Muutama uusi kirja ja paljon suklaata tuovat rauhallisen mielen hiirenkoloon, sekä sen keittiöön. Aurinkokin paistaa, mutta takitta ei tarkene. On syytä laittaa lämmintä vielä takin allekin, eikä hienostella, kuten eilen elokuvaretkelle lähtiessä. 'Morning Glory' ei ollut järin kaksisesti tehty, paikoin, jopa säheltämistä hauskasti. Vikaa tietenkin aina löytyy, jos mielii etsiä. Nami-hiiri ei ole ollut koskaan suuressa amerikkalaisessa studiossa, joten sen aidosta ilmapiiristä ei ole tietoa. Mukana olivat  nuori Rachel McAdams, Harrison Ford ja Diane Keaton.  Muutaman vuoden sisällä ovat niin Ford, kuin Keatonkin tehneet monta hyvää elokuvasuoritusta. Välillä tuntui, että he laittoivat eilisessäkin filmissä ihan omiaan, ohi käsikirjoituksen, jotka oli ohjaaja sitten hyväksynyt, mutta siinä olivat juuri ne pisteet iin päälle. Yleisöllä oli hauskaa. Kotiin palattuaan nami-hiiri sitten katseli 'Golden Globe' palkintojen jakojuhlaa.  Palkinnon saivat mm. Natalie Portman osastaan "Black Swan" ja Colin Firth suorituksestaan "The King's Speech".

Alkavan helmikuun aikana on monessa maassa suklaata ammatikseen työstäville alan taitajille kilpailut. Kaikki oman maansa kilpailun voittaneet finalistit voittavat silloin matkapaketit Pariisiin, lokakuussa pidettävään mestaruuskisaan, mukaan lukien kaikki kuljetukset, hotellimajoitukset ja ravintola kustannuksia.......vain hyvät hermot , super oiva idea ja se sormien taito pitää kaikilla olla omasta takaa.

Siellä Pariisissa sitten jaetaan ne ’The World Chocolate Master 2011' pystit ja kansainvälistä gloriaa juhlallisesti, lokakuun 19., 20. ja 21. päivä pidettävien kilpailujen päätteeksi. Nämä mahtavat palkinnot ovat kuin Hollywoodin 'Oscarit' tai eilen jaetut 'Golden Globe' tunnustukset elokuvien sankareille ja työssään onnistuneille tähdille.  Palkintoja heruu suklaisten luomusten kolmelle parhaimmalle joukkueelle kaikkiaan sadallatuhannella eurolla.  Mukana on ollut myös joukkue Suomesta.

Pari kevättä sitten, ehkä kolmekin, oli Taloussanomissa artikkeli mittavahintaisesta kevään ruusukaupasta. Samaisessa artikkelissa kirjoiteltiin erivärisistä uusista ruusuista. Lopuksi sitten todettiin: “Yhtä kannattaa varoa – sininen ruusu on aina värjätty ja  tahrii hyvin helposti vaatteet!”

Tämän laventelinsinisenä myytävän ruusun lilaan taittuva väri on kehitelty geenitekniikan avulla. Kukka on aito, jopa niin aito, että viikon jälkeen se on kuihtunut värineen kaikkineen. Mutta mitään väriä siihen ei ole mitenkään imeytetty. Tämä ei tahri maljakon vettä, eikä sormiakaan. Tuoksu on erittäin hienostunut.

Japanissa sinisiä ruusuja on ollut jo monia vuosia. Nykyään niitä saa jatkuvasti Euroopastakin. Ja varmaan kotimaastakin löytyy sinisiä kukkien kuningattaria niistä pitäville.

Vaikka kuvan ruusu onkin kaunis, niin nami-hiiri pitää tuosta toisesta kuitenkin enemmän, vaikkei sekään ole lempivärin värinen!

Pienen kimpun orvokkeja olisi nami-hiiri halunnut ostaa. Tiedättehän niitä 'My Fair Lady' -musikaalista tuttuja pikkukimppuja, joiden väri on kaunis, orvokinsininen. Niitä, jotka ovat sievästi vihreiden lehtien avulla sidottu ja joiden tuoksu on hurmaava, vaan ei 'huumaava'. Mutta myyjätär teki pahan virheen hiiren tiedustellessa pienen kimpun hintaa. Myyjätär riensi toisen luo asiaa tiedustelemaan. Tämä vilkaisi nami-hiirtä, tuli lähemmäksi, nojasi tiskiin .....ja lopulta vastasi hiiren silmiin katsomatta , että 20 Frangia! 

 .....ja lomailun tapaista lekottelua lämpömittarin näyttäessä jatkuvasti 'kuumaa'!

Ensisijaisesti laatuaikaa tänään saapuvan pienen kesävieraani kanssa. Mielessä pientä seikkailua sinne tänne. Kuljemme kevyin askelin. Kiire ja hoppu, ne pakataan hetkeksi tiiviiseen, kannelliseen rasiaan!  

Nami-hiiri toivottaa kaikille blogiystävilleen aurinkoista ja ihanaa, rentouttavaa kesää !

Hieman kauempana Pohjolasta, on keksittävä omat tapansa viettää Juhannusta. On hauskaa muistella lapsuutta, nuoruutta. Juhannusaaton iloiset juhlat huipentuivat aina illan 'hämärtyessä' suuriin kokkoihin - ja ympärillä pyöriviin itikoihin. Sai valvoa kauan, sekin oli hauskaa. 

Parvekkeen auringossa maistuu mielikuvituksen 'juhannus' ruusujen tuoksuessa. Päivänvarjo ylhäällä, aurinkolasit nenällä ja edessä makea 'juhannuskeko'!

Kastanjapyrettä, nektariinia, kermarahkaa ! 

Samanlaisen annoksen saisi 'Il Gelato'sta, mutta kastanja korvattuna aidolla keltaisella vaniljajäätelöllä, koneellista spagetti-tyllaa apuna käyttäen. 

Olen siitä onnekas, että lähimaasto on paljolti suomalaistyylinen, jopa Zürich muistuttaa Helsinkiä. Ei pidä antaa  siintävien Alppien sekoittaa päätään, eikä hedelmä- ja viinitarhojen, saati mahtavan Rheinfallsin. Kaikkea on hauska toki lähemminkin tutkia. Sydäntä ne eivät koskaan liiemmin häiritse, vaikka se usein hypähtääkin kerran pari kohdatessaan jotain erilaista, upeaa ja mahtavaa.