Puhdasta, ihanaa lunta on satanut koko päivän ja edelleenkin. Aamun vihreät nurmikentät ovat vuoroin olleet valkoiset ja vuoroin nurmen vihreät. On ollut niin lämmintä, että lumen oli taisteltava paikastaan pihoilla ja niityillä. Kaduille märkä lumi on kerääntynyt sohjokasoiksi. Ihanteellinen ilma tehdä jouluisia harjoitelmia. Uskon vakaasti siihen, että yksi kuva kertoo enemmän, kuin sata sanaa. Niinpä etsin Eben arkistosta, kerran näkemäni muffinssit, jotka hän oli laittanut sinisiin 'kuppeihin'. Ne ovat niin kauniita ja tähän uuteen talveen hyvin soveltuvia.

Sinisiä 'kuppeja' olin varannut kaappiin jo aiemmin syksyllä tulevaa juhlapäivää, Suomen Itsenäisyyspäivää, silmällä pitäen. Päätin nyt hieman harjoitella, jotta voin sitten ilahduttaa naapureitani ja lähitalojen asukkaita. - Ja nythän minulla oli peräti kaksi kuvaa - kaksisataa sanaa käytettävissäni. Olen hyvä lukemaan reseptejä ja kuvien katselu onnistuu sekin. Tuppaan hieman laitella omia sävellyksiäni joukkoon, mutta mitään surempaa haittaa sitä ei ole ollut. Ei ainakaan usein. Keräsin aineet eteeni:

110 g voita, 1 ras. maustamatonta Philadelphiaa, 450g pölysokeria ja aitoa vaniljaa.

Kukaan ei käskenyt, mutta laitoin pohjaksi pieniä kaurakeksejä, joita kaapista löysin. Vieraille sitten leipoisin kyllä muffinssit oikeaoppisesti. Koristelisin ne hienosti juustoseoksella tai niin ainakin aiemmin tänään arvelin. Ohjeessa pyydettiin käyttämään tähtityllaa käden tehdessä spiraalia. Tässä kohdassa sitten kohtasivat  teorian helppous ja se käytännön vaikeus !

Maku oli mieleinen. Ulkonäön pelasti vain kaupasta hankitut, koneellisesti leikatut muffinssikupit. Kuviosaksia olisi pari erilaista ja kuvioreijittäjiäkin muutamat, joten tätäkin osiota voisi harjoitella, jonain toisena lumisade-päivänä !

Suuresti arvostamani Mansikkamäen herkut tekivät sen taas -  saivat haukkomaan henkeä. Eben sivuille oli näet tällä välin ilmestynyt ihan helppoja, herkullisia leivoksia syntymäpäivään.

Minun 'helppo' oli kyllä tänään vaikeaa !