Ohukainen on perinteinen jälkiruoka, joka tunnetaan ympäri Eurooppaa. Alkuperä lie yhtä vanha, kuin jauhetun viljan käyttö. Ohukaisilla on Suomessa eri murteissa erilaisia nimityksiä muun muassa lettu, lätty, räiskäle.... Nimet perustuvat ruotsin sanaan plätt, ohukainen.
Tavallisessa taikinassa on jauhoja, munia ja maitoa. Ohukaisia voi paistaa myös nuotion päällä suurella valurautaisella pannulla. Silloin syödään muurinpohjalettuja 
. Perinteinen tapa on syödä ohukaiset lämpiminä ja levittää hillo ja muu lisuke raidaksi sen päälle ja kääriä lettu sen jälkeen rullalle, leikaten siitä siivuja.
Blini on ohukaisen venäläinen toinen tai kolmas 'serkku' ja kaikkien kantaäiti on ranskalainen crêpes, tuttavallisemmin 'kreppi'. Kananmunien määrä ja jauhojen laatu vaihtelevat eri maissa. Ranskassa käytetään tattarijauhoja.
Tekeekö ohukaisia ateriaa vai jälkiruokaa varten, ratkaisee taikinan sokerimäärän, sekä niiden kanssa käytettävän täyteen.
Tänään oli ihan mahdotonta löytää hiirenkolon kaapista tattarijauhoja, koska niitä ei ole kukaan sinne ostanut. Nami-hiiren Äiti totesi aina, ettei tattarijauhot säily hyvinä pitkään ja siksi niitä ei hiirikään varastoi. - Mutta tiedättehän te tunteen, kun jotain ei ole, sitä tekee ihan mahdottomasti mieli. Lettuja piti saada, ihan minkä tahansa maan reseptiä käyttäen 
. Selaamalla löytyi hyvälle ’maistuva’ resepti, johon löytyi myös kaikki aineosat.
Rahkaletut eli syrnikit
2 dl maitorahkaa
4 kananmunaa
6 rkl vehnäjauhoja
1 dl sokeria - hiiri laittoi vain ½ dl ruskeaa sokeria
tavallisen 'kokoinen' ripaus suolaa
2 tl Bourbon sokeria tai tavallista vaniljasokeria
1 tl kardemummaa - hiiren oma lisäyskeksintö !
voita paistamiseen
Riko munien rakenne ja sekoita kaikki aineet tasaiseksi seokseksi.
Sulata pannulla voita ja paista paksuhkot letut hiljalleen miedolla lämmöllä molemmin puolin.
Tarjoile lämpiminä hillon, marjojen tai jäätelön kanssa.
Sitten nousi eteen ongelma. Missä lettupannu luuraa 
? Nami-hiirellä oli ollut 7 ohukaisen pannu kauan sitten, mutta sen hiiri oli antanut pois vuosia sitten muuton yhteydessä. Myöhemmin nami-hiiri oli ostanut kivan 4 letun pannun - ja lainannut sitä kesällä kotikadun toisessa päässä asuvalle mummolle! No nyt siis piti tehdä paistamiset isolla pannulla, mutta onneksi kukaan ei ollut keksinyt pyytää lainaksi pientä kastikekauhaa, jolla taikinan annostelu kävi kuin rasvaten !
'Kyökkis' - hoksasit, sen mitä minä näin ! Letut olivat ihan kukkamaisia röpelöreunalla ja keskuskuvioinnilla - en kehdannut vain kirjoittaa :)))) !
Täälläpäin on monta retkeilykotaa ja niissä muurinpohjapannut, kotona kun tekee taikinan mehupulloon, niin siitä se on helppo annostella retkellä. Luonnossa kaikki maistuu vieläkin paremmalta, jostain syystä :)
Tosin Venäjällä syrnikit ovat aika paksuja, enemmänkin pannukakkumaisia ja ne taputellaan jauhotetuin käsin paksuhkoiksi kakkaroiksi. :) Mutta herkullinen resepti toki näinkin!
Nennalle erikoiskiitos kirjoitusvirheen korjauksesta! Nyt voisi todeta, että tekevälle sattuu, mutta tekevää ei 'satu' kuitenkaan :D
Siispä syrnikit - resepti oli niiden, kuten postauksesta huomaa, mutta lättypannuni majaillessa naapurin keittiössä en voinut paistaa pieniä paksuja aitoja rahkalettuja. Käytin isoa pannua, jolla tulos oli sitä mitä kuvassa näkyy :D. Suuria paksuja syrnikkejä en halunnut edes tehdä.
Ja tänään taas. Meidän letuista tulee pyöreäreunaisia ja muutaman millin paksuja. Mutta sitten huomasin että meidän ohjeessa sanotaan, että munat vatkataan vaahdoksi, lisätään rahka ja sitten muut ainekset. Siinä ero. Täytyy kokeilla ensi kerralla vain tuota rakenteen rikkomista.
Arvelen kyllä, että 'lettuni' ovat erilaisia vain, koska tein ne suurella pannulla pienen annostuksella - siksi nuo röpelöiset reunat ja keskuskuvio.
Oikeastihan pitäisi tehdä ne pienellä pannulla tai jos isolla, niin kipata pannulle enemmän taikinaa.
Hauskaa ja liukasta Laskiaista koko perheelle !