Parasta sormijumppaa olisi tietenkin nuottien kanssa harjoittelu, mutta sopimatonta  yleensäkin aamun tunteina, saati sunnuntaina. Moni haluaa nukkua pidempään tai keskittyä perhe-ohjelmaan, joka hieman vaihtelee sään ja lasten ikärakenteen mukaan. Ihailen kuitenkin sitä, että täällä perheet harrastavat viikonloppuisin ja yhdessä. Erittäin suosittua on tietenkin luontopolkujen tutkiminen ja vaeltelu Alppien rinteillä, joita talvisin lasketellaan. Hieman myöhemmin, kun ilma oikeasti lämpenee, niin sisämaan laivareitit ovat tungokseen asti täysiä.

Aamun harmaus ja viileys pitää nami-hiirtä sisällä aamun tunnit, mutta ei toimettomana. Eilen 'tuoksuttelin' taas kerran Mansikkämäellä kukkivia 'Martta' -ruusuja. Ja myöhemmin vierailin Askartelua & Elämänmakuja -blogissa missä oli taitavasti taiteltuja paperiruusuja. Niihin tartuin ensimmäisenä. Paperiservettejä koossa 400mm x 400mm ei taaskaan ollut. Muistissa oli myös Rintalan kauniin, mutta paksun servetin kömpelyys askartelussa. Otin riskin ja päätin kokeilla pienillä seitin ohuilla japanilaisilla kahviserveteillä, 228mm x 228mm. Olivat poikkeuksellisesti vielä vaalean punaisiakin, jota muuten saa etsimällä etsiä nami-hiiren kotikolosta.

Espresso-kupillisen kanssa käytettäväksi aivan ihana! On sitten toinen juttu arvaako vieras, käyttää sitä servetin tavoin. Muistuu mieleen juuri seitin ohuista serveteistä, että aikoinaan niihin ei tahtonut varsinkaan vanhempi miesväki tottua, vaan hapuilivat talousrullaa. Ja kyllähän ne ovatkin kiusallisen ohuita suun pyyhkimiseen. Mutta nyt niille on löytynyt kaunista ja koristavaa käyttöä. Terveisiä KERMAHATULLE: "Kivaa, että  jaksat etsiä ihanuuksia !"

Toisen ruusun olisin halunnut tehdä vihreästä,  samantyylisestä ohuesta paperista, niin eipä onnistunut. Ohuella ja ohuellakin on eronsa. Vanha Arabian  mokkakuppi, modernimmassa espresso-käytössä, saa jatkossakin perinteistä unelmanohutta seuraa.

Toinen aamun askartelukin vaatii sormien käyttöä. Marzipaani-kukkia tulee harjoiteltua aika usein. Tässä kohtaa niitä terveisiä Juhlatarelle ja Ebelle ! Selkeät ohjeet ovat kultaa kalliimpia. Neuvojen jakaminen on arvostettava piirre ihmisluonteessa.

Kakkukukkien käytön pienuudesta johtuen, en ole hankkinut oikeaa lehtiformua, joten mielikuvitusta, mielikuvitusta....toisinaan käytän saksia, usein kuitenkin suklaakiekon pyörityksiä! - Sveitsissä suklaakiekon pyöritys on muuten samanlainen traditio, kuin erilaiset fonduetkin. Ne pitävät perheet tuntikausia pöydän ääressä nauraen, laulaen ja kisaillen.

" Ylös, ulos ja lenkille! "