Oletko koskaan ajatellut, että pieni saavutus voi olla tekijälleen suuri voitto? Se voi olla myös suuri kannustin jatkaa eteenpäin.
Nami-hiiri on vuosia kirjoitellut tarinoita pöytälaatikkoonsa parista kolmesta eri aiheesta. Tämä leipomuksia tutkiva aihe tai alue ei ollut ihan uusi harraste. Niistä lukeminen ja tietojen kerääminen oli kestänyt jo ainakin pari kolme vuosikymmentä, mutta niistä kirjoittaminen haalitun tiedon perusteella oli ja on ollut uutta.
Viime vuoden elokuun 30. päivä tai oikeasti yöllä kirjoitin ensimmäisen tarinan uuteen avattuun blogiini, koosteen suklaan historiasta. Nyt herkuista kirjoittaminen on vienyt pikkusormen lisäksi jo pari muutakin sormea 
. Päivittäin ihastelen ja ihmettelen leivontablogilaisten loihtimia herkullisia tuotteita.
Mielenkiintoa kakkuihin, leivontatarvikkeisiin ja leipomuksiin on aina ollut. Perheen ollessa vielä koossa saman ruokapöydän ääressä, tuli tehtyäkin ja kokeiltua kaikenlaista hauskaa ja erikoista.
Nyt lapset vievät kahville luksuskahviloihin tai syömään hienoihin ravintoloihin ‘taideteoksia’. Niistäkin on muodostunut kirjoitettavaa. Ihania kokemuksia, joita voi sitten vanhana muistella kiikkustuolissa.
Nami-hiirelle tämä oma pieni saavutus aktiiviharrastajien varjossa, on ollut pelkkää iloa. Pitkiä juttujani on jaksettu lukea alusta loppuun. Sen päättelen saaduista kommenteista. Oikeasti se on suuri ihme, sillä leivontablogilaisilla on aina kiire, jotain nousemassa, paistumassa, kiehumassa tai sitten on kakkujen koristelu meneillään. Aika monella on vielä melko pieniä lapsiakin ympärillään.
Vajaassa vuodessa on kertynyt nami-hiirelle yli 800 kommenttia, joka ei ole oikeille leivonnan harrastajille ja ammattilaisille tietenkään paljon. Heidän yksi leipomus voi kerätä kymmeniä kommentteja hetkessä, kilpailuista puhumattakaan, jotka keräävät satoja. Mutta nami-hiiri iloitsee saamastaan huomiosta ja ihmettelee postilaatikkoonkin silloin tällöin tulevia ihan uudenlaisia kortteja ja kirjeitä - tuntemattomilta, tutuiksi käyneiltä blogiystäviltä.
Nami-hiiri istuu edelleenkin mieluiten kahviloissa ja nauttii ’makeuksista’ tarkkaillen samalla maailman menoa – ja touhuaa keittiössään, mutta harvakseltaan.
Kuvasin käsilaukkuni sisällön, joka on suunnilleen tällainen. Avaimet eivät ole laukussa, koska olen kotona! Kaikki hieman riippuu myös siitä minne ja miksi menen tai mitä teen. Tarvitaanko ehkä passi ja hammasharjakin mukaan. Mutta käsilaukun koko ei paljoa vaihtele. On joukossa pari pienen 'kassinkokoistakin', joihin sitten mahtuu pieni sateensuoja ja vesipullo, ellei se roiku hihnassaan olalla. Tulitikkuja en muuten koskaan kuljeta mukanani, mutta oli ihan pakko laittaa tuo mini-rasia toisten kaveriksi 
. Erillistä kynääkään en tarvitsisi, sillä kätevä ’Victorinox’ sisältää senkin, mutta kyse onkin musteen väristä. Se ei voi olla sininen 
!
JA NYT se KYSYMYS:
”Mikä on tuo 'musta' kuvassa tulitikun takana ?
Vastaukseen ehdottomasti sähköpostiosoite. Ne eivät näy julkisesti.
Selvyyden vuoksi mainittakoon vielä - yksi vastaus per osallistuja !
Aikaa on elokuun 11. päivän iltaan asti.
Oikein vastanneiden kesken arvon jotain leivontaan liittyvää tai jonkin valinnaisen vaihtoehdon.
ONNEA ARVUUTTELUUN !
Ja ihana kun kirjoittelet, makeita ajatuksiasi ja juttujasi on mukava lukea!
Mikä muuten on tuo metallinen perhoskuviolla varustettu vasemmassa yläreunassa?
Tai aurinkolasikotelo. Voihan se olla kumpi vain (;
Mutta jokin säilytyskotelo se voisi olla. Mutta minkä sitä en kyllä millään keksi.
Terveisiä "naapuriin" ja mukavaa Firenzen matkaa!
Minulla tuli myös ensimmäisenä mieleen kotelo, jossa pidetään lukulaseja.
Minun arvaukseni on, että tuo "musta" on vaateharja. Nami-hiiri vaikuttaa tyylikkäälle ja huolitellulle, joten oletettavasti hänellä olisi sellaiselle käyttöä :)
PS. SakariSokeri: minä veikkaisin, että tuo perhoskuvioinen esine on laukkukoukku, joka lasketaan pöydän laidalle, ja johon voi sitten ripustaa käsilaukun, jottei sitä tarvitse laskea maahan. Nami-hiiri voi kertoa osuiko oikeaan :)
Vastaa Annalle nyt heti, että kuvan 'koukun' suhteen osuit ihan oikeaan, ja että 'Sakari Sokeri' on saanut linkin 16.04.-10 kirjoitukseeni 'Toisenlainen koukku'.
Vaikka nami-hiiri jekkuileekin mielellään, niin kuvan tulitikku on normaalin kokoinen. Hyvä, ettei kukaan ole tarjonnut muuten 'sytskäriä', sillä hiiri ei osaa tupakoida ja sehän olisi nykyään ihan kiellettyäkin ;-)