Uuniin unohtunut kakku aiheuttaa aikamoista käryä ja katkua ympäristöönsä. Olen onnistunut testaamaan pohjaan palaneet keitetyt kanamunatkin, jotka jouduin heittämään pois kattiloineen päivineen. Sanotaan, että kun paljon tekee, niin sattuu ja tapahtuu. Prosentuaalisesti istun keittiössä paljon, vaikken aamusta iltaan kokkailekaan, en edes kokeile keitoksia. Siellä kuitenkin tapahtuu. Kaikesta ei kehtaa edes kirjoittaa.

Omenan terveellisyys tiedetään, samoin valkosipulin. Jälkimmäistä väistellään aivan turhaan tuoksun vuoksi. Vahvasta, itse tehdystä omenamehusta, sokerista, sitruunahapposta ja murskattusta valkosipulista tulee aivan ihanaa, terveellistä aamuhyytelöä leivän päälle - eikä kukaan arvaa töissä, mitä herkua olet aamulla syönyt. Ihan totta, näin on. Arvelen, että se on se omena, joka pitää valkosipulin kurissa.

Aikoinaan ensimmäisiä keitoksia testaillessani, näytti purkki hyvästä maustaan huolimatta hieman aneemiselta. Se vaivasi, ei kovin paljon, mutta sen verran kuitenkin, että mietintämyssylle oli työtä. Huomautin siitä aloittelevalle hyytelön tekijälle. Muutamia mausteruohoja kokeiltuani, päädyin lopulta rakuunaan (Artemisia dracunculus) dragon tai kirjoista löydetty harvinaisempi nimitys,  maustemaruna. Se koristaa kauniisti hyytelön, ei asetu pohjalle, eikä liioin nouse pintaan. Vihreän rakuunan silput antavat tarvittavaa piristystä ja pikantin lisämaun. Sen kerrotaan parantavan ruokahaluakin, monen muun asian lisäksi. Rakuunan sisältämät öljyt ovat tutkimusten mukaan selitys 'lääkitseviin'  ominaisuuksiin.

Tämä hyytelö lääkitsee ainakin makuhermojamme ja on hyvää viilin päällä, juustotarjottimella, liharuokien, jopa kalan kanssa......ja jäätelön kanssa. Jälkimmäisestä yleensä saa automaattisesti kommentin, että milloin joku keksii jäätelöönsä laittaa valkosipulia,  on takuun varmasti raskaana. 

(Lisään kuvan myöhemmin, omasta albumistani, jossa se kruunaa köyhän ritarin.)   

Näihin marmelaatipurkkeihin tulee vielä niintä tai paperinarua, sekä lakkasinetti nami-hiiren monogrammilla. Paperinarun päät auon usein koristeiksi. Käyttöohjeet purkin sisällöstä liitän aina mukaan, sekä tietenkin sopivan tervehdyksen vuodenajan mukaan. Toisinaan kirjoitan ne 'koristeeksi' yksivärisen paperipussin pintaan tai erilliselle kortille. Purkkina käytän mieluiten pieniä 200g kuuskulmaisia purkkeja, joissa on värilliset kannet. Koristelemattoman purkin voi aina tietenkin sujauttaa koristeilla kyllästettyyn paperipussiin. Hyviä ideoita löytyy askarteluliikkeistä.

Matkapuhelimen kuvasta ei tullut kovin selvää, mutta toivon mukaan ideoita herättäviä.  Näihin laitoin sisälle Fazerin sinisiä konvehteja 1. Adventtilahjaksi  naapureille. Oikein kun harjottelisin ahkerasti koko vuoden, niin ehkä sitten syntyisi sokerimassa tähti tai amaryllis. Ei tarvitsisi penkoa askartelupuodin poistokoreja ! Jäisi mietintää sitten kai seuraavaankin jouluun 'miten ne pysyisivät pussinsuulla ehjinä'.

Tämän englantilaisen hedelmäkakun sanoisin olevan 'moni kansallinen'. Alkuperäinen ajatus kuuluu Englantiin, reseptin muunnos Helsinkiin, Stockmannille ja se on paistunut ranskalaisessa formussa saaden kauniin rusketuksensa sveitsiläisessä uunissa. Kakkua nautittaessa on mahdoton eritellä näitä asioita. Runsas hedelmäinen kakku maistuu ja paranee vain vanhetessaan. Juuri tuon säilyvyytensä takia sen voi tehdä ennakkoon, ennen varsinaista ruuhkaa uunissa! Kakku tai muut omatekoiset leivonnaiset on hyvä antaa saajilleen hyvissä ajoin tai lähettää ennakkoon vaikka Adventti-viesti, jotta lahja-leipomuksista olisi se tarkoitettu ilo ja saaja voi keskittyä muuhun tai tehdä toisia herkkuja itse.

Englantilainen hedelmäkakku Stockmannin tapaan ja sitäkin hieman muunneltuna

200 g punaisia ja vihreitä coctailkirsikan puolikkaita  

1 dl korintteja ,    1 dl taateleita  

1 dl aprikoosin paloja  

200 g hasselpähkinöitä karkeana rouheena  

3 dl rommia (tai viskiä )     

175 g voita

  2 dl fariini- tai muscovadosokeria 

2 dl hienoa sokeria   

3 keltuaista ,    3 valkuaista   

5 dl erikoisvehnäjauhoja    

  1 tl leivinjauhetta   

1 tl muskottipähkinä jauhetta   

Laita silputut hedelmät yöksi rommiin maustumaan. Valuta hedelmät, säästä liemi. Ota siitä 3/4 dl eroon kypsän kakun kostuttamista varten.   

Sekoita kuivat ainekset ja pähkinärouhe keskenään. Vaahdota valkuaiset.  

Vaahdota sokerit ja voi kuohkeaksi vaahdoksi, lisää keltuaiset yksi kerrallaan. Sekoita hedelmät voi-sokerivaahtoon vuoroin jauho-pähkinäseoksen ja liemen kanssa. Sekoita taikinaan viimeiseksi valkuaisvaahto.   

Kaada seos hyvin voideltuun ja korppujauhotettuun 2 litran vetoiseen vuokaan. Kypsennä 150°C uunissa 2 tuntia. Suojaa kakun pinta ensimmäisen paistotunnin ajaksi leivinpaperilla.   

Kumoa jäähtynyt kakku. Puhdista ja kuivaa vuoka. Pane kakku takaisin vuokaan pistele kakkuun ohuella puutikulla syviä reikiä. Lusikoi eroon otettu hedelmien marinointiliemi kakulle. Anna kakun tekeutyä vähintään 2viikkoa ennen tarjoilua.  

Energiasisältö km. 100g/ 338 kcal  

Kaikki eivät pidä coctailkirsikoista, siksi laitan toisinaan taateleita ja aprikooseja enemmän, sekä lisään vihreää sukaattia ja koristelen vain niillä punaisilla ja vihreillä kirsikoilla.

On marraskuun neljäs torstai ja Yhdysvalloissa vietetään kiitospäivää. Se merkitsee heille neljän päivän lomaa, hyvää ruokaa ja ennen muuta yhdessä oloa perheen kanssa. Tuntuu siltä, että tämä päivä on tärkeämmässä asemassa, kuin joulu. Kanadassa juhlaa on jo vietetty aiemmin ja Japanissa kolme päivää sitten.

Kiitospäivä on yleisnimitys juhlapäivälle, jolla halutaan kiittää jostakin hyvästä. - Minun päiväni, ympäri vuoden,  ovat kiitoksen arvoisia, joka ainoa ! - Muutama syvällisempi lähdekirja olisi kotona. Ja koska Wikipedia antaa turhan niukkaa tietoa ja on kaikkien luettavissa, niin loikataanpa yli. 

Tutkiskelin kuitenkin hieman reseptejä ja vinkkejä kiitospäivän aterialle. Löytyi kalkkunan paisto-ohjeita, kurpitsapiiraan samoin. Jälkimmäisiä keräilinkin jo Halloweenina vanhoista kirjoistani. Nyt nami-hiiri iski silmänsä jälkiruokiin, kuten aika usein. On hauska huomata, että 'kalkkuna' lautasella voikin olla hedelmistä koottu - vitamiinejä ja terveyttä - ja kaiken lisäksi hauskasti ! Hieman samaan tapaan, kuin 'terveys ja makeus' kulkevat käsikkäin sveitsiläisten porkkanakakussa; ruoka ja jälkiruoka yhdistyvät !

Lisää hauskuutta, ihania ohjeita ja ideoita tuon kuvan lisäksi löytyy tästä.

Sää on ollut harvinaisen aurinkoinen ja tuulelta vapaa. Pieniä pilviä on vaellellut harvakseen ja hitaasti. Mittarissa oli +11°C ja vain yksi kuukausi jouluun. Pöydälläni palaa yksinäinen kruunukynttilä. Sen loistaessa soi taustalla hiljainen musiikki. Kauniita muistoja nousee mieleen.........Tämä joulu on elämäni ensimmäinen, jolloin ei paketeista löydy aitoa poronpaistia. Ensin ne tulivat tietenkin lapsuuden kotiini, myöhemmin omaan kotiini ja viime vuosina nykyiseen kotiini. Tiedän, etten tammikuussa saa nauttia poroskäristystä pottuvoilla ja puolukkasurvoksella. Ei lennä myöskään enää Oiva Toikan linnut pöydälleni. Vuosi loppuu ja uusi alkaa entisistä poiketen. Jotkut traditiot katoavat, mutta niiden muistot säilyvät. Niihin liittyy tuulihatut, muutama lätsähtänytkin !

Tuulihattu on yksi niistä harvoista leivonnaisista, joka syntyy hyvin yksinkertaisista aineksista. Mutta sen valmistus vaatii huolellisuutta. Valmistutuksen salat ja niksit on yksinkertaisesti tiedettävä, jotta leivonnaisessa asuisi se 'tuuli' vielä uunista ulos tullessaankin. Eli sen kypsyminen on arvioitava uunin ulkopuolelta, silmien avulla. On yksi hyvä syy puhdistaa uuninluukku huolella.

Tuulihattu on munavaahdon voimasta uunissa kohoava leivoksen perusta, jonka voi sitten täyttää suolaisella tai makealla, paksuhkolla tahnamaisella täytteellä. 

2 dl vettä

100 g voita

1 1/2 dl vehnäjauhoja

3 kananmunaa

Kuumenna vesi ja rasva kattilassa kiehuvaksi. Lisää jauhot yhdellä kertaa ja sekoita koko ajan voimakkaasti puuhaarukalla, kunnes seos irtoaa kattilan reunoista. Anna levähtää 5 min.

Lisää jääkaappikylmät munat yksitellen vatkaimen avulla. Pursota leivinpaperin päälle pieniä palloja, sekä pitkänomaisia tuulihattuja. Useimmiten käytän kerran opittua tapaa ja nostan isoja tai pienempiä nokareita kahden lusikan avulla pellille.

Paistetaan uunin keskitasolla 200°C noin 20 min. Uunin luukkua ei pidä avata,

ei ainakaan paiston alkuvaiheessa ! Anna jäähtyä ja täytä. Koristele - nauti !

Mansikkamäen Eben ihana lintukoto (HS 19.11.2009/D/Ruoka) 

sopisi hyvin rakentaa isolle tarjottimelle  somisteeksi, näiden pienten tuulilintujen seuraan ! Piparilinnut olisivat ehdottomasti hauska lisä.

Hyvin harvoin on päätöksen teko nami-hiirelle vaikeaa, mutta tänään on sellainen päivä. Eilisten kakkujen kaveriksi kaipaisin jotain pientä lisää. Onko leipoessa ruokahalu kasvanut  vai miten selittyy tämä uusi villitys?

Vuosia olen keräillyt lehdistä ja esitteistä reseptejä, mutta hölmöyksissäni leikannut aina vain ne varsinaiset reseptit itseäni varten. En ole kuuna päivänä voinut kuvitella kirjoittavani niistä tietotekniikan avulla julkisesti. Mikäli oikein muistan, nämä kivalta tuntuvat parit reseptit, olen taltioinut kirjaani  joskus Saarioisten mainoksista. 

OMENALEHTISET 

1 paketti valmiita lehtitaikinalevyjä 

hienoa sokeria 

Täyte: 1 prk maustamatonta tuorejustoa 

2 dl vaahdotettua kermaa 

1 rasia omenamarmelaatia 

Sulatetut taikinalevyt jaetaan halutun suuruisiksi neliöiksi, päälle ripotellaan sokeria ja paistetaan 225°C noin 15 min. Lehtisten annetaan jäähtyä kunnolla, jonka jälkeen ne halkaistaan. Täytteen ainekset sekoitetaan kaikki keskenään ja annostellaan lusikalla halkaistujen lehtisten väliin. - Täytteen näkyvään osaan voisi ripotella muutamia Meiran uusia lumitähtiä tai punaisia pikku-sydämiä. Voisihan ne myös tomusokeroida, mutta ehkä parempi ilman.

MUREAT LAKKAHILLOLEIVOKSET        

  Lakkahilloa ei voita mikään, eikä monia kiusaavat kivetkään löydä hampaankolojani. Usein kyllä lakkahillo tulee korvattua aprikoosilla, mutta vain siksi, kun sitä ei saa lähikaupoista.   

  200 g voita    

  3 dl vehnäjauhoja  

     1/2 dl kermaa  

  Täyte:     

1 prk  rahkaa, joka maustetaan vaniljalla  

  lakkahilloa tai aprikoosihilloa 

Murusta voi ja vehnäjauhot, lisää kerma. Anna taikinan vetäytyä kylmässä puolisen tuntia. Kauli taikina 2-3 mm:n ohueksi suorakaiteen muotoiseksi levyksi ja nosta se leivinpaperilla päällystetylle pellille. Ajele taikinapyörällä levy 5x5 cm:n ruuduille ja sirottele sokeria pintaan. Paistoaika vaalean ruiskeiksi on 6-7 min 200°C. Leivonnaiset irtoavat toisistaan paiston aikana. Jäähdytä ne ja laita täyte juuri ennen tarjoamista.  

Murea leivonnainen maistuu kahvin kera !

Musiikikoulussa on konsertti ensi perjantaina. Kolme pientä 'pianistia' toi viime viikolla henkilökohtaisesti minulle konserttiin kutsun. Ihan oikeasti kutsu oli kyllä tyttärelleni, mutta hänen ollessa matkoilla, minä voisin tulla. Ihanaa !

Hieman tarkemmin asiaa selvitettyäni, tilaisuudessa on kahvitarjoilua yms. koulun hyväksi.  Päätin osallistua tilaisuuden järjestämiseen pienellä panoksellani. Joulu on kuukauden päästä - sahramin keltaiset pullat pyörivät mielessäni, mutta päätin tehdä sahramikakun, ihan yksinkertaisen ja vanhalla reseptilläni. Tänään olen varmaan suunnitellut ja paistellut kahta kakkua - ja pientä maistiaiskakkua ainakin kolme, ehkä neljäkin tuntia, mutta se kannatti.

Kaapista löytyi kaikki tarvitsemani aineet, joten kauppaan ei tarvinnut sitä varten lähteä. Mutta huomenna pitää mennä hakemaan käyttämiäni aineita tilalle, hyvän tavan mukaisesti - ja samalla yksi metri punaista silkkinauhaa. Muovinen tapulitavara ei tähän kelpaa. Rusetti tulee siis vaihtoon. 

Sahramikakku pyöreässä, 24cm vuoassa, 12-14 palaa

200g voita

0,5g sahramia

2 munaa

3dl hienoa sokeria

2tl leivinjauhetta

1 1/2dl maitoa

4dl vehnäjauhoja

Ainekset sekoitetaan tavalliseen tapaan, paistoaika n. 45min 180°C . Yleensä sirottelen pinnalle vain tomusokeria sihdillä.

Sydänkakkuun kuitenkin tuikkasin taikinan sisälle taatelin ja sokeroidun punaisen kirsikan paloja.  Konserttikakun päällystin ja ripottelin pieniä sokerisydämiä koristeeksi. Hienostelua ? Kyllä !

'Crocus sativus' antaa makua ja keltaista väriä ruokiin ja leivonnaisiin. Yhteen grammaan maustesahramia tarvitaan 600 käsin kerättyä luotia, joita kukassa on vain kolme kappaletta. Maailman kalleimman mausteen titteliä hallitsee sahrami. Aidon sahramin kilohinta on mielenkiintoisaa matematiikkaa. Kilo maksaa noin 10.000€, vaikka tullin tilastot vakuuttavat sen olevan vain 1.000€ kilolta. Jossain vaiheessa Suomen puolella hinta siis kymmenkertaistuu ! 

Ensimmäinen historian mainitsema sahramiväärentäjä, Armas J. Pullan mainion maustekirjan mukaan, oli nürbergiläinen kauppias, Jobs Findeker, joka poltettiin roviolla yhdessä väärennöstensä kanssa vuonna 1444, haihtuen savuna ilmaan. Nykyään ei väärentäjiä polteta, mutta markkinoilla liikkuu valtavat määrät sekundalaatuista sahramia.