Vanhaa vuotta on kulumassa jo 364. päivä. Se tuntuu liukenevan pois sateen mukana ja muutenkin kulunut entisiä vuosia sukkelammin. Yhtään sukkaa ei ole ehtinyt kutoa, hyvä niin, sillä puikot ovat kateissa, piiloutuneet jonnekin. Ehkä ensi vuonna ryhdyn etsimään niitä. Osa vuoden nopeaan vierimiseen on varmasti johtunut siitä, että on tapahtunut paljon mieluisia, iloisia, hauskoja ja aivan ennalta arvaamattomia asioita, joista on iloa vuosiksi eteenpäin. Vuoden aivan viimeisillä viikoilla ilmaantui yllättäin myös surua. Ilo ja suru kuuluvat elämään. Muistot ovat kauniita ja iloisia.

Uusivuosi on aina suuri juhla, jolla juhlistetaan vuoden vaihtumista. Eri maissa se tapahtuu hieman eri tavoin ja eri aikaan, riippuen kenen kellosta aikaa katselee.

Suomessa monen muun maan tavoin vuoden viimeistä iltaa juhlistetaan ilotulituksin. Tämä tapa on peräisin Kiinasta, jossa alunperin karkoitettiin pahoja henkiä rakettien voimalla. Suomalaiseen perinteeseen kuuluu ilotulituksen lisäksi myös tinan valaminen. Se sai alkunsa 1800-luvulta säätyläisten perinteenä, joka on levinnyt vuosien saatossa koko kansan keskuuteen Länsi-Suomen kautta. Kirjoista löytyy paljon hauskoja tarinoita ja uskomuksia, joilla ennustettiin hyvä tai huono sato, tulevan vuoden sää, unohtamatta rakkautta. - Nami-hiiri ei niin paljon perusta vanhoista uskomuksista, vaikka lukeekin niitä mielellään. Mutta yhdestä seikasta hän pitää kiinni. Siitä, että Uudenvuodenpäivän ensimmäinen vastaantulija on mieshenkilö! Se onkin aika helposti toteutettavissa oleva 'taika', sillä aamuisin koirien ulkoiluttajat ovat yleensä miehiä. On siis noustava varhain ja tehtävä happihyppely, vaikkei ole koiraa, niin loppuvuosi kulkee mukavasti!

Perunasalaatti ja nakit olisivat kai se suomalainen perinne parhaimmillaan, mutta aion laittaa Waldorfin -salaattia ja lisätä siihen vielä ananasta. Yksi hyvä resepti osui kohdalle  blogista Pastanjauhantaa. Ainekset ovatkin muuten jo koossa, mutta vielä pitää tänään juosta tuon juurisellerin perässä, kun eilen en saanut sitä kiinni.  

       Ja tämän herkuttelun jatkeeksi voisin laittaa toisenlaista salaattia kevyeksi jälkiruuaksi: tummasta suklaasta silputtuja lastuja, tuoretta minttua ja appelsiinin viipaleita tai kuten toisinaan, värikkäämpiä, makeita Moro -veriappelsiinin kuorittuja lohkoja. Mantelirouheen jätän yleensä pois tai jos jotain ripottelen päälle, niin se on pistaasiamantelia. Tämä on hyvin vanha resepti, varmaan 70-luvun Femina -lehdestä ja aina toimiva nopea jälkiruoka. Sellaisen oli löytänyt Pastanjauhantaa myös ulkomaisilla sivuilla netissä pyöriessään. Hieman tuhdimpi vaihtoehto voisi olla Brie-kiekko, Fazerin vihreät kuulat ja Kantolan piparkakut. - Alkuperäinen idea suuremmalle joukolle, on kasata tummia kirsikoita suuren Brien päälle. Mutta niiden perässä en aio tänään juosta, mutta ostan toki, jos eteen sattuu.

Se sellerin perässä juokseminen ei ottanut voimille, mutta lähinnä ärsytti, kun ei löytynyt. Siihen ärsytykseen tein lilliputti-Käpykakun ja keitin pannullisen kunnon vahvaa kahvia, tietysti Pauligin kahvista. Kakku olisi mahtunut kokonaan tuolle kakkulautaselle, jossa on menossa kolmannen kahvikupillisen seuralainen, joskin pienen tauon jälkeen! MAKU-lehdessä (6/08) on resepti, jota nyt pienentelin ja hieman muuntelinkin. Luumuhilloa ei kaapista enää löytynyt, eikä iki-vanhojen käpy-reseptien mukaista vadelmahilloa. Omenaa olisi kyllä ollut, mutta jätin kakun tyystin hillotta. Vaalean kaupan marsipaanin joukkoon laitoin hieman kastanjapyrettä antamaan vivahdetta vaaleuteen. Lapsuuden kotikadun Konditoria-Leipomo teki tummaa Käpykakkua ja se tuntuu siksi ainoalta 'oikealta' väriltä. Mutta muuten omaan kakkuuni olin oikein tyytyväinen. Se ei ollut äkkimakea ja näytti jopa kävyltä. Se on muutamien harjoitelmien tulosta.

Tämän vuoden yksi hauskoista ja iloa tuovista uutuuksista oli ehdottomasti monet leivontaan liittyvät blogit ja ihanat, tuntemattomat ihmiset niiden takana, joiden käden taito ja mielikuvitus on rajaton. Blogeihin tutustuin keväällä, hyvän ystäväni ja kummipoikani äidin välityksellä. Blogeista olin toki tietoinen, mutta koskaan en ollut klikannut ainuttakaan. Ja hurahdin kakuista ja makeuksista kirjoitteluun, jotka olivat siihen asti olleet vain laaduntarkkailun kohteita ja makuhermojeni saalista, sekä kotona, kahviloissa, että kansainvälisillä messuilla. Toivon tämän uuden ystävyyden jatkuvan mukavissa merkeissä ensi vuonnakin.

"Toivon teille suojaa myrskyiltä,

kodin lämpöä pitämään lämpimänä,

mutta kaikkein eniten, kun lumihiutaleet leijailevat,

toivon teille kaikille rakkautta !"

(Mukaeltu irlantilaisesta joululaulusta)

Olkoon Joulun rauha ja onnellisuus läsnä   

läpi koko uuden alkavan vuoden 2010 !

ja

suuri nalle-perhe, josta vain osa kuvassa,

sekä keittiössä normaalisti myhäilevä kissa.

Tietoisesti ei nami-hiiri vaihtanut bloginsa banneria. En olisi osannut. Moni bloggaaja oli sen tehnyt 1. Adventin aikoihin ja se oli oikeasti iloinen yllätys. - Joulukuussa on kyllä tullut katseltua ja kuvattua muutakin, kuin konditorien ihania joululeivonnaisia lasin takaa. Päätin laittaa nyt muutaman taltioidun jouluisen otoksen esille.

Zürich on tunnelmallinen kesät talvet - ja hyvin Helsingin kaltainen kauniine rakennuksineen, puistoineen ja siltoineen. 

Päärautatieaseman suuresta hallista rakennetaan 'joulukylä' kolmeksi viikoksi. Sen kruunaa eittämättä suuri ja kaunismallinen kuusi, jonka oksia koristaa 5.000 kpl Swarovski Crystalsia luoden lumihiutaleista valoa kojujen ylle.

Maan Pääkaupungissa, Bernissä, on sielläkin aitoa tunnelmaa.

Samoin Baselin kauniilla joulutorilla.

Maan pienistä historiallisista kylistä ja kaupungeista ei tunnelmaa puutu. Niissä kokoonnutaan napostelemaan niitä 'paksuja' pipareita, paahdettuja kastanjoita - ja siemailemaan kuumaa, (glögi)maustettua punaviintä lämmikkeeksi !

Jääveistosten tekeminen näytti olevan monen kylän uusi teema tänä vuonna. Viime vuonna se oli puuveistokset. Muuten saksankielisille alueille on tyypillistä puunrungosta sahatut sakaratähdet. Niitä ovat pihat ja parvekkeet joka joulu täynnä.

Vaikka lunta on ollut minimaallisesti Alppeja alemmilla tasoilla ja aurinko on paistanut kauniin siniseltä talvitaivaalta, niin joulun tunnelmasta olen saanut kiinni viimeistään iltojen hämäryydessä, valojen sytyttyä - ja yön tunteina erilaisia piparkakkuja, glögikakkuja, jouluhalkoja ja kerrassaan hurmaavia piparkakkutaloja ihaillessani.....

Taidan olla epäreilu, mutta suomalaiset työt, käden taito viehättää kyllä eniten, vaikka muualtakin löytyy kaunista. Sama taitaa olla sen aidon tunnelman kanssa, kun on kerran syntynyt Joulupukin alkuperäiseen kotimaahan ja saanut lapsenakin joulupostia 'Korvatunturin ukilta', joissa on ollut Rudolf Koivun taidokasta joulua hauskasti ja iloisesti. Näitä mieleisiä muistoja ei maailman kansainväliset tavat, tunnelmat tai modernit uudet tuulet, ole pystyneet häivyttämään. On tietenkin hauska kokea, jotain uuttakin ja toki perehtyä lähiseutujen traditioihin, mutta se 'oikea' Joulupukki ja suomalainen joulu asuu lähtemättömästi sydämessä.

Joulupukin Pajakylä, onhan sekin nykyään moderni ja hyvin erilainen, kuin muistikuvissa se Napapiirin ensimmäinen retkeilymaja, jonka lähituntumassa joulupukki tapasi käyskennellä poronsa kanssa !

Ikuiseksi arvoitukseksi vain on jäänyt, miten kummassa hän saattoi muistaa aina nimeni - ja aivan oikein ?

 "On satanut pehmeää lunta. Otan sitä kämmenelle, puhaltelen, annan sen laskeutua kevyesti maahan. Ja kun kohotan katseeni, näen maailman sakeana lumesta, suurista pehmoisista lumihiutaleista.......

On joulu. Mikä sana, mikä suloinen lämmin sana."

(Laila Hietamies / Joulumuisto)

Hyvää, rauhallista ja kaunista Joulua !

 SINÄKÖ ?

Nyt kisataan vielä ennen vuoden päättymistä, eikä tarvitse arvailla kummallisuuksia, eikä edes leipoa. Kuulostaako oikein kivalta ruuhkan jälkeen vaiko aivan tylsältä ?

Sinun on mahdollisuus saada samanlainen kullattu tähtiformu sekä avaamaton kultakoristeita sisältävä pieni purkki, kuin kuvassa. Lisäksi saat lehtikultaa leivonnaisiin pienen liuskan, jonka pussia en ole avannut edes kuvaa varten.

Mikä oli omasta mielestäsi paras joululeivonnainen tai -leipomus, jonka teit 1. - 20.12.2009 välisenä aikana?

Osallistut kisaan, jos olet sen jo esitellyt/julkistanut blogissasi annettuna aikana ja linkität sen nyt nimeesi tämän kuun aikana, niin suoritan arvonnan uuden vuoden 1. päivänä 2010!

Laitathan sähköpostiosoitteesi samalla, jottei tarvitse sitä huhuilla erikseen. Toki voit myös lyhyesti, muutamin sanoin perustella omaa valintaasi. 

Terveisin

Ihastuin Kyökkipiika Katin karkkikuusiin, niin paljon, että oli aivan pakko yrittää itsekin. Tarvikkeita löytyi kaapista. Mitään taivaallisen kaunista New Yorkin Rockefeller Centerin kuusta ei syntynyt, ei myöskään Katin kauniita kuusia, sillä nami-hiiri teki virheen. Ei mitään korvaamatonta, koska naapurithan eivät tiedä, minkälaiset olivat ajatukseni.

Leikkasin kuuseksi tarvittavan kartion liian matalaksi, vain 16cm korkeaksi. Kun se sitten kartiona seisoo pöytää vasten, on 2cm 'hukkunut' leveyteen eli korkeus on enää 14cm ! Näyttää amerikkalaismalliselta leveytensä takia ja Katin kuuselta, koska tässäkin on makeisia ! Pakkaan ne pilkulliseen sellofaaniin, jota käytän koko talven hyvin mielelläni erilaisiin lahjoihin. 

Chymos-tehtaan vanha  Julia, ei vanhene - onneksi Fazer jatkaa sen valmistamista, eikä ole karsinut tuotannostaan. - Harrastan tietenkin laaduntarkkailua !

Miten ihmeessä lahjapaperi aina loppuu kesken?  Vain pieniä lahjoja olen käärinyt juhlallisiin joulupapereihin ja arkit hupenevat silmissä. Ovat varmasti taas pienentäneet arkkeja. Niin sen täytyy olla! 

Paperikauppa, johon tällä kertaa vartavasiten tein retken, on konditorian naapurina, eri kaupungissa, kuin edelliset kuvatut kuusiherkut. Ja tälläkään kertaa ikkunoita ei mitenkään voinut ohittaa. Myymälään en poikennut, mutta paperiostosten jälkeen istahdin hetkeksi heidän kahvilaan !

Winterthurin Vollenweiderin pienistä ns. yhden tai kahden 'tosi pienen' hengen kakuista on kokemusta muutamalla eri teemalla vuodenajan mukaan. Herkullisia ! Suussa sulavia ! Arvelen, että muutkin konditoriassa piipahtavat sanovat samaa, koska vain koristelu vaihtuu, mutta kakku pysyy samana.