Väreihin liittyy erilaisia uskomuksia ja ominaisuuksia ja niiden symboliikka on eri kulttuureissa erilaista ja usein keskenään ristiriidassa. 

Länsimaissa kirkkaan keltainen liitetään onnellisuuteen, lämpöön ja viisauteen, mutta myös vaaraan, sekä sairauteen. Koska ihmisen ihon kellertävyys on sairauden merkki, on keltaisia lippuja käytetty karanteenin ja epidemioiden symboleina. Räikeä keltainen ilmentää mustasukkaisuutta ja kateutta. 

Kiinalainen kunnioittaa keltaista, se on hänelle kaiken kasassa pitävä 'keskuksen' vertauskuva. Kun taas Venäjällä keltainen on vahva eron väri: jos mies antaa tyttöystävälleen keltaisia kukkia, hän todennäköisesti jättää tämän. 

Buddhalaisille sahraminkeltainen väri viittaa syksyn lehteen, joka joskus oli vihreä! Islamilaisissa maissa tumma, lämminsävyinen kullan keltainen liitetään viisauteen. 

Väri on valoa, pimeässä emme erota värejä lainkaan. Kun aurinko laskee tai valot sammutetaan, värit katoavat. Ihmissilmä näkee mustana väripinnan, joka ei heijasta mitään valon aallonpituuksia. Onneksi kiinnostus väreihin ei vaadi teoreettista tietämystä saati fysikan arvosanoja. Näkemisellä pärjää pitkälle.

Keltainen on valoisin kaikista väreistä. Se on ilon, rikkauden ja auringonvalon symboli. Pääsiäisenkin väri on keltainen, valkoinen, vihreä...

Ehkä joku on arvellut nami-hiiren unohtaneen kukkien harjoittelun, kun mitään ei ole aikaan asiasta mainittu. Harjoittelua on tapahtunut aina silloin tällöin ja parannustakin ilmaantunut kukkien tunnistettavuudessa. Ensimmäinen viritelmä sokerimassasta tehdystä ruususta on lupauksen mukaan säilytetty. Nyt olisi tietenkin narsissien ja pääsiäisliljojen vuoro, mutta keltainen ruusu kiehtoo aina. Sopivasti sain Mauste Sallisen keltaista marsipaania SLYltani, joten ryhdyin taas eilen kukkien tekoon.

Isomman kukan teko  oli noin yleensä minusta helpompaa, kuin pienten, vaikka kaikkea pientä aina näperränkin mieluummin. Ja vastoin monen kakkutaiturin blogien sanomaa, mantelimassan käsittely oli mielestäni kätevämpää, kuin sokerimassan kanssa työskentely. Tähän saattaa tietenkin vaikuttaa se, että olen harjoitellut enimmäkseen vaalealla mantelimassalla, jota on kaapissa usein. 

Keltainen ruusu on leveimmältä kohdaltaan 6 cm. Siihen olen pyöritellyt marsipaanista palloja, litistänyt hieman peukalolla ja ohentanut sitten pienellä silikonilastalla, tomusokerin pöllytessä pöydällä ja sormissa. Varsinainen taiteilu on tapahtunut kämmenellä.

Keltaiset kukat ovat painettu Städterin kahdella pienemmällä ruusumuotilla (30 mm, 35 mm) tosi ohueksi kaulitusta marsipaanista. Mykiöinä toimii ranskalainen sininen Canàsuc, jota käytän eri väreissä hyvinkin paljon ja SLYlta saadut vaalean punaiset Dr. Oetkerin rakeet. Pinsettejä ei keittiössäni ollut, joten lainasin kylpyhuoneen varastosta. Muita apuvälineitä olivat coctailtikku, pyöreävartinen lusikka, joka korvasi pallopäisen kukkatyökalun. Tässä vaiheessa vielä tuskin tarvitsen parempia työvälineitä, kun perehdyn erilaisiin asioihin, ainoastaan ripauksen kekseliäisyyttä. - Kukkien alla on Porvoossa painettu servetti.

 Ei ole olemassa erikseen 'hyviä' tai 'huonoja' värejä, ainoastaan lempivärejä.