Muutamat makeat asiat eivät unohdu iänkään karttuessa. Makeat evergreenit eivät noudata vaihtuvien trendien lakeja. Yksi nami-hiiren ikuinen makea ihastus on jo kaikkien lukijoiden tiedossa, ’Da-Capo’. Mutta toinen aivan yhtä mieluisa asia tarvitsee kakkulautasen ja leivoshaarukan, jotta sen makua voisi makustella, nauttia.
Se ihanuus on itävaltalainen, suklaa-martsipaani-creme- kakku ’Imperial Torte’. Sitä kerran maistettuaan, ei makua voi enää unohtaa. Tortun ja nami-hiiren ensikohtaamisesta on kulunut kauan.
Tämä herkku tuli mieleen, helteisen kuuman kesän vaihtuessa hiipivään syksyyn. Pelkästä ajatuksesta makuhermot innostuvat ja vesi valuu suupielistä.
Lähestyvä 'nami-hiiren' blogin ensimmäinen vuosipäivä, on myös syy kirjoittaa, jostain makeasta ja erilaisesta ihanuudesta, jota ei ole blogissani tai yleensä leivontablogeissa vielä aiemmin mainittu.
Hienostunut maku alkaa jo aidosta puisesta rasiasta, johon valmis tuote on pakattu. Se on sidottu ja sinetöity punaisella kirjelakalla keisarilliseen tapaan ja se kiidätetään haluttaessa, vaikka kuuhun 
tai noh ainakin ympäri maailmaa. Puurasiat huokuvat nekin omaa arvokkuuttaan ja historiaa. Tässä olisi upea lahja annettavaksi - hänelle jolla on kaikkea! - Aikoinaan oli Fazerin Vihreät kuulatkin faneriaskiin pakattu.
On ihan sama nauttiiko 'Imperial Torttua' pienenä petit fourina aterian päätteeksi, vaiko leikatun neliöpalasen suuremmasta kakusta, sen maku ei unohdu, paitsi niiltä, jotka eivät syö suklaata tai marsipaania.
Wienin 'Imperial Torte' on kakku, joka ei ole ilman historiaa, ei ilman tarinaa ja ei ainakaan ilman salaista reseptiä. Reseptiä nami-hiiri ei ole koskaan missään kohdannut. Ei edes jäljitelmää. Tarinan mukaan kakku on kehitelty aikoinaan Itävalta-Unkarin hallitsijan naminälkään. Keisari Frans Josef I tiedetään historiasta herkuttelijaksi. Hän matkusteli valtakunnassaan usein ja pitkillä matkoillaan hän halusi aina herkkuja iltateensä kanssa. Hänen Korkeutensa kyllästyi tietenkin samoihin tarjoomuksiin, joten hovin kokit olivat lujilla. Keisari ei ollut, kuten nami-hiiri, joka saattaa syödä samaa suklaata vuosikymmenet, ilman kyllästymisen häivääkään.
Vuosikymmenet 'Imperial Tortea' on saanut ainoastaan maitosuklaasta valmistettuna, mutta nykyään rinnalle on ilmestynyt tumma, hieman appelsiinillä maustettu 'Schwarze Orange'. Tähän uudenpaan muunnokseen, nami-hiiri ei ole vielä tarkemmin ehtinyt tutustua.
P.S.
24. elokuuta 2009 klo 17.00, eräs ujo hiiri, jolla ei vielä silloin ollut omaa blogia, mutta josta tuli muutamaa päivää myöhemmin, ujo 'nami-hiiri', kirjoitti anonyyminä 'Ahonlaitaan' Tanjalle / Sacher -kakun kohdalle, suunnilleen seuraavan tyylisen viestin:
"Lomilla olen törmännyt Wienissä toiseenkin Keisari Frans Josefin makeaan herkkuun, Imperial Torttuun. Kassakaappiin, jossa kakun reseptiä säilytetään en ole onnistunut sukeltautumaan. Se kuuluu samanlaisiin salaisuuksiin, kuin suomalainen Ellen Svinhufvudin kakku, belgialaisten Macarons, Itävällan Sacher-kakku.... Reseptejä on toki liikkeellä yhtä monta, kuin tekijääkin, mutta aidot ovat lukkojen takana. 'Imperial Torte' on kakku, 3-4 cm korkea ja se on aina neliö - yhdelle hengelle tarkoitettu leivos tai suurempi 4, 9, 12 tai 16 hengen kakku. Se on rakennettu suklaasta ja suklaisesta kakkutaikinasta ja jippona on ohuiden kerrosten välissä vielä ohuempaa mantelimassaa, muistaakseni kolmessa kerroksessa. Ja tämä kaikki on vuorattu lopuksi vielä kokonaan ohuella mantelimassa kerroksella. Mutta ei tässä kaikki - sillä ihan päälimmäisenä on ohut, sileä maitosuklaa kerros. Mitään teräviä kulmia tortussa ei ole. Torttua olisi synti koristella kukin tai muilla koristeilla. Keskellä on hyvin pieni Keisarillinen vaakuna. Koosta riippumatta 'vaakuna' on aina saman kokoinen - leivoksen päällä se on siis 'aika' suuri!
Keisari Frans Josef I rakasti suklaakakkuja. Hän oli myös vaihtelun haluinen. Hänelle se Sacherkin on tehty, mutta ei se kelvannut joka ilta. 'Imperialia Torte' oli myös muotonsa vuoksi helpompi kuljettaa matkoilla tai lähettää Keisarin sydänystäville. Nopeaa DHL:ä ei ollut silloin vielä keksitty! Mantelimassan ansiosta kakku säilyy ja säilyy. Valmistaja lupailee, että 8 viikkoa, mutta ei jostain syystä minun kaapissa. Hyvä, jos kaksi päivää!
Aitoa makua, mitä tahansa, on usein vaikea maun perusteella kopioida, joten tuosta voisi kehitellä vaikka 'Historian havinaa' tai 'Keisarillinen salarakas' tuotteen - jälkimmäisen voi kukin tulkita miten haluaa!"
Tanjalle terveisiä ! 
Ehkä juuri tämä oli 'se' kimmoke omaan blogiin ?
nami-hiiri
Tätä herkkua olisi ihana päästä maistamaan.
Kertakaikkiaan syntisen herkulliset kuvat...suupielet kostuvat... vaan ei, nyt on Kyökkis sokerilakossa!
Kiva blogi ja hyvää tekstiä, täällä pitää piipahdella toistekin!
Miulla kesti kauan aikaa tajuta kuka oli kommentin takana, hih! Nyt kun miettii, oli se ihan kuin äsken, onko siitä todella jo yli vuosi?!
Siulla on kyllä paljon mielenkiintoisia herkkuja ja juttuja täällä blogissa. Täällä vierailen aina oikein ajatuksen kanssa. :)