Minikokoisia tähtitorttuja oli nami-hiiri nähnyt videolla Arja Savelan (tarkistan myöhemmin?) tekevän – ja sellaisia oli paistettava hiirenkolossakin, jossa kaikki on yleensä pientä, usein hyvin pientä. 

Toinen ajatus oli kokeilla voilusikkaa 'valkosuklaaseen'. Se  on niin monen suurta herkkua. Kyllähän se onnistui, vaikka suklaa oli pyöriteltävä palloksi. Järin kauniita niistä ei tullut sittenkään, mutta pussinpohjalla kuivuneet karpalot tulivat avuksi, sekä kuivatut mansikkasiivut. Molempia hiiri rutisteli sormissaan karkeaksi muruksi ja kieritteli epämääräisen muotoisia suklaapalloja rouheessa. – Kaupan valmiiksi rouhittu pistaasia olisi  ollut seuraava askel. Mutta palloista tuli joulun värisiä ja hyviä.

Marketista oli viikolla löytynyt enää vain melko suuria makeisformuja. Hiiri oli etsinyt tinapaperista tehtyjä pieniä. Kaikki ei aina mene kohdalleen ennakkoon tuumailtujen ajatusten kanssa.

Tähtitortut ovat reilun tulitikun mittaisia halkaisijaltaan. Kuvissa kurkistelee aiemmin tehtyjä suklaa-muropikkuleipiä.