Auringon paistaessa iloisesti ja luonnon heräillessä uuteen kasvukauteensa, syntyy toisenlaistakin heräämistä. Sitä kutsutaan yleisesti nimellä kevätsiivous ! Nami-hiiri puhdistaa ja siivoaa koti-koloaan huolella ja usein, oman viihtyvyytensä vuoksi, joten minkäänlaista stressiä eivät auringonsäteet   luo tanssiessaan pöydillä. Mutta kaikenlaista paperia ja lehtien artikkeleita, sekä tietoa, joita ei tule edelleenkään koneelle tallennettua, kertyy mappikaupalla. Tästä vanhasta piintyneestä kouluaikaisesta tavasta pyrin pääsemään eroon heti, kun keksin 'miksi?'.                               

Tänään osui eteeni, 4-5 vuotta vanha, leikattu sanomalehden artikkeli, joka tuli luettua uudelleen. Siinä kerrottiin, kuinka kulinaristisuudestaan kuuluisia ranskalaisia voisi pitää myös 'suklaahulluina'.

Tilaisuuden kuin tilaisuuden kruunaava suklaa on ranskalaisille niin pyhä asia, että asiantuntijat keskustelevat eri suklaalaatujen koostumuksesta ja mausta aivan viiniasiantuntijoiden tapaan. Eri maissa tuotettuja kaakaolaatuja verrataan Ranskassa rypälelajikkeisiin, eikä tämä tarkemmin ajateltuna ole yhtään hullumpaa, sillä sopiihan suklaa erinomaisesti punaviinin kanssa nautittavaksi. Onpa sellaisiakin herkuttelijoita, jotka valitsevat huippusuklaan kyytipojaksi huurteisen pikarillisen votkaa. - Siinä kyllä menee suklaan hienot aromit ihan hukkaan ! - Nauttipa suklaansa sitten miten tahansa, varmaa on, että pala palalta ranskalainen suklaa on sulattanut intohimoisten suklaanystävien sydämen, joko 

ranskalaisilla koroilla tai

suomalaisen Aleksin, viva ciabatta-blogista loihtimien  ganache-herkkujen ansiosta taikka 

yksinkertaisemmin,  aivan tavallisen kengänkuluttajan tapaan marketista ostetulla edukkaalla suklaalevyllä, niin lopputulos on aina sama:

ollaan koukussa, josta ei oikeasti haluta edes irtaantua !

Loppupäivä sujuu  hyräillessä hiljaa Helena Siltalan tulkitsemaa, Erik Lindströmin sovitusta vuodelta 1959 'Ranskalaiset korot': 

"Näin sävel soi askelten..."