Sveitsin Kansallispäivä on ollut vuodesta 1994 lähtien virallinen maan vapaapäivä. Sitä vietetään vuonna 1291 perustetun Sveitsin valaliiton muistoksi. Vuosipäiväksi määrättiin 1891 elokuun ensimmäinen.
Pienemmissä kylissä kansallispäivää juhlitaan perinteisesti illalla: Kyläläiset kokoontuvat juhla-asuissaan tiettyyn paikkaan, jossa alueen tai Kantonin puheenjohtaja tai tunnettu henkilö pitää juhlapuheen ja sen lisäksi on paljon musiikkia ja muuta kevyttä ohjelmaa. Eri yhdistykset, kerhot esittävät taitojaan. Ohjelmaa riittää hämäräntuloon, jolloin sytytetään juhlakokot. Värillisiä paperilyhtyjä kantavat lapset muodostavat piirin tulien ympärille. Yhteislaulu raikuu ja iloinen tunnelma yhdistää.
Myöhemmin illan hämäryydessä ammutaan ilotulitusraketteja ja paistetaan makkaraa. Koko Sveitsi paukkuu ja säteilee! Korkealla vuoristossa ja Alpeilla juhlakokot palavat myöhään yöhön ja täydentävät tunnelmaa. Meistä, joiden siniristilippu liehuu moneen kertaan vuoden aikana saloissa, on erikoista lienee se, että elokuun ensimmäinen on ainoa päivä vuodessa, jolloin täällä kaikki liputtavat.
Modernisuus on konservatiivisessa ja perinteitä noudattavassa maassa astunut kuvioihin eli nykyisin aloitetaan päivä brunssilla. Pöydät katetaan yleensä maatilojen pihoille tai muuten sopivaan paikkaan taivasalle tai sateelta suojaan. Yhteiseen ruokailuun osallistuu pienestä maksusta asukkaat vauvasta vaariin. Pienissä kaupungeissa aamuisen aterian kustantaa yleensä kaupungit asukkailleen. Isoissa taajamissa vuorottelevat tuttavat tai naapurit juhlien järjestäjinä tai tukeutuvat nyyttikesteihin, mutta oli miten vain, niin päivää juhlitaan!
Ja tietenkin tulevan päivän kaupallisuus näkyy jo heinäkuun alussa, jolloin marketteihin ilmestyvät erilaiset tuotteet ristilipuin tai puna-valkoisin värityksin. Kansallispäivään suunniteltu rintamerkki maksaa 5 frangia ja se yleensä on sveitsiläisten rintapielissä hyvissä ajoin ja viimeistään juhlapäivänä.
Haikeana, joskaan ei kateellisena nami-hiiri miettii vastaavia leipomuksia sini-valkoisina mielessään. Vaikka punainen ei kuulukkaan mieliväreihin, niin ei käy kieltäminen, etteikö se olisi houkuttelevampi, herkullisempi !
Sveitsiläisiä pikku-lentosuukkoja kaikille blogikavereille !
Mutta ehkä taas Suomen itsenäisyyttä juhlitaan sen hinnan takia enemmänkin hiljentymällä ja hartaasti (ilotulituspauke olisi saattanut olla vähän liikaa etenkin ensimmäisinä itsenäisyyspäivinä, vai kuinka?)..
Ja toki varmasti myös vuodenaika vaikuttaa asiaan -ei joulukuussa voisi kuvitellakaan esimerkiksi seuraavansa samanlaisia vesijetti-hyppynäytöksiä kuin viime kesänä Genevessä :D
Mutta maassa maan tavalla, ja erilaisuus onkin rikkaus, ja voidaan olla kiitollisia että ollaan saatu kokea erilaisia itsenäisyyspäiviäkin!
Ilotulitukset olivat upeita, vaikka sade yllätti. Niitä katselen aina mielelläni.