"Leijonat saivat pronssia", "Chilessä järisee" ja "Katoilta tippuu lunta massoittain",  voisi sanoa olevan tiivistelmän tämän päivän lehtien otsakkeista. Jotain arvostelua oli myös sympaattisen ja yleisökadonkin ymmärtäneen, laulavan filmitähden, Kevin Costnerin esiintymisestä Helsingin Jäähallissa. Olin kyllä varautunut lukemaan jotain 'Kalevalan päivästä'. Ei sanaakaan. Etsimällä etsin, niin tottahan toki löysin muutamia rivejä STT:n ja YLEN sivuilta. En ole Karjalasta, mutta jotenkin se vain on iskostunut tämä teema kouluvuosina. Päivämääräkin kuuluu niihin, jotka muistetaan ulkoa. Koska 'Kalevalan päivä' on suomalaisen kulttuurin päivä, jota vietetään liputtaen kansalliseepoksen, "Kalevalan" kunniaksi aina 28. helmikuuta, jolloin kirjan ensipuhe vuonna 1835 on allekirjoitettu ja päivätty, niin sitä olettaa kai automaattisesti, että 'vanhan Kalevalan' 175. vuosipäivä olisi jotenkin mainitsemisen arvoinen 'uutinen' ainakin kulttuurisivuilla. Toki on paljon mahdollista, että siitä onkin kirjoitettu jo aiemmin tässä kuussa, enkä ole vain huomannut. - Juhlavuoden teema on kuitenkin olemassa ja se kohdistuu nuoriin, mitä ajatuksia herättää ja miten se innostaa heitä. Eilen oli Helsingin Aleksanterin teatterissa, ensi-ilta Teatteri Tsuumin näkemyksestä esityksessä 'Mahti'. Se on liikkeen iloa ja energiaa, tanssijan voimaa ja vapautta, ylistystä rakkauden hurmokselle ja turmiolle.

Eeppisen runouden perinne löytyy lähes kaikkialta maailmasta. Monissa tapauksissa sitä on myös koottu kirjoitetuiksi eepoksiksi, joista länsimaissa tunnetuimmat "Kalevalan" syntyaikaan ovat ehkä olleet Homeroksen kirjoittamaksi väitetyt "Ilias ja Odysseia". Lönnrotin "Kalevalaakaan" olisi tuskin syntynyt ilman edeltäneiden eeposten mallia. Muinaissuomalaiset eivät tunteneet kirjoitusta, joten tarinat siirtyivät laulujen, loitsujen, taikojen ja runojen muodossa seuraaville sukupolville. Kalevalainen runomitta on monen tutkijan mukaan syntynyt ehkä jo ennen ajanlaskun alkua. - Olen aiemminkin kirjoittanut, että kauenpana kotimaasta erilaiset tärkeät ja vähemmänkin tärkeät asiat ja tapahtumat korostuvat. Juuret ovat Suomessa ja syvällä.

En ole viettänyt tätä helmikuun viimeistä päivää nenä kiinni "Kalevalasssa", vaikka olenkin sen mukanani kuljettanut. Viimeiset karjalanpiirakatkin olen syönyt pakkasesta viikkoja sitten, mutta keittiössä olen kyllä puuhastellut.

Miksi puput nauravat kippurassa? Se selvinnee seuraavasta postauksestani, mahdollisesti, kuitenkaan ei ihan varmasti.