'Les4Saisons' II

Venetsialaisen Antonio Vivaldin hieno 'Neljä Vuodenaikaa, Die vier Jahreszeiten' soi mielessä ja katse hapuilee huilupartituuria hyllyltä, kun nami-hiiri yrittää keskittyä pöydällä olevaan hillopurkkiin, joka kuuluu markettiketjun teettämään 'Les4Saisons' -kesäsarjaan. Ensimmäinen oli se kevään väritön, mutta makea 'Mustaselja'. Puut kukkivat lähistöllä, joten on käsitystä kukkien näöstä ja muistissa viime vuoden mustat marjatertut puunoksilla, että lintujen tiputtamina kaduilla kulkijoiden kenkiä sotkemassa.

Pöydällä on uusin marketista ostettu purnukka,  'Mango-Kewra' yhdistelmä.

Intialaista kewraa ei useinkaan marketeissa näe ja harvoin tavaratalojen erikois-herkkuosastoillakaan. Hedelmä muistuttaa mielikuvassa ananasta, joskin rinnakkain aseteltuna on eroa ja paljon. Enemmän, kuin persikalla ja nektariinilla, joita erottaa ainoastaa persikan poskien nukkaisuus toisistaan. Lukijalle on helpoin selittää kewran hedelmää ananaksella, koska maussa on selvästi hentoa samankaltaisuutta, joka soveltuu hyvin mangon seuralaiseksi samaan purnukkaan. Mangon hieno maku säilyy, mutta saa hieman ponnekkuutta ananasvivahteesta. Väri on syvän keltainen.

Eri kielissä kasville, joka kasvaa puunkokoiseksi Intiassa, on erilaisia nimityksiä, niinpä englantilaiset puhuvat 'Umbrella tree' stä ja 'Screwpine'stä, kun Ranskassa keskustelussa on 'Pandanus'. Kewra kasvi (Pandanus odoratissimus) on kaksijakoinen. Kasviopin mukaan sillä on erikseen mieskukat ja  naiskukat. Jälkimmäisistä tehdään hennosti tuoksuvaa parfymoitua kewra vettä. Naiskukista kasvaa myös hedelmät. Elintarviketeollisuus hyödyntää kewraa erilaisissa tuotteissaan uutteena tai öljynä, vähemmän hedelmälihana. Marmelaatipurkissa on käytetty vain 0,2% uutetta, mutta sen maistaa. Kasvin tuoksuttomista lehdistä, jotka eivät kelpaa syötäviksi, valmistetaan koreja, sekä mattoja.

Lontoossa syntynyt taiteilija-kirjailija James Forbesin (1749-1819) kaunis maalaus 'The Keura Tree' vuonna 1780 Intian matkalla. Hän asui siellä useamman vuoden ja vieraili myös Tai Mahalissa ja  oli ensimmäinen eurooppalainen taiteilija, joka ikuisti sen. Intian vuosiensa aikana hän kirjoitti kaikkiaan 52.000 sivua sen luonnosta ja arkkitehtuurista, ennenkuin palasi kotimaahansa.