YK:n 'International Women's Day', 'United Nations Day for Woman's Rights and International Peace' on vietetty vuodesta 1975, joka oli Kansainvälinen naisten vuosi. Mutta tämä naisille omistettu päivä perustuu vuonna 1857 New Yorkissa tapahtuneeseen naisten tekstiilitehtaassa toteuttamaan lakkoon. Myöhemmin on tuumailtu, että lakon liittyminen naistenpäivään olisi keksitty 1955, jotta päivän yhteys maailman kommunistiseen liikkeeseen voitaisiin irroittaa ja näin parantaa naisten tasa-arvoa Länsi-Euroopassa ilman siihen siellä liittyviä ideologisia ennakkoluuloja.

Euroopan sosialistisen internatonaalin naisten toisessa, Kööpenhaminassa 26.-27. elokuuta 1910 Norrebron nuorisotalossa pidetyssä konferenssissa, saksalaisen Clara Zetkinin ehdotuksesta, yli sata naista 17 eri maasta hyväksyi yksimielisesti kansainvälisen naistenpäivän. Mainittakoon, että kokouksessa oli läsnä myös viisi suomalaisnaista, silloisen Suomen suuriruhtinaskunnan ensimmäisen eduskunnan naisjäsenistä. Virallinen edustajamme oli Ida Aalle-Teljo, muut mukana olijat: Hilda Herrala, Aura Kiiskinen, Hilja Pärssinen ja Miina Sillanpää. - Suomeen kansainvälinen naistenpäivä on tullut Yhdistyneiden Kansakuntien kautta. Päivää vietetään siis 8. maaliskuuta, huomenna.

Nami-hiiren mielestä naistenpäivä on joka päivä. Aivan samoin ajattelen äitienpäivästä. Se on minulle ympärivuotinen 'juhla', eikä vain toukokuun toisena sunnuntaina, johon on nyt tullut 'kuokkimaan' Eurooppa-päiväkin. Almanakassa olisi 365 päivää, joskus yksi enemmän ja suurin osa ihan ilman erityismerkintää!

Tällaisia miettiessäni maistui aamulla voisarvet. Muutamassa hillopurkissa oli rippeitä jäljellä, joten päätin syödä useampaa makua, saadakseni kaappiin tilaa.

- sveitsiläinen 'FAVORITE' on mansikkaa, marjaista 53% , makeaa ja tehdas  lupailee, että  100g hilloa antaa maun lisäksi  211kcal eli 880kJ.

- saksalainen 'REWE' on runsas kirsikoista, maku on oikeasti kirsikkaa, eikä kuitenkaan makea, kuten edellinen. Tämä purkki lupaa, että 100g hilloa sisältää 138kcal eli 586kJ. Ahaa,  vähemmän kaloreita ja siksi pienempi hintakin!

- ranskalainen 'BOIRON' on sakeaa aprikoosikastiketta ilman hedelmiä, ilman lisäaineita, ilman kaikkea paitsi makua, joka on raikas ja 100%:n  aprikoosinen. Vaikka pulloa kuinka pyörittelee, niin kaloreita ei löydy kyllä mistään. On vain varoittelua, että lisäaineettomana ei säily kuukausia, ellei pakasta ja tietenkin sopivankokoisina annoksina. Mutta ranskalainen antaa arvoa Euroille, jonka huomaa myös loppukuluttaja tuotetta ostaessaan. Tuote on kuitenkin hintansa arvoinen.

Ymmärtääkseni SLY -ryhmään kuuluu ainoastaan naisia, mukavaa päivää kaikille huomenna ja koko viikoksi! Helmikuussa vastaanotin oman, ensimmäisen SLY10 pakettini. Sisältö oli mieleinen ja erittäin käyttökelpoinen. En ryhtynyt kuitenkaan SLYni toiveista huolimatta leipomaan, vaan tein jälkiruokaa ilman uunia saamistani tuotteista.

- Lautaselle  ripottelin DS mansikanmakuista tomusokeria. Itse mansikan murut ripottelin erikseen sormin. Kokeilin ensin puhdistaa aidot mansikkapalaset  varovaisesti 'tomusta', mutta pehmenivät ja näyttivät hetkessä valokuvaan kelvottomilta. Se oli sääli, koska sokeri todella sisältää aitoa mansikkaa, jonka olisin mieluusti tuonut julki.

- BB Cappucinomoussen tein ohjeen mukaisesti. Se onnistui hyvin.

- Punaiset vadelmapikkuleivät omasta kaapistani murustin moussen kaveriksi niiden lähestyvän viimeisen käyttöpäivän vuoksi. Vuorottelin niitä annosmaljaan hieman kerroksittain.

- Oikeastaan tein tämän annoksen SLY - 'rakkaus & koristelu' - kilpailuun, mutta onni ei suosinut jatkoon. Sen takia on kuvassa useampikin sydän. Suklaa 'huipulla' on oikeasti pieni sydämen muotoinen suklaakuppi, johon yleensä laitan maidon kahvia varten. Nyt käänsin pohjan katsojaan ja koristelin tietenkin  t a a s  kermaruusuilla, mutta huomaattehan, että toisenlaisella tyllalla! Lopuksi laitoin vielä joka kukkaan yhden SLYni lähettämän Dr. Oetkerin vaalean punaisen sokerihelmen.

Terveisiä tuntemattomalle SLY10 -ystävälle! 

 osa II

Ennakointi osui oikeaan, sillä aamun lumisade aiheutti satoja kolareita maanteillä pienen ajan sisällä lauantain aamuliikenteessä. Sää muuttui eilen aivan yllättäen. Koska viileys oli havaittavissa, niin suomalainen pukeutui lämpimästi orastavassa keväässä. Ei tarvitse juoda extrasti kuumia juomia tänään, vaan jatkaa pääsiäisen askarteluja - hempeät vihreät lumipallot maljakossa. Nuoren lumipallon (Viburnum opulus  'Roseum' - Euroopan karpalopensas !?) kaunis vaalean vihreä väri enteilee auttamattomasti kevättä. Aikamoinen ristiriita, kun katselee ulos ikkunoista silmänkantamattomiin muutaman sentin lumipeitteitä. Tulipa kevät tai ei lähiviikkoina, niin se pääsiäinen tulee varmasti.

Koska ilma on tosi viileä, niin koivun oksien keruu jäi lyhyeen. Mutta sen verran tuli taitettua oksia, että sai taiteiltua ideaa strutsinmunan ympärille. 'Lumipallon' väriin sointuvia pieniä suklaamunia en voinut kaupassa ohittaa, vaikkei asialla ole mitään todellista merkitystä. Havaitsin ne jopa hieman liian pieniksi niistä totutuista, joita yleensä käytän kimppuihin ja oksiin. Eivät joudu samaan maljakkoon. Pajunkissat saavat olla nyt rauhassa, en raaski niitä käyttää, ihastelen mieluummin maljakossa.

Pieni 'kiitos' on mielessä ja ehkä syntyykin siedettävä lahja annettavaksi, samalla kadulla asuvalle ystävälliselle rouvalle, joka tarjosi kyydin tässä eräänä iltana, kun olin palaamassa kotiin. Hän oli nähnyt minut junassa. Sveitsiläiseen tapaan autot odottavat parkissa asemilla, sillä moni kävelee ja vaeltelee vain viikonloppuisin. Minä kävelen kuntoilun vuoksi joka ainoa päivä. - Kuvassa on eri vaiheita jo tehtynä. Ajallisesti on vaikea sanoa miten kauan jokin työ vie aikaa, sillä materiaalit ovat esillä ja teen valmiiksi erilaisia asioita, jotain odotellessani, kuten  esim. kahvin valmistumista. Makeisfirmat ja leipomot eivät innostu suklaamunien kanssa askartelusta. He keskittyvät helpompaan ja vaivattomampaan, muoteilla tehtäviin pupuihin ja krokanttimuniin, joita on hyllymetrittäin pienissäkin leipomoissa nyt esillä. - Olen ollut Pariisissa pääsiäisen alla ja se oli uskomaton matka. Upeita värjättyjä suklaa- ja sokeritöitä myymälät ja näyteikkunat täynnä ympäri kaupunkia! Ja mikä parasta, niitä myös ostettiin ja niitä syötiin! Suklaalla ja suklaalla on tietenkin eroja. Mutta kun suklaa on hyvää, niin pieniä pupuja popsivat varsinkin miehet espresson seuraksi!

Yksi kynttilän kukkamansetti jää nyt taas parittomaksi, sillä niiden pienet kangaskukat ovat juuri sopivaa materiaalia ajatuksiini. Usein niistä löytyy ne oikeat väritkin. Ja käytännössä monikukkaisen mansetin hinta voittaa edukkuudessaan askartelukauppojen irtokukat. Kukkia tarvitaan vain muutama yhteen suklaiseen työhön, koska makeiset ovat pääasia.

Makeisista tehdyt kimput biedermeyer-mansettien avulla, eivät ole koskaan niin tiiviitä, kuin oikeista kukista sidotut. Floristin kanssa ei olekaan tarkoitus kilpailla, sillä makeiset eivät suostu yhteistyöhön, kuten kukkaset, jotka rutistavat poskensa naapurin muotoihin floristin tiukassa otteessa. Suklaat haluavat pitää omat muotonsa tai rikkoutuvat. Tämän takia käytän ainoastaan munia, jotka eivät ole onttoja, eivätkä hajoa 'kelmuttaessa'. Pientä asettelua, niin oikeat 'kolot' kyllä löytyvät sopuisasti. Hienoista vaikeutta tuotti nyt se seikka, että paperimansetti oli tarpeettoman suuri pienille munille. Nauhoja en ole tässä vaiheessa vielä leikannut, sillä työ on kesken. Katselen sitä päivän ohi kulkiessani, ja saattaa olla, että rusetin paikkaa pitää heiman siirtää vasemmalle tai oikealle. Jos tekisin tämän itselleni, niin jättäisin nauhat leikkaamatta ja antaisin ylimäärän laskeutua pöydälle miten haluaa. Pitkälle pätkälle löytyy aina paremmin uuskäyttöä!

Joku aina silloin tällöin kyselee, että onko idea omani. Joulunakin tuli 11 eri sähköistä kyselyä ja pyyntöä opastuksesta. Kyllä nämä ideat ovat omia kehitelmiäni. Biedermeyer -idean olen erään valmistajan luvalla 'kopioinut' jo muutama vuosikymmen sitten, jolloin niitä ei n tehty vielä lainkaan Suomessa. Eikä myöskään tuotu, koska tuonti olisi nostanut hinnan myynnin esteeksi. Tuote itse ei ollut painava, koska se oli tehty vain kolmesta hieman suuremmasta suklaasta, mutta niiden kuljetuslaatikot veivät paljon tilaa nostaen rahdin kuutiohintaa ja siten myös loppuostajan hintaa. Ulkomaisella tehtaalla oltiin tietenkin oikein mielissään, kun joku hoopo halusi kuluttaa aikaansa askarrellen heidän suklaillaan. Niistä ensimmäisistä syksystä-jouluun kokeeksi tehdyistä makeiskimpusta, siirryin myös Fazerin konvehteihin, sitten pääsiäismuniin. Kesän hyppäsin aina yli, mutta syksyllä alkoi uusi makea kierros. Hieman väritoiveista riippuen syntyi makeiskimppu ja -oksa poikineen. - Nykyään tuonnin, sekä normaalinkin ostamisen esteeksi nousee tukkumyyjien asettamat toiveet ostettavista määristä. Esimerkkejä löytyy joka alalta, kakkumaailmastakin: Asiakas tarvitsisi alle 20 kakkurasiaa, mutta myyjä haluaisi myydä 1.000 kappaletta. Kumpi voittaa? Useimmiten se pieni asiakas, joka ryhtyy miettimään uusia mahdollisuuksia pakata kakkuaan. Uusia kanavia ja korvaavia ideoita syntyy täten jatkuvasti, jopa samanaikaisesti. - Kakkurasia tuli mieleen tällä viikolla, Eben sivuilta lukemastani postauksesta ja lähinnä sen saamista kommenteista. Minulle oli yllätys, ettei kakkulaatikoita käytä, kuin leipomot. Itse olen hankkinut muutamia, joihin pakkailen lahjakimppuja tai muuta sellaista, milloin suosimani sellofaani ei sovellu. Omat tuotteeni eivät tahraa laatikoita, mutta jos kuljettaisin leipomuksia, niin vuoraisin käsittelemättömän laatikon voipaperilla. 

On oikeasti muuten mielettömän ihana tunne, kun joku kysyy neuvoa tai lupaa saada käyttää hiljaisina yön tunteina ideoituja ajatuksia. Silloin unohtuu ne harmit ja kulutetut työtunnit, hukkaan menneet piirustukset, materiaalit tahi palaneet leipomukset. On hyvin ymmärrettävää miksi monen bloggaajan sivuilla lukee toive, ettei kopioida ilman lupaa tai miksi kuvat ovat merkattu tekijänsä nimillä. Yhteistyö ja hyvät tavat ovat kultaa kalliimpia asioita, ihan jokaisella sektorilla.

Kun kakku on kerran keksitty, niin on hauskaa katsella, miten erilaisia niistä ihmismieli saakaan aikaan! Miten sama asia toteutetaan Amerikassa sillä aikaa, kun Eurooppa nukkuu tai päinvastoin. Tismalleen samoja aineita ei ole aina käytettävissä, mutta kaikkialla syntyy herkullisia kakkuja. Siitä on todisteena toinen toistaan ihanampia kakkukirjoja, joita kirjakaupat ovat pullollaan ympäri maailmaa ja joista ammattilaiset ja kotileipurit ammentavat tietoutta toisten opeista ja ideoivat uusia toteutuksia. Tuloksena syntyy kaikenlaisia ihania, herkullisia, suussa sulavia kakkuja! Sana 'kakku' on toisinaan aivan liian mitätön ilmaus taidokkaille, veistoksia muistuttaville luomuksille - syötäville luomuksille!

Katselin iltapäivällä San Diegon  vuotuisen 'Cake Shown' mahtavia tuloksia! Tulevana viikonloppuna (12.-14. maaliskuuta -10) on Lontoon lähellä, monen kakkublogilaisenkin käyttämän 'Squires kitchenin' vuosittain järjestämä 'kakku-suklaa-sokerityö' tapahtuma kilpailuineen. Näistä ihanuuksista saamme varmaan lukea seuraavalla viikolla joistain blogeistakin.

Lopuksi vielä kuva muotista, jossa 'pupuni' korva tummui hieman liikaa! Muotissa ei ollut mitään vikaa, vaan sen käyttäjässä. Uusi pupu paistuu varmasti joku päivä.

   osa I

Ulkona sataa vettä. Pienet lumikellot, orvokit ja vanhat villiintyneet esikot ilakoivat sadepisaroista pihojen suojaisimmilla paikoilla, suurien vielä lehdettömien pähkinä- ja kirsikkapuiden alla.  Kun kulkija kohtaa krookuksen, niin se luo sen lopullisen tunteen -  kevättä on ilmassa. Tulee kevät. Millään varmuudella kevät ei ehkä vielä saavukkaan, mutta se on varmaa, että päivä pitenee ja edessä on Pääsiäinen!

Vaikka mieli tekisikin joitain joulun ja pääsiäisen koristeita pitää esillä koko vuoden, niin kyllä ne aina säilöön tulee pakattua. On riemullista sitten ottaa esille jokainen laatikko vuorollaan uudestaan ja uudestaan, ja siinä samalla miettiä, että mistä, miten tai keneltä jokin rakkaksi käynyt esine on kotiini ilmestynyt. - Ei pidä lukijan ymmärtää väärin, ei ole tarkoituksena raotella laatikoita 'elvistelevän' esittelyn vuoksi, vaan ideoiden. Uskon siihen, että minulle jokin tuttu asia voikin synnyttää jollekin toiselle ihan uusia ideoita tai vanhaa uudistavia ajatuksia. Ei sen 'tradition' tarvitse istua aina samalla pöydän kulmalla. Pienet uudistukset ovat sallittuja pölyjä puistellessa !

Tämä pääsiäiskranssi on tehty vanhoista, leikatuista postikorteista, sekä kartongille liimatuista kiiltokuvista, joita onneksi vielä löytyy silloin tällöin. Kiiltokuvia ei taida 'tietokonelapset' pahemmin keräillä. Tausta on pahvista leikattu. Kuvat on kiinnitetty vihreän paperinarun ja hieman vahvemman rautakaupan teipin tai liiman avulla. Kuvat jopa liikkuvat tuulen henkäyksestä, sillä ne eivät ole kiinnittetty taustaan koko kääntöpuolellaan, ainoastaan osittain, roikkuen. Oveen tämä koriste ei yleensä joudu, sillä haluan katsella sitä useammin, kuin vain kotiin tullessani. Se saa paikan aina eteisessä, joko seinällä tai  pöydällä seinään nojaten. Kuvien kirjavuudesta johtuen en käytä nauhoja lainkaan.

Strutsi tuskin tunnistaisi tätä maalattua ja lasihelmin koristeltua munaa enää omakseen. Munan kova pinta on otollinen askartelun kohde.  Tämän munan alla on kirkkaasta muovista oleva rengas, jotta se pysyy asetetussa asennossa, mutta serviettirengas tai vaikkapa matala munakuppi ovat oiva alusta. - Vaaleita, alkuperäisiä olen käyttänyt usein maljakkona. Pari kolme pitkällä pöydällä yhden kukan kera on kaunis kokonaisuus. Eikä niiden korkeuskaan tuota ongelmaa, kun niiden yli voi vaivatta katsella vastapäätä istujaa suoraan silmiin !

Pahviset munat ovat nostalgisia ja mielestäni paljon kauniimpia, kuin peltiset saati muoviset. Itse askarrellut kevyet, muoviset munat ovat sitten asia erikseen. Pahvimuna on mukava täyttää kääreellisillä ja värikkäilla suklaamunilla. Ja jättää tietenkin kansi kutsuvasti, puolittain auki, kuten seuraavan kuvan rasian kansi.

Uutena rasia sisälsi herkullisia kaakaomanteleita, kuten valmistajan joulurasiakin. Nyt rasia on täytetty suklaisilla linnunmunilla ja ylimääräisten testaus parhaillaan menossa, koska se on lähdössä lahjaksi erään vanhan rouvan syntymäpäiville viikon päästä! Rasia ei ole tuhraantunut mitenkään, joten uuskäyttö on luontevaa. Rasia on kuin koru!

Yksi ja toinen kertoilee silloin tällöin blogeissaan, että tapahtuu leivoskellessa pieniä vahinkoja. Ja toisinaan menee kaikki jopa uusiksi. Jos ei tee mitään, niin ei satukaan mitään. Leipomuskärpäsen puraisemana tein uudestaan 'lampaan', mutta nyt käytin taikinassa löysää marzipaania annetun ohjeen mukaan. Ajattelin myös tehdä kaakaolla maustetun taikinan, mutta viisainta olisi ensin kurkata kaappiin, mitä on ja mitä ei, ennen kuin ajattelee!. No taikinaa tuli mielestäni hieman reilusti, kuten edelliselläkin kerralla. Olihan nyt sitä marzipaaniakin mukana 80 g, enkä mitään ollut ottanut reseptistä pois. Laitoin loput taikinasta 'pupu'-vuokaan, joka on matala ja silikonia. Kakusta ei tule tietenkään kaksipuolista, kuten kaveristaan. Se lammashan taiteili taas pää alaspäin uunissa, pupun loikoillessa sen vieressä.  Vuoat olivat erilaiset ja vaativat ilmeisesti myös erilaisen uunissa olemisen. 

Ja niin sitten tapahtui, että pupulta paloi toinen korva ja hieman kylkeä, ennen kuin hoksasin sen ottaa uunista ulos. Ensiapuna koetin peitellä tomusokerilla, kun oikein sieppas tämä möhlästely. Pupu oli tietenkin liian lämmin, joten se ajatus myös hieman epäonnistui.

Kermaruusuilla sitten koristelin pupun korvaa ja  tummaa kylkeä. Ja annoin lohdukkeeksi pomelon siivuja, kun ei ollut porkkanoita.

Lammas sai sekin koristeita, mutta ilman erityistä syytä. Se paistui kokemuksella ja oli jopa edeltäjäänsä kauniimpi. Marzipaani oli hyvä idea, kuka lieneekään pakkauksen reseptin takana. Se antoi miellyttävän tuoksunkin molempiin leipomuksiin maun lisäksi.

Pienet kukat ovat aina olleet mielessäni. Vaikka englantilaisen Mary Quantin muotia en aikoinaan suosinut, eikä kaapissani myöhemminkään ole koskaan ollut ainoatakaan minihametta, niin hänen kosmetiikastaan pidin. Se tuntui mielenkiintoisalta. Ainakin sorruin yhteen pieneen vaaleaan kukkaan, jonka 'maalasin' luomivärillä joka aamu toiselle kulmalleni. Se ei tehnyt minusta hippiä, mutta vangitsi katseita positiivisesti! Tiesitkö muuten, että minihame sai nimensä sen ajan suosikkiauton Mini Morriksen mukaan!

Suklaiset puput eivät ole selvästikään kuulleet kukka-hippiajasta, joten olivat tikahtua kukkasin koristellut kaverinsa nähtyään! 

"Leijonat saivat pronssia", "Chilessä järisee" ja "Katoilta tippuu lunta massoittain",  voisi sanoa olevan tiivistelmän tämän päivän lehtien otsakkeista. Jotain arvostelua oli myös sympaattisen ja yleisökadonkin ymmärtäneen, laulavan filmitähden, Kevin Costnerin esiintymisestä Helsingin Jäähallissa. Olin kyllä varautunut lukemaan jotain 'Kalevalan päivästä'. Ei sanaakaan. Etsimällä etsin, niin tottahan toki löysin muutamia rivejä STT:n ja YLEN sivuilta. En ole Karjalasta, mutta jotenkin se vain on iskostunut tämä teema kouluvuosina. Päivämääräkin kuuluu niihin, jotka muistetaan ulkoa. Koska 'Kalevalan päivä' on suomalaisen kulttuurin päivä, jota vietetään liputtaen kansalliseepoksen, "Kalevalan" kunniaksi aina 28. helmikuuta, jolloin kirjan ensipuhe vuonna 1835 on allekirjoitettu ja päivätty, niin sitä olettaa kai automaattisesti, että 'vanhan Kalevalan' 175. vuosipäivä olisi jotenkin mainitsemisen arvoinen 'uutinen' ainakin kulttuurisivuilla. Toki on paljon mahdollista, että siitä onkin kirjoitettu jo aiemmin tässä kuussa, enkä ole vain huomannut. - Juhlavuoden teema on kuitenkin olemassa ja se kohdistuu nuoriin, mitä ajatuksia herättää ja miten se innostaa heitä. Eilen oli Helsingin Aleksanterin teatterissa, ensi-ilta Teatteri Tsuumin näkemyksestä esityksessä 'Mahti'. Se on liikkeen iloa ja energiaa, tanssijan voimaa ja vapautta, ylistystä rakkauden hurmokselle ja turmiolle.

Eeppisen runouden perinne löytyy lähes kaikkialta maailmasta. Monissa tapauksissa sitä on myös koottu kirjoitetuiksi eepoksiksi, joista länsimaissa tunnetuimmat "Kalevalan" syntyaikaan ovat ehkä olleet Homeroksen kirjoittamaksi väitetyt "Ilias ja Odysseia". Lönnrotin "Kalevalaakaan" olisi tuskin syntynyt ilman edeltäneiden eeposten mallia. Muinaissuomalaiset eivät tunteneet kirjoitusta, joten tarinat siirtyivät laulujen, loitsujen, taikojen ja runojen muodossa seuraaville sukupolville. Kalevalainen runomitta on monen tutkijan mukaan syntynyt ehkä jo ennen ajanlaskun alkua. - Olen aiemminkin kirjoittanut, että kauenpana kotimaasta erilaiset tärkeät ja vähemmänkin tärkeät asiat ja tapahtumat korostuvat. Juuret ovat Suomessa ja syvällä.

En ole viettänyt tätä helmikuun viimeistä päivää nenä kiinni "Kalevalasssa", vaikka olenkin sen mukanani kuljettanut. Viimeiset karjalanpiirakatkin olen syönyt pakkasesta viikkoja sitten, mutta keittiössä olen kyllä puuhastellut.

Miksi puput nauravat kippurassa? Se selvinnee seuraavasta postauksestani, mahdollisesti, kuitenkaan ei ihan varmasti.

Makeaan varpuun tai suurenpaan oksaan maljakkoa varten saa kauniita koristeita pienistä suklaamunista. Ne ovat kääritty jo tehtailla kauniisti tinapaperiin. Koristeissa kauneimpia ovat yksiväriset ilman tekstejä. Ostaa kannattaa suuri, kirjava pussillinen ja poimia siitä sitten tarkoituksiin sopivimmat. Testaamalla huomaa paperin alla suklaan eri värit (tumma, maito, valkoinen) tai maut, jotka on hyvä muistaa tai kirjata ylös, jos antaa lahjaksi esimerkiksi henkilölle, joka voi syödä ainoastaan tummaa suklaata  tai hänelle, joka pitää siitä suklaattomasta valkoisesta.

Pääsiäiseen yhdistetään valkoinen, keltainen, vihreä ja lila. Mutta kaupoissa on tarjolla ihan kaikki värit, sitä synkkää mustaakin, joskin kaikki pastelliset sävyt ovat pääroolissa. Ollaanhan menossa kohti kevättä.

Osa pienemmistä suklaamunista on kääritty tavalliseen tapaan makeisten kääreeseen. Mutta ne kaikkein pienimmät pitää usein päällystää joustavalla tuorekelmulla, jotta niihin saa yhden 'siiven' askartelun helpottamiseksi. Oksalla tai rautalangalla ei pidä keihästää suklaata milloinkaan. Tuorekelmu Elmuun tai vastaavaan käärityn 'siivellisen' munan voi helposti sitoa kukkateipin avulla koivun- tai pajunoksaan virpomusta ajatellen ja lisäksi sitoa kapeista nauhoista somia pikku-rusetteja.

Maljakkoon aiotun oksan tulee olla hieman vahvenpaa tekoa, jottei se suklaamunien painosta kaadu. Itse sidon noita kimppuja jättäen ne vain pöydille koristeeksi ilman maljakoita.

Lisäksi sidon mukaan joitain vaaleita, pieniä kangaskukkia. Aiemmin esitelty jouluinen 'kimppu' on kaunis myös suklaamunista koottuna. Nyt en vielä löytänyt tarpeeksi pieniä mansetteja pastellisävyisinä, joten askartelu siirtyy tuonemmaksi. Jouluna käyttämäni (halkaisija 15cm) ovat nyt liian suuria. Parissa kaupassa arveltiin jopa niiden valmistuksen lopetetun. Se tästä nyt vielä puuttuisi. Tiedän, että niitä on edelleen, joskaan valmistajia ei ole yhtä paljon, kuin menneinä vuosikymmeninä. 

Ylemmän kuvan kirkkaat munat ovat lähdössä pojantyttärelleni. Hän voi niistä sitten koristella haluamallaan tavalla iloisia munia ikkunaan tai oksille roikkumaan. Niiden koristeluun hän voi käyttää perinteisesti liiman avulla nauhaa, kimalletta, paperia.... tai sitten niitä uusia 'tuubeja' joista hennosti rutistamalla pieniä helmiä koristeltavaan pintaan, saa aikaan kirjoitusta, kukkia tai perhosia.... - Tämä tuote oli  minulle uusi. Tammikuussa askartelimme niillä yhdessä onnittelukortteja toisillemme! Ja tuubit jäivät sille tielleen!