Yksi ja toinen kertoilee silloin tällöin blogeissaan, että tapahtuu leivoskellessa pieniä vahinkoja. Ja toisinaan menee kaikki jopa uusiksi. Jos ei tee mitään, niin ei satukaan mitään. Leipomuskärpäsen puraisemana tein uudestaan 'lampaan', mutta nyt käytin taikinassa löysää marzipaania annetun ohjeen mukaan. Ajattelin myös tehdä kaakaolla maustetun taikinan, mutta viisainta olisi ensin kurkata kaappiin, mitä on ja mitä ei, ennen kuin ajattelee!. No taikinaa tuli mielestäni hieman reilusti, kuten edelliselläkin kerralla. Olihan nyt sitä marzipaaniakin mukana 80 g, enkä mitään ollut ottanut reseptistä pois. Laitoin loput taikinasta 'pupu'-vuokaan, joka on matala ja silikonia. Kakusta ei tule tietenkään kaksipuolista, kuten kaveristaan. Se lammashan taiteili taas pää alaspäin uunissa, pupun loikoillessa sen vieressä.  Vuoat olivat erilaiset ja vaativat ilmeisesti myös erilaisen uunissa olemisen. 

Ja niin sitten tapahtui, että pupulta paloi toinen korva ja hieman kylkeä, ennen kuin hoksasin sen ottaa uunista ulos. Ensiapuna koetin peitellä tomusokerilla, kun oikein sieppas tämä möhlästely. Pupu oli tietenkin liian lämmin, joten se ajatus myös hieman epäonnistui.

Kermaruusuilla sitten koristelin pupun korvaa ja  tummaa kylkeä. Ja annoin lohdukkeeksi pomelon siivuja, kun ei ollut porkkanoita.

Lammas sai sekin koristeita, mutta ilman erityistä syytä. Se paistui kokemuksella ja oli jopa edeltäjäänsä kauniimpi. Marzipaani oli hyvä idea, kuka lieneekään pakkauksen reseptin takana. Se antoi miellyttävän tuoksunkin molempiin leipomuksiin maun lisäksi.

Pienet kukat ovat aina olleet mielessäni. Vaikka englantilaisen Mary Quantin muotia en aikoinaan suosinut, eikä kaapissani myöhemminkään ole koskaan ollut ainoatakaan minihametta, niin hänen kosmetiikastaan pidin. Se tuntui mielenkiintoisalta. Ainakin sorruin yhteen pieneen vaaleaan kukkaan, jonka 'maalasin' luomivärillä joka aamu toiselle kulmalleni. Se ei tehnyt minusta hippiä, mutta vangitsi katseita positiivisesti! Tiesitkö muuten, että minihame sai nimensä sen ajan suosikkiauton Mini Morriksen mukaan, jolla Mary Quant itsekin hurruutteli!

Suklaiset puput eivät ole selvästikään kuulleet kukka-hippiajasta, joten olivat tikahtua kukkasin koristellut kaverinsa nähtyään! 

"Leijonat saivat pronssia", "Chilessä järisee" ja "Katoilta tippuu lunta massoittain",  voisi sanoa olevan tiivistelmän tämän päivän lehtien otsakkeista. Jotain arvostelua oli myös sympaattisen ja yleisökadonkin ymmärtäneen, laulavan filmitähden, Kevin Costnerin esiintymisestä Helsingin Jäähallissa. Olin kyllä varautunut lukemaan jotain 'Kalevalan päivästä'. Ei sanaakaan. Etsimällä etsin, niin tottahan toki löysin muutamia rivejä STT:n ja YLEN sivuilta. En ole Karjalasta, mutta jotenkin se vain on iskostunut tämä teema kouluvuosina. Päivämääräkin kuuluu niihin, jotka muistetaan ulkoa. Koska 'Kalevalan päivä' on suomalaisen kulttuurin päivä, jota vietetään liputtaen kansalliseepoksen, "Kalevalan" kunniaksi aina 28. helmikuuta, jolloin kirjan ensipuhe vuonna 1835 on allekirjoitettu ja päivätty, niin sitä olettaa kai automaattisesti, että 'vanhan Kalevalan' 175. vuosipäivä olisi jotenkin mainitsemisen arvoinen 'uutinen' ainakin kulttuurisivuilla. Toki on paljon mahdollista, että siitä onkin kirjoitettu jo aiemmin tässä kuussa, enkä ole vain huomannut. - Juhlavuoden teema on kuitenkin olemassa ja se kohdistuu nuoriin, mitä ajatuksia herättää ja miten se innostaa heitä. Eilen oli Helsingin Aleksanterin teatterissa, ensi-ilta Teatteri Tsuumin näkemyksestä esityksessä 'Mahti'. Se on liikkeen iloa ja energiaa, tanssijan voimaa ja vapautta, ylistystä rakkauden hurmokselle ja turmiolle.

Eeppisen runouden perinne löytyy lähes kaikkialta maailmasta. Monissa tapauksissa sitä on myös koottu kirjoitetuiksi eepoksiksi, joista länsimaissa tunnetuimmat "Kalevalan" syntyaikaan ovat ehkä olleet Homeroksen kirjoittamaksi väitetyt "Ilias ja Odysseia". Lönnrotin "Kalevalaakaan" olisi tuskin syntynyt ilman edeltäneiden eeposten mallia. Muinaissuomalaiset eivät tunteneet kirjoitusta, joten tarinat siirtyivät laulujen, loitsujen, taikojen ja runojen muodossa seuraaville sukupolville. Kalevalainen runomitta on monen tutkijan mukaan syntynyt ehkä jo ennen ajanlaskun alkua. - Olen aiemminkin kirjoittanut, että kauenpana kotimaasta erilaiset tärkeät ja vähemmänkin tärkeät asiat ja tapahtumat korostuvat. Juuret ovat Suomessa ja syvällä.

En ole viettänyt tätä helmikuun viimeistä päivää nenä kiinni "Kalevalasssa", vaikka olenkin sen mukanani kuljettanut. Viimeiset karjalanpiirakatkin olen syönyt pakkasesta viikkoja sitten, mutta keittiössä olen kyllä puuhastellut.

Miksi puput nauravat kippurassa? Se selvinnee seuraavasta postauksestani, mahdollisesti, kuitenkaan ei ihan varmasti.

Makeaan varpuun tai suurenpaan oksaan maljakkoa varten saa kauniita koristeita pienistä suklaamunista. Ne ovat kääritty jo tehtailla kauniisti tinapaperiin. Koristeissa kauneimpia ovat yksiväriset ilman tekstejä. Ostaa kannattaa suuri, kirjava pussillinen ja poimia siitä sitten tarkoituksiin sopivimmat. Testaamalla huomaa paperin alla suklaan eri värit (tumma, maito, valkoinen) tai maut, jotka on hyvä muistaa tai kirjata ylös, jos antaa lahjaksi esimerkiksi henkilölle, joka voi syödä ainoastaan tummaa suklaata  tai hänelle, joka pitää siitä suklaattomasta valkoisesta.

Pääsiäiseen yhdistetään valkoinen, keltainen, vihreä ja lila. Mutta kaupoissa on tarjolla ihan kaikki värit, sitä synkkää mustaakin, joskin kaikki pastelliset sävyt ovat pääroolissa. Ollaanhan menossa kohti kevättä.

Osa pienemmistä suklaamunista on kääritty tavalliseen tapaan makeisten kääreeseen. Mutta ne kaikkein pienimmät pitää usein päällystää joustavalla tuorekelmulla, jotta niihin saa yhden 'siiven' askartelun helpottamiseksi. Oksalla tai rautalangalla ei pidä keihästää suklaata milloinkaan. Tuorekelmu Elmuun tai vastaavaan käärityn 'siivellisen' munan voi helposti sitoa kukkateipin avulla koivun- tai pajunoksaan virpomusta ajatellen ja lisäksi sitoa kapeista nauhoista somia pikku-rusetteja.

Maljakkoon aiotun oksan tulee olla hieman vahvenpaa tekoa, jottei se suklaamunien painosta kaadu. Itse sidon noita kimppuja jättäen ne vain pöydille koristeeksi ilman maljakoita.

Lisäksi sidon mukaan joitain vaaleita, pieniä kangaskukkia. Aiemmin esitelty jouluinen 'kimppu' on kaunis myös suklaamunista koottuna. Nyt en vielä löytänyt tarpeeksi pieniä mansetteja pastellisävyisinä, joten askartelu siirtyy tuonemmaksi. Jouluna käyttämäni (halkaisija 15cm) ovat nyt liian suuria. Parissa kaupassa arveltiin jopa niiden valmistuksen lopetetun. Se tästä nyt vielä puuttuisi. Tiedän, että niitä on edelleen, joskaan valmistajia ei ole yhtä paljon, kuin menneinä vuosikymmeninä. 

Ylemmän kuvan kirkkaat munat ovat lähdössä pojantyttärelleni. Hän voi niistä sitten koristella haluamallaan tavalla iloisia munia ikkunaan tai oksille roikkumaan. Niiden koristeluun hän voi käyttää perinteisesti liiman avulla nauhaa, kimalletta, paperia.... tai sitten niitä uusia 'tuubeja' joista hennosti rutistamalla pieniä helmiä koristeltavaan pintaan, saa aikaan kirjoitusta, kukkia tai perhosia.... - Tämä tuote oli  minulle uusi. Tammikuussa askartelimme niillä yhdessä onnittelukortteja toisillemme! Ja tuubit jäivät sille tielleen!

Näin ihanan ja herkullisen sähköisen, Sari Gustafssonin Helsingin Sanomille tekemän kortin, olin saanut jo alkukuussa SLYltani, joten tiesin odotella salaisuuksia enemmänkin saapuvaksi. Kirjoittelen usein, että yllätyksen viehätys piilee juuri siinä yllättävyydessä. Näin tapahtui tänä aamuna. Paketti oli matkannut vain kolme päivää, koska viikonloppua ei voi laskea mukaan. Se saapui suoraan postilaatikkoni paketeille varattuun osaan jo aamulla kello 8. 

SLY10 kierroksen ensimmäinen yllätys on paljastunut näin ihanalla tavalla! Kaikesta päätellen SLYni on lueskellut pitkiä tekstejäni tarkoin ja osallistumiskaavaketta samoin. Helmikuun teeman mukaisesti paketti huokui sydämellisiä ajatuksia ja asioita ! 

- BB Cappucinomoussea suklaahipuilla, uusi tuttavuus

- pieni teesihti, jolle löytyy myös käyttöä keittojen/kastikkeiden maustamisessa

- Dr. Ötkerin vaalean punaisia sokerikuulia, eipä ollut ennestään

- DS mansikanmakuista tomusokeria, tätä olen haikaillut

- suuresti kaipaamani tavallinen pullasuti !

- vaalean punaisia sydän-muistilappuja, muistettavia asioita en tavallisille lapuille kirjoittelekaan, joten käyttöä... 

- kaunis kortti, jossa olivat SLYni terveiset leivonta-idean kera

ja sokerina pohjalla

- kaksi ihanaa Kismettiä !

Paketin sisältö oli niin ihana, "ettei sanotuksi saa!".  Hiiri-kaveristani on tullut viime aikoina oikea linssilude. Hän on ylimääräistä tässä kuvassa, istuen uusilla, sydämen muotoisilla muistilapuilla, johon kirjoitimme SLYlleni:

'Kaunis kiitos !'

Kevätpäiväntasaukseen on aikaa kuukausi, mutta kouluissahan kevät on alkanut jo tammikuulla lukukauden merkeissä. Keski-Euroopassa voisi sanoa alkaneen sen meterologien 'termisen kevään', joka tarkoittaa sitä, että vuorokauden lämpö pyörii 0°C:n ja +10°C:en mittarilukemissa. - Samaan aikaan kahden ja puolen tunnin lentomatkan päässä hienosti pöllyävä lumi yhdessä kovan tuulen kanssa, aiheuttaa uskomatonta harmia Etelä-Suomessa alkaneelle hiihtoloman liikenteelle. Ja ihan pohjoisessa koetellaan ihmisten sietoa - 40°C pakkasessa. 

Tämä aamu on valjennut aurinkoisesti. Kattoikkunan suurella lasilla kimaltelevat lumikiteet, kuin 'timantit'. 

Ja toisella puolen taloa pilkottavat pienet orvokit laatikoissaan lumen keskeltä.  Sitä ne ovat tehneet koko talven.

Mutta isolla pöydällä on kaunista kevään odotusta. Maljakon keltaiset gerberat, kullerot, ruusut ja freesiat hymyilevät kilpaa joukon keskelle piristystä tuoville suurille 'ryppyreuna-ruusuille'. Kutsun niitä tuolla nimellä, sillä niiden terälehtien reunat ovat hauskasti rypyssä ja siksi näyttävät aukeavankin aivan eri tavoin, hieman neilikkamaisesti. Ne kestävät pienellä hoitamisella ja päivittäisellä jutustelulla reilun kaksi viikkoa, kuten keltaisetkin. Ovat niin sanotusti vahvoja lajikkeita. Auringon värisistä kukista on kevään odotus sidottu! - Hyvältä ja ajattelevaiselta Ystävältä saatu yllätyskimppu kesti pitkään! Ajatusten siivittämiä kiitoksia hänelle!

Toisenlaista iloa tuottaa pienet suklaamunat, joita pyörii eri väreissä jo hieman joka pöydälläni. Ei ole liian aikaista suunnitella ja tehdä Pääsiäisen koristeita jo nyt. Tämän tein illalla Olympialaisia seuratessani.

Näin tuumii Marsipaanipuodin Merjakin, joka on valmistanut suloisen baby-pupun. En tiedä miksi mieleen putkahti ajatus nukkuvasta  'pajunkissasta', joka ei jaksa vielä nousta kevääseen !

Vielä ei ole helmihyasinttien, pääsiäisliljojen, eikä narssissien aika. Puutarhoissa eivät kuki sipulikasvit, mutta vuosien varrella villiintyneet kevätesikot tanssivat lumettomilla rinteillä monen kirjavina, enteillen kevättä. Se näkyy myös viinitarhanhoitajan ilmestymisellä tarkistuskierrokselleen. On tutkittava onko talvi tehnyt tuhojaan ja jos niin mitä. Talviunta nukkuneet keväiset ajatukset heräilevät.

Jos pitäisi valita suklaan ja kukkien välillä, niin valitsisin ehdottomasti kukkaset - enkä sano tätä siksi, etten itse osaa vielä tehdä sokerimassasta kukkasia, paitsi sen 'Tudorin'.

Onnistumisen tunne on sanoin kuvaamaton! Tein aamulla elämäni ensimmäisen muotoformulla paistetun sokerikakku-lampaan. Se mokoma onnistui. Olen pyöritellyt ja ihmetellyt sitä koko aamupäivän ja nyt äsken vasta raaskin leikata siitä siivun kahvihetkeen. Hyvin paistunut sisältä ja kauniin keltaista kaiken lisäksi. Tomusokerilla en raaskinut lammastani tavan mukaisesti peitellä, mutta toki hieman sirotin oikeaoppisuuden nimissä.

Kaikki alkoi siitä, että näin eilen kaupan ikkunassa tämän pystyasennossa paistettavan lammas-formun. Tavallisia formuja on muutama ja jokunen kakkukin on tullut vuosien varrella paistettua. Miten paistuisi lammas pää alaspäin kahden kappaleen väliin ilman, että mustaksi paistuneen taikinan löytäisi uunipelliltä käryämästä? Se piti testata ja senkin uhalla, että joutuu uunin putsaamaan ja kakunkin syömään ihan itse.

Kakku sinällään ei ollut  ennen näkemätön, saati uusi idea, sillä 'pupu' ja 'lammas' kuuluvat saksan- ja englanninkielisten alueiden pääsiäisen pöytiin makeana leipomuksena. Olen syönyt kahta lajia, normaalia kakkuversiota, sekä kakkua, jonka taikinaan on lisätty hieman mantelimassaa. Kokeilin ensin sitä tavallista. Pakkauksessa oli molemmat reseptit. - Kuvassa pidikkeet ovat päinvastoin kuvauksen takia. Uunissa lammasformu on tietenkin ylösalaisin, jota pidemmät sulkijat/pidikkeet pitävät pystyssä.

Yksinkertainen 'Pääsiäislammas'-kakku

- 3 munaa

- 1 keltuainen

- 125 g sokeria

- 1/2 tl vaniliinia

- 125 g kakkujauhoja

- 25 g maissitärkkelystä

- 75 g voita + vuoan voiteluun

-  puuterisokeria koristeluun

1. Sulata voi ja anna jäähtyä

2. Laita uunipellille alumiinipaperia,  pelti alimmalle tasolla ja uuni 175°C

3. Voitele vuoka ja kiinnitä pidikkeet (4 kpl) paikoilleen

4. Vatkaa munat, keltuainen ja sokeri vaahdoksi

5. Lisää jauho-tärkkelys seos varovaisesti  joukkoon, sekä jäähtynyt voi

6. Täytä vuoka taikinalla

7. Paista kakku alimmalla tasolla, 30-35 min. 175°C

8. Anna kakun jäähtyä, käännä vuoka oikeinpäin, irroita pidikkeet  

9.  Halutessa voi koristella tomusokerilla ja leikata lautaselle valmiita siivuja

Ihana aurinko paistoi luoden keväistä tunnelmaa. Pääsiäiseen on vielä aikaa, vaikka kevätesikot kukkivat. Valmistelut ja etenkin kokeilut on hyvä aloittaa ajoissa. Suorakaiteen muotoiset valkoiset kakkupaperit olivat loppu, joten käänsin kultaisen nurinpäin. Käytän kultaisia, jos on kyse tarjoomuksesta vieraille, koska niiden 'folion' tapainen pinta ei tuhraannu kutsuilla, kuten valkoisen paperin. Valkoinen on aina kaunis leipomusten alla, eikä kulta aina edes sovi kattaukseen. Kaitaliinaa rullailin lampaan taakse kuvauksen ajaksi, aurinkogon karkeloidessa pöydän pinnalla.

En vielä odottele varmuudella kevättä saapuvaksi, sillä sää  on tunnetusti oikukas ja yllättävä. Muistan muutaman vuoden takaa tammikuun, jolloin kirsikkapuut kukkivat kauniisti. Helmikuussa tuli sitten metri lunta ja talven pakkaset, jotka hillitsivät parilla kuukaudella kevään varhaisia ajatuksia. Kevät alkaa maaliskuussa, mutta Alpeilla voi lasketella heinäkuussakin, aamupäivät!