...ja kaiken lisäksi eri tahtiin ja muotoon, niin uunissa täytyy olla vikaa. Taikinasta on yhdellä ja samalla sydänmuotilla otettu yhtä suuria palasia ja laskettu ne uunipellille voipaperin päälle. Työskennelty puolipäivää formun kanssa muutenkin ja tulokset on käsittämätön pettymys. En potkaissut uunia, kuten olen talvipakkasella  nähnyt autoilijoiden tekevän harmistuneena, kun auto ei inahdakkaan. Itse olen noina samoina aamuina kulkenut kohti autoa ja sanonut hiljaa jäistä tuulilasia asianmukaisella vekottimella puhdistaessani:"Huomenta kaveri, nyt pitäisi taas lähteä!" Ja aina on lähdetty ensimmäisellä startilla, niiden toisten aamulähtijöiden jäädessä hämmästelemään. - En aio potkaista uunia. Syy on minun ja hieman paremmalla ajalla tutkin asiaa. Nyt koristelen lautasia ja napostelen erilaisia sydämiä. Halkaisin hyvin nousseet 'korkeudet', siksi osa on vaaleita päällisiä ja tummempia pohjia.

Aivan varmasti löytyy järkevä selitys jostain selkäni takana olevista 69:stä keittokirjasta tai siitä kansiosta, joka  tarvitsisi kaverin vierelleen, ettei halkea. Jostain koneelle tätä lehtitaikina-aihetta käsittelevästä tallenteesta voisi myös olla apua. Haukkasinko suuremman palan, kuin mitä taidot edellyttävät, kun halusin pientä sievää punastuneen päärynän viereen?

Juusto-sydän on leikattu ihan samalla muotilla ja kaverit ovat noin kutistuneita uunista tullessaan, kuin villaneuleita pestynä väärällä ohjelmalla. Mutta maku on hyvä, löytyy  aavistus suolaa ja siemeniä. 

Päärynä on hetken uinut kattilassa, kuumassa vahvassa teessä, kahden Tea Timen 'Fantastic Cherry'-teepussin kanssa. Tee on ihan siedettävän juotavaa kahvi-ihmiselle, ja plussaksi lasken sen, että se ei värjää vaaleaa teekuppia, mutta antaa mahdottoman kauniin syvän värin päärynälle. Leikkasin päärynän yhdestä kohtaa poikkisuunnassa ja laitoin väliin sinihomejuustoa.

Harmitti oikeasti nuo oikuttelevat sydämet, joten laitoin päärynänkin jääkaappiin eilen ja leikkasin vasta aamulla sen vielä kerran. Jos päärynät ovat pieniä niin eivät keiku lautasella ja kolmaskin juustokerros on ihan mahdollinen.  Sellaisena se oli myös kuvattu alkuperäisessä lehdestä irrotetussa mainoksessa. Ja jos joku nyt ehti hieman jo ihmetellä teen käyttöä, niin minulla ei ollut sitä mainoksen viinipulloa ! 

Viime syksynä oli Kakkukimaralla suuri suklaakakkuinen kilpailu ja siellä joukossa muistan nähneeni lasikulhoon kauniisti kootun kakun. Tekijä oli 'Riikka'.  Nyt kuitenkin kokosin 'Pappilan hätävara'-ajatuksella  pienehköön vesilasiin, joita yleensä käytän kylmissä alkupalakeitoissa,  murusia, puolukkahilloa ja loput ananaksella maustetusta juustotortun täytteestä. Sopivan raikasta makeaa!

Taas on niin monta eilaista pientä annosta ja yksi suurempikin tehtynä, että oli pyydettävä 'serkku-hiiri' apuun laatikostaan kaapin kätköistä. Tällä kertaa ei tarvinnut mitenkään ylimääräisesti edes houkutella.