Hupsista, lipsahti taas vahingossa 
otsake, joka lupaa enemmän, kuin antaa. Ei ole lunta näkynyt, kuin Alppien auringossa kylpevillä huipuilla. Saati sitten jäätä tai avantoja. Mutta jos katsoo kuvia puolihuolimattomasti, niin voisi kuvitella marsipaaniruusun uiskentelevan.......tai luistelevan jäällä 
.
Nami-hiiri voisi nyt sanoa osaavansa ’jään tekemisen' muutoinkin, kuin jääkaapin ’ice makerillä’. Oikeita makeisia ei ole vieläkään löytynyt, mutta väristä tekniikka ei ole moksiskaan .
Jäähileen tekeminen makeisista
- Esilämmitä uuni 200°C
- Vajaaseen pellilliseen jäätä tarvitaan kourallinen kovia jääkaramelleja.
Vaalean vihreät tuoksuvat ja maistuvat omenalle.
- Hiiri murskasi ne Braunin vanhalla vahvateräisellä
’sauvasekoittimella’ hyvin hienoksi.
- Ja sirotteli sitten tiheän sihdin läpi jauheen uunipellillä olevan leivinpaperin päälle ohueksi kerrokseksi ( 1mm ) . Muutama isompi muru jäi sihtiin, ne hiiri laittoi suuhunsa 
.
- Pelti kaikkein ylimmälle tasolle - ajallisesti noin 20 sekuntia, luki kesällä kahvilassa kopioidussa ohjeessa.
Näin toimien karkkipöly sulaa ja muuttuu ’jäähileeksi’. Sileä
kiiltävä luistinratajää syntyy hetkessä, jos pidät hieman kauemmin! Ja sitten onkin vaara jo jään ruskistumisesta .
- Ota uunista ja anna pellin jäähtyä. Irrota levy leivinpaperista ja lohko hauraasta 'jäälevystä' varovasti palasia.
Uunista otettu levy on tosi hauras siirreltäessä. Se rikkoutuu miltei henkäyksestä.
Tips !
Jos tarvitset ajatukseesi tietyn kokoisen jäälevyn esimerkiksi pyöreän kakun alle tai päälle tahi suorakaiteen, niin sirottele karkkitomu mittojen mukaan leivinpaperille. Kaulintatikut ovat käteviä apureita tai rengasvuoka !
Koska nami-hiiri ei ole nähnyt, niin ei osaa myöskään neuvoa lukijoitaan, mitä 'jään' alle tulisi laittaa, kun sen sijoittaa vaikka luistinradaksi kakun päälle 
. Tasainen sokerimassa, ehkä ?
Kakun allahan se on taas hauskaa, kun 'jää' halkeilee tarjotinta vasten !
Viime viikolla tuli hiirenkolossa tehtyä muutamia suuria ruusuja (n. 8 cm halk.) sokerimassasta, joka oli käyttämättömänä kovettunut. Se joutui varmuudeksi ehjään muovipussiin ja lämpimän vesihanan alle. Pussia hieman rutistellen massasta tuli pehmeää ja notkeaa. Tämä neuvo on peräisin muistin mukaan Mansikkamäeltä.
’Jäätä’ riitti vielä pienille pipareillekin, joille sitä alunperin oli tarkoitus tehdäkin ja pakata lahjaksi pieneen punaiseen rasiaan !
Täällä käyn kuitenkin kuikuilemassa ja ihastelemassa tekemisiäsi.
Mahtavaa tuo jää ja ruusu on aivan huippu!!!! 10+
Kokeillaanpa menisikö tämä nyt suodatuksen läpi. ;)
Pioni - täällä on kyllä kaikki hyvin ja kommenttisi on tullut. Muutamana päivänä olen kokeillut 'kommenttien hyväksyntää ennen julkaisua' , kun alkoi tulla amerikkalaisia mainoksia.
Ja ruusu - kerrassaan ihastuttava!!
Leena/TK - hiiri tarkoittaa mitä kirjoittaa, vaikka usein 'maalailee' sanojaan :D. Eli jääkarkkeja, kovia hampaiden surmia. Kokeilin ensin niitä sinisiä paperiin käärittyjä menttoolilla maustettuja, joissa on iso jääkarhu pussin päällä. Ei hyvä! Sitten löysin vaalean vihreitä, isoja omenan makuisia, ilman käärettä - laitan karkeista kuvan päivänvalossa napattuna. Täällä päin nimitellään niitä kovia karkkeja 'eissplitter' nimikkeellä. MUTTA valkoisia pitäisi löytää, niin olisi vielä enemmän haperon jään näköistä. Kovissa makeisissa koostumus on se kaiken a ja o. Belgian Candysokeri ei myöskään kelpaa.
ps. mullakin vuodatuksen kommentointi pätki Opera-selaimella, mutta nyt Firefoxilla sujuu oikein hyvin :)