'Pääsiäinen' osa XI

Ei vihreää ole olemassakaan, vaikka se on useissa kulttuureissa elämän ja kasvun luontoon yhdistetty merkki. Näin se oikeasti on, vaikka erilaisia vihreän sävyjä tuntuisi luonnossa olevan ihan loputtomiin. Me näemme kasvien lehdet vihreinä, koska niiden pinta heijastaa spektrin vihreää valoa, mutta imee kaikki muut värit itseensä. Samojen kasvien kukat imevät itseensä kaikki muut aaltopituudet punaista, keltaista tai sinistä valoa lukuun ottamatta. Lyhyesti - värikokemuksen kolme ehtoa ovat valo, pinta josta valo heijastuu ja ihmissilmän kyky erottaa valon aaltopituuksia. Kaikki näkemämme valo sijoittuu sateenkaaren alimman ja ylimmän, violetin ja punaisen, väliin.

Nami-hiiri on herännyt tuulisen aamun  hentoon auringonpaisteeseen. Suihkutellut vauhdilla kasvavan rairuohonsa ja muut vihreydet. Muutama päivä sitten nautitun hyvän makuisen erikois-hernekeiton maku tuo veden kielelle ja puolikuun muotoinen, ravintolan pieni annosmalja on sekin mielessä. Keittiöni pöydällä on vihreää tunnelmaa, vaikkei kaapeista löydykään puolikuun muotoa 'soppa'maljoista. 

Kauniisti, sinappi-kermakukkasin herätelty hernesosekeitto julienne tyyliin pienenksi hakatuin  porkkana- ja sellerikuution. Maistui hyvälle, eikä makua häirinnyt tällä kertaa keittiön ainoa vihreälehtinen mauste korianteri, Coriandrum sativum, jonka makua moni vierastaa. Se oli lähinnä silmän iloksi, mutta söin sen kyllä.

Pienen kattilan soseesta riitti hienosteluunkin. Vieraillehan erilaisia sosekeittoja sopii tarjota alkuruuaksi vesi- jopa snapsilaseista!

Tarkoitus ei ollut keittää hernekeittoa perinteisesti, vaan matkien ja mukaellen hienompaa liemimäistä vihreää samettisen utuista viime perjantaina nautittua sveitsiläisen mestarikokin 'keittoa'. Se ei onnistunut. Tein liian paksua sosetta. Aivan oikein, vettä lisäämällä keitos olisi ohentunut, mutta kun en halua syödä tätä ruokaa koko pääsiäistä!

Ravintolan kokin resepti jäi saamatta. Tässä MAKU-lehdestä kopioitu tavallisen ihana resepti, jota vielä muuntelin jättäen kokonaan pois mintun. Ja siivilöin pois kaikki sattumat pippureineen.  Ja koska  'hiiren' kattila on vetoisuudeltaan 6 dl, niin määrät suhtautin siihen sopivaksi ja ne vielä puolitin 

2 rkl voita 

2 sipulia kuutioituna 

4 ps (à 200 g) pakasteherneitä 

8 dl kasvislientä 

(1/2 dl hienonnettua tuoretta minttua )

1 tl suolaa 

mustapippuria myllystä 

2 dl kuohukermaa 

1 pieni plo (0,33 dl) kuivaa siideriä

Sulata kattilassa voi ja kuullota siinä sipuli. Lisää joukkoon pakasteherneet sekä kasvisliemi. Anna keiton porista noin 15 minuuttia. 

Lisää keittoon (minttu), suola, mustapippuri, kerma sekä siideri. 

Kuumenna keitto kiehumispisteeseen, soseuta ja koristele.

Soseen kanssa maistui pari pientä tuoretta leipomon rouhesämpylää ja tällä kertaa voita pupusta, jonka taiteilin eilen tavallisella suklaamuotilla !

Hieman myöhemmin maistuu kahvin kanssa pupulla koristeltu, makea sämpyläkaupan vadelmatorttu eli Linzer Torte.

Varmuudella tämä ei ollut vielä viimeinen pääsiäisen postaukseni, mutta yhteenvetona voisi jo sanoa, että se kaikki mitä jouluna koristaa tonttu, Nisse ja Nasse, taikka tähti, saavat pääsiäisenä koristeensa munista, pupuista, lampaista,  pikku-tipuja unohtamatta. Nami-hiiren suosimat sakaraiset pastalevytkin ovat saaneet pupun muodon. En jäänyt niitä haikailemaan, vaikka olivat ehtineet loppua. Olisin vain mielelläni kuvannut nähtäväksi.

Unohdinko pääsiäisen perinteisen rahkaherkun? Enhän toki, mutta ajattelin, että pashan saa esitellä vuorostaan joku toinen.

Yllätyksen viehättävyys piilee juuri siinä yllättävyydessä! Odottamaton tunnustus leivonnasta enimmäkseen kirjoittavalle  nami-hiirelle saapui Sirpalta, blogista 'Leipoi, leipoi..' Kaunis kiitokseni! Leivon oikeastaan vain vuoden suuriin juhliin ja milloin 'mielikuvitus-kaverini' piipahtaa suklaakaapin hylyltä pöydälle seurakseni.

Saamani tunnuksen annan tietenkin blogiin 'Leivon, leivon..' sekä blogeille:

Kakkukimara

Tylli ja tyttö

KakkuKatri

Kyökkipiika Kati

Kakun paikka

Tunnustuksen saa ottaa mukaansa halutessaan !

Terveisin   

Pääsiäinen osa X

Violetista huokuu nöyryys, herkkyys ja mystisyys. Purppuralla on pitkä historia taiteen ja kuninkaallisten kanssa. Leonardo da Vinci uskoi keskittymiskyvyn kymmenkertaistuvan purppuraisessa valossa. Vincent Van Goghin kerrotaan usein aloittaneen violetilta pohjalta. Richard Wagner sävelsi oopperansa violetissa huoneessa.

Muodissa violetti on vieraampi, joskin tasaisin välein käytetty eri sävyissään. Kukat loistavat luonnossa sinipunaista väriään. Syvä violetti, sireenin vaaleampi lila tai hento malva ovat oudompia leivonnassakin, mutta herättävät aina positiivista huomiota ja uteliaisuutta maistaa, haukata ainakin kerran. Kaapissa vuoroaan odotteleva,  lila-laventelilla maustettu 'Riz long et Lavande'-paketti saa rauhassa odotella vielä hetken....

Tämä aiemmin jo postattu pääsiäisen riisiherkku maistuu violalla tai orvokeillakin! Pidän siitä myös siksi, että vuosia sitten tekemäni ensimmäisen 'modernin' juustokakun olin tyttäreni kanssa koristanut ennakkoluulottomasti aidoilla bio-orvokeilla jännittäen saapuvien vieraiden reaktioita!

Nämä näyttelyssä maistamani lampaat kiehtoivat erityisesti jo pelkän hauskan ulko-asunsa vuoksi. Pienehkö, hieman muotoiltu pulla, jonka päällä oli murotaikinamainen kuorrute. Hieno idea! - Tuli mieleen joulupulla, jonka päällä on usein vaalea piparitähti. - Oikealla on ihan tavallisia sitruunamuffinsseja pääsiäistakissaan. Maailma on täynnä herkullisia ideoita vuoden jokaiseen juhlaan. Toisinaan se käy helposti vain väriä vaihtamalla, joskus on mietittävä ideoita pidempään ja tarkemmin, ehkä vanhoja lehtiäkin selailemalla.....parhaimmillaan löytyy soveltuva idea, jonka resepti on tietenkin kateissa.

Nämä peltiset munat odottelevat vielä täytteitä ja neljän pienen virpojan nimilappuja. 

Väreihin liittyy erilaisia uskomuksia ja ominaisuuksia ja niiden symboliikka on eri kulttuureissa erilaista ja usein keskenään ristiriidassa. 

Länsimaissa kirkkaan keltainen liitetään onnellisuuteen, lämpöön ja viisauteen, mutta myös vaaraan, sekä sairauteen. Koska ihmisen ihon kellertävyys on sairauden merkki, on keltaisia lippuja käytetty karanteenin ja epidemioiden symboleina. Räikeä keltainen ilmentää mustasukkaisuutta ja kateutta. 

Kiinalainen kunnioittaa keltaista, se on hänelle kaiken kasassa pitävä 'keskuksen' vertauskuva. Kun taas Venäjällä keltainen on vahva eron väri: jos mies antaa tyttöystävälleen keltaisia kukkia, hän todennäköisesti jättää tämän. 

Buddhalaisille sahraminkeltainen väri viittaa syksyn lehteen, joka joskus oli vihreä! Islamilaisissa maissa tumma, lämminsävyinen kullan keltainen liitetään viisauteen. 

Väri on valoa, pimeässä emme erota värejä lainkaan. Kun aurinko laskee tai valot sammutetaan, värit katoavat. Ihmissilmä näkee mustana väripinnan, joka ei heijasta mitään valon aallonpituuksia. Onneksi kiinnostus väreihin ei vaadi teoreettista tietämystä saati fysikan arvosanoja. Näkemisellä pärjää pitkälle.

Keltainen on valoisin kaikista väreistä. Se on ilon, rikkauden ja auringonvalon symboli. Pääsiäisenkin väri on keltainen, valkoinen, vihreä...

Ehkä joku on arvellut nami-hiiren unohtaneen kukkien harjoittelun, kun mitään ei ole aikaan asiasta mainittu. Harjoittelua on tapahtunut aina silloin tällöin ja parannustakin ilmaantunut kukkien tunnistettavuudessa. Ensimmäinen viritelmä sokerimassasta tehdystä ruususta on lupauksen mukaan säilytetty. Nyt olisi tietenkin narsissien ja pääsiäisliljojen vuoro, mutta keltainen ruusu kiehtoo aina. Sopivasti sain Mauste Sallisen keltaista marsipaania SLYltani, joten ryhdyin taas eilen kukkien tekoon.

Isomman kukan teko  oli noin yleensä minusta helpompaa, kuin pienten, vaikka kaikkea pientä aina näperränkin mieluummin. Ja vastoin monen kakkutaiturin blogien sanomaa, mantelimassan käsittely oli mielestäni kätevämpää, kuin sokerimassan kanssa työskentely. Tähän saattaa tietenkin vaikuttaa se, että olen harjoitellut enimmäkseen vaalealla mantelimassalla, jota on kaapissa usein. 

Keltainen ruusu on leveimmältä kohdaltaan 6 cm. Siihen olen pyöritellyt marsipaanista palloja, litistänyt hieman peukalolla ja ohentanut sitten pienellä silikonilastalla, tomusokerin pöllytessä pöydällä ja sormissa. Varsinainen taiteilu on tapahtunut kämmenellä.

Keltaiset kukat ovat painettu Städterin kahdella pienemmällä ruusumuotilla (30 mm, 35 mm) tosi ohueksi kaulitusta marsipaanista. Mykiöinä toimii ranskalainen sininen Canàsuc, jota käytän eri väreissä hyvinkin paljon ja SLYlta saadut vaalean punaiset Dr. Oetkerin rakeet. Pinsettejä ei keittiössäni ollut, joten lainasin kylpyhuoneen varastosta. Muita apuvälineitä olivat coctailtikku, pyöreävartinen lusikka, joka korvasi pallopäisen kukkatyökalun. Tässä vaiheessa vielä tuskin tarvitsen parempia työvälineitä, kun perehdyn erilaisiin asioihin, ainoastaan ripauksen kekseliäisyyttä. - Kukkien alla on Porvoossa painettu servetti.

 Ei ole olemassa erikseen 'hyviä' tai 'huonoja' värejä, ainoastaan lempivärejä.

 Pääsiäinen osa IX

               "Virvon varvon tuoreeks terveeks tulevaks vuodeks.                    Vitsa sulle, palkka mulle."

Palmusunnuntaina kiertävät taas pienet virpojat värikkäine vitsoineen. Niitä on hartaudella tehty ja ideoitu, joko kouluissa tai päiväkodeissa ja kerhoissa. Opeteltu loitsu esitetään ovien avaajille ujosti.

Virpomisperinne Suomessa on lähtöisin Karjalasta. Palkka maksettiin yleisesti vasta pääsiäisenä, eikä se ollut rahaa, vaan kotona tehtyjä pääsiäisen herkkuja tai suklaata. Se tapa, että pienet virpojat ovat puettu noidiksi, joilla on omenaposket, pannu ja luuta, on länsisuomalaisen pääsiäisperinteen ja itäsuomalaisen virpomisperinteen sekoitus. Sitä ortodoksit ja monet muutkin paheksuvat. 'Oikeat' virpojat ovat aina kulkeneet omissa vaatteissaan ilman naamiaisasuja, niin lapset, kuin lapsenmieliset aikuisetkin. Aikoinaan virpojat eivät myöskään koputelleet systemaattisesti ovelta ovelle, vaan ainoastaan sukulaiset ja tutut käytiin virpomassa.

Kolmihaaraista oksaa - Isä, poika ja Pyhä Henki -  ovat koristaneet sanomalehdistä leikatut hapsut tai makeispaperit, nykyään höyhenet, rusetit tai kreppipaperiset kevään kukat, jopa muovikoristeet. Ortodoksiperinteen mukaan vitsat siunattiin lauantai-iltana kirkossa ja palmusunnuntaina  virvottiin. Vitsojen saajien piti säilyttää koristeelliset ja kauniit oksat ikonin takana Helatorstaihin asti ja sitten luopua niistä polttamalla.  

Nami-hiirenkin ovelle on saapunut poikkeuksetta joka vuosi pieniä sveitsiläisiä kotikadun virpojia. Kuulun 'joukkoon', enkä ole tuntematon, vaikka toisinaan innostunkin puhumaan outoa kieltä. Se on aikaa sitten jo ymmärretty oikean joulupukinmaan asukkaiden äidinkieleksi. Lapset eivät odottele rahaa, koska se ei kuulu täällä tapoihin. He tietävät kokemuksella saavansa palkatkin vasta 'lankalauantaina'. Olinpa kotona tai en, niin postilaatikostani löytyy jokaiselle virpojalle nimilapulla varustettu pussi tai paketti. Ja milloin olen ollut kotona, niin olen seuraillut ikkunasta, kun pieniä lapsia kipittää kohti postilaatikkoani, unihiekkaa vielä silmistä hieroen ja yöpukujen vilkkuessa takkien alta. Ilo on molemmin puolista! 

Pääsiäinen osa VIII 

Eurooppalaiseen tapaan rairuohoviljelmät ovat vallanneet ikkunalaudat, ainakin lapsiperheissä. Uusi kasvava ruoho on varma kevään merkki, uuden elämän ja pääsiäisen symboli. Kiireisimmille ja niille, jotka arvelevat olevansa kiireisiä,  on valmiiksi kasvatettu mataliin alustoihin 'nurmikenttää', joita saa ostaa puutarhoista ja kukkakaupoista. Sisustusliikkeistä löytyy ajatuksen muovisia kopioita. Oma rairuohotarjotin on kasvamassa muutaman vuoden tauon jälkeen, kiitos huomaavaisen SLY-ystäväni! Rairuohoa ja 'kissanruohoa' pienissä pusseissa on kyllä aina ollut saatavilla, mutta ei ole kissaa ja eikä kyllä niitä oikeita tipujakaan. - Ulkona nurmikentät ovat melko vihreitä ja avoimesta ikkunasta voi pitkin päivää kuulla ruohonleikkurien vaimeaa surinaa. Huomattavasti voimakkaammin, miltein meluisasti ääntelehtii myllyt, joilla jauhetaan puruksi viime vuoden rypälesatoa uljaasti kantaneet, talvella kuivuneet oksat. - Lapsuuden kokemuksesta tiedän, että kevään lempeä aurinko, harras odottelu ja kevyt sumutus saavat rairuohon alustallaan kasvamaan. Vajaassa viikossa pitäisi ensimmäisten hentojen alkujen ilmestyä. Sopivasti pääsiäiseksi saankin sitten koristella 'nurmikkoni' pienin tipuin ja suklaamunin. Ne odottavat pöydällä. Kunnossapitoon en tarvitse ruohonleikkuria, ainoastaan keittiösakset.

Laitan muutaman erillisen kuvan ruokatapahtumista ja kaupoista. Osa on lähiviikoilta, joukossa pari viime vuotistakin. Kuvat kertovat sanattomasti ja ytimekkäästi, missä pääsiäinen menee ja miten se menee!

Italian Milanossa.....

Ranskassa tumma suklaa kultahipuin....  Suomessa kevään vihreää.....

Sveitsissä leipää ja välipaloja.......

Zürichissä, kaupan tuotteita hieman omin luvin aseteltuna kuvaa varten

...ja tämä 'pupu' joka kääntää katseita ja saa hymyn huulille huristellessaan katuja ylös ja alas suklaalastissaan.

P.S. Metsien aurinkoisilla alueilla kukkii jo valkovuokkoja !