Vanhaa vuotta on kulumassa jo 364. päivä. Se tuntuu liukenevan pois sateen mukana ja muutenkin kulunut entisiä vuosia sukkelammin. Yhtään sukkaa ei ole ehtinyt kutoa, hyvä niin, sillä puikot ovat kateissa, piiloutuneet jonnekin. Ehkä ensi vuonna ryhdyn etsimään niitä. Osa vuoden nopeaan vierimiseen on varmasti johtunut siitä, että on tapahtunut paljon mieluisia, iloisia, hauskoja ja aivan ennalta arvaamattomia asioita, joista on iloa vuosiksi eteenpäin. Vuoden aivan viimeisillä viikoilla ilmaantui yllättäin myös surua. Ilo ja suru kuuluvat elämään. Muistot ovat kauniita ja iloisia.

Uusivuosi on aina suuri juhla, jolla juhlistetaan vuoden vaihtumista. Eri maissa se tapahtuu hieman eri tavoin ja eri aikaan, riippuen kenen kellosta aikaa katselee.

Suomessa monen muun maan tavoin vuoden viimeistä iltaa juhlistetaan ilotulituksin. Tämä tapa on peräisin Kiinasta, jossa alunperin karkoitettiin pahoja henkiä rakettien voimalla. Suomalaiseen perinteeseen kuuluu ilotulituksen lisäksi myös tinan valaminen. Se sai alkunsa 1800-luvulta säätyläisten perinteenä, joka on levinnyt vuosien saatossa koko kansan keskuuteen Länsi-Suomen kautta. Kirjoista löytyy paljon hauskoja tarinoita ja uskomuksia, joilla ennustettiin hyvä tai huono sato, tulevan vuoden sää, unohtamatta rakkautta. - Nami-hiiri ei niin paljon perusta vanhoista uskomuksista, vaikka lukeekin niitä mielellään. Mutta yhdestä seikasta hän pitää kiinni. Siitä, että Uudenvuodenpäivän ensimmäinen vastaantulija on mieshenkilö! Se onkin aika helposti toteutettavissa oleva 'taika', sillä aamuisin koirien ulkoiluttajat ovat yleensä miehiä. On siis noustava varhain ja tehtävä happihyppely, vaikkei ole koiraa, niin loppuvuosi kulkee mukavasti!

Perunasalaatti ja nakit olisivat kai se suomalainen perinne parhaimmillaan, mutta aion laittaa Waldorfin -salaattia ja lisätä siihen vielä ananasta. Yksi hyvä resepti osui kohdalle  blogista Pastanjauhantaa. Ainekset ovatkin muuten jo koossa, mutta vielä pitää tänään juosta tuon juurisellerin perässä, kun eilen en saanut sitä kiinni.  

       Ja tämän herkuttelun jatkeeksi voisin laittaa toisenlaista salaattia kevyeksi jälkiruuaksi: tummasta suklaasta silputtuja lastuja, tuoretta minttua ja appelsiinin viipaleita tai kuten toisinaan, värikkäämpiä, makeita Moro -veriappelsiinin kuorittuja lohkoja. Mantelirouheen jätän yleensä pois tai jos jotain ripottelen päälle, niin se on pistaasiamantelia. Tämä on hyvin vanha resepti, varmaan 70-luvun Femina -lehdestä ja aina toimiva nopea jälkiruoka. Sellaisen oli löytänyt Pastanjauhantaa myös ulkomaisilla sivuilla netissä pyöriessään. Hieman tuhdimpi vaihtoehto voisi olla Brie-kiekko, Fazerin vihreät kuulat ja Kantolan piparkakut. - Alkuperäinen idea suuremmalle joukolle, on kasata tummia kirsikoita suuren Brien päälle. Mutta niiden perässä en aio tänään juosta, mutta ostan toki, jos eteen sattuu.

Se sellerin perässä juokseminen ei ottanut voimille, mutta lähinnä ärsytti, kun ei löytynyt. Siihen ärsytykseen tein lilliputti-Käpykakun ja keitin pannullisen kunnon vahvaa kahvia, tietysti Pauligin kahvista. Kakku olisi mahtunut kokonaan tuolle kakkulautaselle, jossa on menossa kolmannen kahvikupillisen seuralainen, joskin pienen tauon jälkeen! MAKU-lehdessä (6/08) on resepti, jota nyt pienentelin ja hieman muuntelinkin. Luumuhilloa ei kaapista enää löytynyt, eikä iki-vanhojen käpy-reseptien mukaista vadelmahilloa. Omenaa olisi kyllä ollut, mutta jätin kakun tyystin hillotta. Vaalean kaupan marsipaanin joukkoon laitoin hieman kastanjapyrettä antamaan vivahdetta vaaleuteen. Lapsuuden kotikadun Konditoria-Leipomo teki tummaa Käpykakkua ja se tuntuu siksi ainoalta 'oikealta' väriltä. Mutta muuten omaan kakkuuni olin oikein tyytyväinen. Se ei ollut äkkimakea ja näytti jopa kävyltä. Se on muutamien harjoitelmien tulosta.

Tämän vuoden yksi hauskoista ja iloa tuovista uutuuksista oli ehdottomasti monet leivontaan liittyvät blogit ja ihanat, tuntemattomat ihmiset niiden takana, joiden käden taito ja mielikuvitus on rajaton. Blogeihin tutustuin keväällä, hyvän ystäväni ja kummipoikani äidin välityksellä. Blogeista olin toki tietoinen, mutta koskaan en ollut klikannut ainuttakaan. Ja hurahdin kakuista ja makeuksista kirjoitteluun, jotka olivat siihen asti olleet vain laaduntarkkailun kohteita ja makuhermojeni saalista, sekä kotona, kahviloissa, että kansainvälisillä messuilla. Toivon tämän uuden ystävyyden jatkuvan mukavissa merkeissä ensi vuonnakin.

"Toivon teille suojaa myrskyiltä,

kodin lämpöä pitämään lämpimänä,

mutta kaikkein eniten, kun lumihiutaleet leijailevat,

toivon teille kaikille rakkautta !"

(Mukaeltu irlantilaisesta joululaulusta)

Olkoon Joulun rauha ja onnellisuus läsnä   

läpi koko uuden alkavan vuoden 2010 !

ja

suuri nalle-perhe, josta vain osa kuvassa,

sekä keittiössä normaalisti myhäilevä kissa.