Sivusilmällä nami-hiiri seuraa aina mitä Helsingissä ja Suomessa tapahtuu. Hiiri ei  ota kuitenkaan julkisesti kantaa Kämpissä illastaneista VIP vieraista Berlusconi tai Merkel. En edes siihen, mitä miettivät ruuasta. Mutta äänestää nami-hiiri aikoo.

Ja aika on parantanut 'haavat’ siitäkin shokki-ilmiöstä, kun arvostettu Kämp kuohutti tarjoamalla ihanaa Lapin poron sisäfileetä suklaakastikkeella! Konjakki-suklaakastike ei edes enää hämmästytä ravintoloiden ruokalistalla, se on tullut jäädäkseen. Ja harvakseltaan hiirenkin keittiössä jo koristellaan ruusuilla lautasia ja maustetaan riisiä .

Ruokailuun liittyvät tavat tai vanhat rituaalit ovat muuttuneet 1900-luvulla ehkä eniten ja selvästi on jaoteltavissa eri vuosikymmenten ’tyyli’ hieman muodin tapaan. Vielä 1960-luvulla monessa perheessä opetettiin lapsille tiukat pöytätavat. Pöydässä oli oltava ajoissa paikalla, ruoka oli syötävä hillitysti, lautanen piti syödä tyhjäksi ja ruuasta kiitettiin. Joissakin perheissä ruokarukous kuului edelleen asiaan. 1970-luvulla lapsia ei enää pakotettu syömään, eikä tapakulttuuriin kiinnitetty juurikaan huomiota. Harrastettiin vapaata kasvatusta aiempien vuosikymmenten ankaruuden vastapainoksi. Hyvät tavat tarkoittivat enää vain sitä, että pöydässä oltiin ajoissa, eikä syödessä saanut lukea.

Varsinaisia pöytätapoja opetettiin lapsille enää harvassa perheessä -80 ja 90-luvulla. Tärkeimmät säännöt näyttivät olevan, että pöydässä oltiin koolla yhtä aikaa, ettei pöydässä saanut lukea ja että kädet pestiin ennen ruokailua. Ja tuolloin astui se ’kummajainen’ kuvioihin mukaan, ettei kaikissa perheissä enää ollut varsinaisia yhteisiä ruoka-aikoja, varsinkaan arkisin, koska perheenjäsenten lisääntyneet harrastukset ja toimintojen aktiivisuus tekivät sen hankalaksi. Maanviljelijäperheissä yhteiset ruoka-ajat säilyivät kuitenkin huomattavasti muita perheitä säännöllisimpinä.

Viime vuonna oli Pariisin  La Cité –tiedekeskuksessa "Bon appétit" -näyttely. Nyt se nähdään syksyyn asti HEUREKASSA "Bon appétit – Syödään yhdessä". Nami-hiiri vierailee siellä samalla, kun saapuu luokkakokoukseensa.

Ranskalaisten suunnittelema logo on aivan ihana ja siinä on kaikki se mitä nami-hiiri tarvitsee pysyäkseen pirteänä ja voimissaan, energisenä kirjoittaakseen näitä juttujaan. Kun vatsa koneistoineen voi hyvin, niin koko ihminen voi hyvin. Herkkuja keittiössään kokkailevan hiirenkin on ihan pakko kiinnittää huomio terveelliseen ruokaan ja ruokailuun. Klikatkaa ihmeessä TÄSTÄ !

HEUREKA ei ole tylsä tieteellinen paikka alkuunkaan. Huhtikuun lopussa avautuu kesäksi kaikkia lapsia ylivertaisesti kiinnostava 'Dinosaurukset’ -näyttely tiedepuisto Galileissa eli  ulkonäyttelyalueella.

Leipovat ja muutkin blogilaiset voivat käydä lapsineen tutustumassa, mitä muuta ’Dino’ on, kuin Mansikkamäellä tai kenties äidin tekemä veikeä ja makealle maistuva pipari tai TV:stä tuttu hahmo.

Entä tämä – HEUREKAN ’Kolikon tie’ -alue, jossa jokainen kävijä voi tehdä itselleen oman kolikon, henkilökohtaisella kasvoprofiilillaan. Voit siis tehdä kolikon omalla kuvallasi varustettuna muistoksi HEUREKA –päivästäsi. Sitä ei tietenkään pidä sitten tarjota kaupan kassalla karkkipäivänä ! 

Tämä on nami-hiiren mielestä aivan loistava näyttely-yhdistelmä kaikenlaisille ja kaikenikäisille kävijäryhmille: ulkona dinosaurukset, sisällä vaihtuvana teemanäyttelynä "Bon appétit" ja vielä bonuksena tuo kolikkojuttu!

Muutamissa aiemmissa postauksissaan on nami-hiiri kertoillut sveitsiläisten tavasta istahtaa ruokapöydän ympärille syömään, nauttimaan perheen yhteisistä hetkistä ja pitämään hauskaa. He kutsuvat usein koko suvun ja nykyään jo lisääntyvästi  hyviä ystäviäänkin kotiinsa syömään. Teema voi olla fondue, raclett tai jopa kokkisota! Ja jokainen tekee jotakin, yksi kattaa pöydän, toinen leikkaa leipää, kolmas pilkkoo vihanneksi... Samalla on aikaa seurustella, vaihtaa kuulumisia ja suunnitella yhteisiä tulevia juttuja. Yhdessä syömisestä jää mukavia muistoja. - Puhdistamalla kaapeissa pölyyntyneet fondue-pannut tai nostamalla rakletti-grillit pöytään olisi jo suuri askel  kohti hauskuutta. Siitä voisi alkaa iloinen perheiden oma 'syödään yhdessä' -tapahtuma!