Pienen koululaisen kanssa tuli eilen keskusteltua suuria salaisuuksia. Toukokuun toiseen sunnuntaihin liittyy aina paljon kauniita ajatuksia, askartelua kerhoissa, sekä kouluissa. Kotien lastenhuoneissa tai isien työhuoneissa on itse tehtyjen lahjojen kätkö. Sitä käydään vähän väliä katsomassa ja lasketaan öitä, ihan kuin joulua odotellessakin. Iloista mieltä ja suurta odotusta, miten äidit ja mummot ilahtuisivat ja itkisivät. Mutta niitä iloisia suolaisia kyyneleitä. Vuoren varmasti ilo on ylimmillään aamu seitsemältäkin, kun pienet varpaat ja isommatkin tipsuttelevat sängyn vieressä, supisevat ja sipisevät. Peiton alla nukkuva äiti on kenties jo herännyt keittiöstä kuuluvaan kikatukseen ja kolinaan, mutta ’nukkuu’, silmät tiukasti kiinni ja odottaa......

Toukokuuhun liittyy paljon muutakin iloa ja monenmoista juhlaa ja kerhojen, harrastusten, sekä koulujen päättäjäisiä. Kerhojen ohjaajia ja opettajia on myös tapana muistaa kukin ja pienin lahjoin – tästä tuli mieleen ajatus. Niin monessa leivonta blogissa on aina silloin tällöin kuorrutuksin koristeltuja ihania pipareita: kukkia, leppäkerttuja, muumeja, Hello Kittyjä.... Yksi sellainen riittäisi itse tehtyyn rasiaan pienen kortin tai viestin kera. Yksi tuntuu monesta ehkä liian vaatimattomalta, jopa saiturimaiselta. Mutta miettikääpäs, jos 20 lasta antaisi kilon pipareita samalle opettajalle, niin niitä saattaisi olla vielä joulunakin. Yksi, ehkä hieman isompi olisi parempi ajatus. Samaa ajattelen kukkasista opettajille – yksi tai muutama, sillä niistäkin kertyisi jo kaunis kokonaisuus suureenkin maljakkoon.

- Rasiassa oli oikeasti neljä pikkuleipää, mutta maistoin pari, jotta 'näkyy' pohjalla oleva kupinalunen. Se olisi parempi valkoisena, mutta ne olivat  suuria.  Pipari yksi tai useampi on syytä kääriä sievästi vielä sellofaaniin, kun on syötävästä tuotteesta kyse ja myös ettei rasia tuhraannu, jos pipari on siellä pidempään. -

- Rasian voi tietenkin sulkea nauhoin, mutta leikattu yksivärinen sydän, kukka tai perhonenkin on kivaa vaihtelua, johon voi kirjoittaa viestinsä. Rasian koko on 95 mm x 95 mm x 10 mm. - 

Tämän rasia-idean löysin viime kesänä jostain lehdestä ja se tupsahti nyt niin yllättäen ja varoittamatta mieleen, että ei auttanut muu kuin saksia kokeeksi kukallinen kirjekansio. Se on tarpeeksi ohutta taittuakseen, mutta kuitenkin jämäkkää rasiaksi. Kaapissa ei ollut kuitenkaan suuria keksejä, ainoastaan pieniä, niitä kaupan tuplasydämiä. Niitä mahtui valmiiseen matalaan rasiaan siis neljä kappaletta.

Tämän rasia on syntynyt jo vuosia sitten ja  suunnitteluun nami-hiiri on käyttänyt  yön hiljaisia tunteja. Marssinut sitten aamun valjettua paperitehtaaseen, sillä se ei syntynyt arkistomapista. Siinä on se hyvä puoli, että se muuntautuu vuoden eri tapahtumien mukaan, niin sisältä, kuin ulko-asultaankin. Koko on 120 mm x 120 mm x 30 mm. Kuva jäi sisältä ottamatta, koska ei ollut makeisia  ! Laitetaan tilalle vuosia vanha kuva eräästä tapahtumasta.