'Les4Saisons' I

Aurinko kurkistelee pilven takaa, mutta nami-hiiren keittiön pöydällä on kevät – purkissa. Siinä on kaunis valko-vihreä etiketti. Muutaman vuoden perästä tarvitaan varmaan silmälasit avuksi tutkimukseen, josko purkissa on mitään tai ei. Niin vaaleaa on mustaseljasta valmistettu hyytelö. Valkoinen viinimarjahyytelö olisi kai lähinnä sen väriä.

Mustaselja (Sambucas nigra) eli saksankieliseltä nimeltään ’Holunder’. Se kasvaa puutarhoissa, sekä luonnonvaraisena Euroopassa, Lounais-Aasiassa ja –Afrikassa, mutta Suomeen sen juuret eivät ulotu. Tästä keskimäärin 4-6 metriä korkeasta pensaasta/puusta, on lukemattomia tarinoita ja uskomuksia. ’Holda’ merkitsee saksalaisessa mytologiassa ’äiti jumalaa’. Kasvilla on pitkät perinteet lääkekasvina.

Mummot käyttivät ennen kuivattuja seljanmarjoja vatsavaivoihin, jopa iskiaksen sai niillä hetkittäin talttumaan. Marjoja sai ostaa apteekeista, kuten kuivattuja mustikoitakin. Ja Lönnrotin suosituksesta ’kurkkuwiho’ katosi kurlaamalla seljateetä kipeässä kurkussa!

Touko-heinäkuussa kukkivista voimakkaan ’hajuisista’ kerman keltaisista kokonaan auenneista kukista valmistetaan mehua, viiniä ja hyytelöä. Elokuussa ilmestyvistä pienistä mustista, kiiltävistä marjoista tehdään myös hyytelöä, sillä pieni marja, vaikka onkin mehukas, on täpötäynnä ’kiviä’. On  hyvä tietää, että seljanmarjat ovat lievästi myrkyllisiä, mutta kypsennys (?) tai kuivaaminen tekee niistä syömäkelpoisia. Jostain luin, että marjoja ei saisi keittää, joten ehkä vain kuumentamalla tai ensin kuivaamalla ? 

En tiedä mitä uskoa pöydällä olevasta purkista, mutta ainakin vuosi ja purkki-tahtiin olen niitä tyhjennellyt. Ajattelen positiivisesti, joten ehkä mustaselja ei kohtuullista käyttäjäänsä suunnittele myrkyttää. 

Kuvan italialaiset ’lusikkaleivät’ eivät ylimääräistä makeutta tarvitse, mutta toimivat vaaleutensa vuoksi värikarttana vertailussa, jotta ’Holunder’ –hyytelön väristä lukija saa käsityksen. Vaikka hyytelö on makeaa, se ei ole äitelää, eikä äkkimakeaa. Makua on hyvin vaikea verrata, johonkin yleisesti tunnettuun. Nami-hiiren mielestä se maistuukin lähinnä 'keväälle'. - Noista 'lusikkaleivistä' muutama sananen. Ne ovat aika haperoita muroleipiä, mutta niillä koristellaan hyvin usein kakkujen ulkoreunat silkkinauhojen kanssa, tai käytetään tiramisun valmistuksessa tuplasti paksumpien 'sisariensa' tapaan. Nami-hiiren mielestä nimi on harhauttava, kun tuo pikkuleipä ei ole lusikkaleipää koskaan nähnytkään!

En oikein tiedä myöskään mihin tai miten sitä pitäisi käyttää, mutta leivän päällä hyvää korviketta omenahyytelölle, viinimarja- tai mansikkahyytelölle. Suklaatahnaa se ei kyllä korvaa, mutta on sille vaihto-ehto. Aikoinaan kehittelin ’ryhmässä’ omenahyytelöä valkosipulin kera. Siitä tuli hitti. Voisikohan tästä kehitellä samaa ideaa?

Seljan runko, olipa sitten pensas tai puumainen pensas, niin se on kovaa materiaalia. Sambuca on kreikkaa ja tarkoittaa antiikin roomalaisten käyttämää pan-huilun tapaista soitinta. Sen valmistukseen käytettiin seljapuuta.

Mustaseljaa on kasvatettu mielellään piha-aidoiksi, sillä sen uskottiin karkottavan kaikkea pahaa ja noitia, sekä ryöväreitä.....ja koska kukkivana pensaat tuoksuivat huumaavilta,  niiden alla nukkumista ei pidetty viisaana.