Eilen oli sana kiirinyt, että 'Suomi-täti' on tullut kotiin. Päättelin tämän siitä, että summerini soi illalla poikkeavan  moneen kertaan !

Olisin ollut pulassa ja tuottanut pienille, hyvin 'pelottaville' olennoille suuren pettymyksen, jos kaapistani ei olisi löytynyt mitään makeaa tai yhtään karkkia. Onneksi on aina jotain. On eri pinot mistä popsin ja mitä 'hieman' säästelen yllättävien tilanteiden varalle. Nyt oli yllättävä tilanne. Ilo ja riemu loisti itsetehtyjen naamareiden takaa, jotka poistettiin hetkeksi kohteliaisuudesta ! Muutamat olivat opetelleet sanomaan suomeksi 'Kiitos paljon!". On ihanaa katsoa, kun pienestä makeisesta syntyy noin suuri ilo.

Iloinen on nami-hiirikin pitkän aikaa. Ei kukaan kysynyt tumman suklaan perään. Ei kukaan pienistä haamuista tai luurankomiehistä kurkistanut kaappiini, josko sieltä löytyisi hieman tasokkaampaa, ehkä oikein mitalein palkittua suklaata tai makeisia. Kukaan ei edes moittinut makeisten erilaista kokoa. Kaappini on siitä ihmeellinen, että siellä on kyllä paljon makeisia, mutta montaa samanlaista on turha etsiä 'yllättävissä' tilanteissa. Sitä varten on tehtävä erityinen inventaario ja täydennys. En ollut mitenkään Halloweenia unohtanut - se olisi ollut jopa täysin mahdotontakin menneinä viikkoina. Mutta olin useamman viikon pois kotoa. - Onneksi tuossa iässä, esikouluissa ja koulujen alemmilla luokilla olevat kelpuuttavat kaiken mikä on makeaa. Se, jos mikä tuntuu mukavalta. Kaikki makeiset ovat minustakin hyviä, paitsi........

Luonnollisesti on makuasia mistä pitää erityisesti ja mitä syö, vaikkei ihan tykkäisikään. Kukaan ei  tarjoa minulle esimerkiksi salmiakkia !

Ja ne viimeisetkään illan pienet hämähäkkiset vierailijat - kaksi pikku-poikaa - eivät olleet pahoillaan, vaikka jäljelle oli jäänyt vain tyttöjen Hello Kitty -tikkareita. Silmät iloisesti loistaen 'kiitos ja syvä kumarrus' irtosivat aivan yhtä helposti, kuin aiemmin vierailleiltakin ! Rapussa kaikui iloisia vihellyksiä, poikien astellessa kipin kapin kotiin.

Ghosts ringing the Doorbell ! 

Yesterday word got around that 'the Finnish aunt' had come back home. I could tell because my doorbell rang with unusual frequency this evening.

I would have been in trouble and caused the "very scary" small beings, a great disappontment, if I would have not found anything sweet or any candy in my cabinet. Luckily there is always something. There are separate piles from where I nibble, and a special "little" stash that I save for special occasions. Now it was a special occasion. Happiness and joy beamed from behind the self-made masks, which out of courtesy, were momentarily removed. Some of the kids had learned how to say in Finnish, "Kiitos paljon" (Thank you very much). It's wonderful to see how such a small candy can bring such great pleasure. Nami-hiiri was also happy for a long time.

Nobody was after the dark chocolate. None of the small ghosts or skeleton kids peaked into my special cabinet to see if there were perhaps slighly classier candies or gold-metal winning chocolates. Nobody complained about the differet sizes of the candies.

My cabinet is wonderful because there are many candies, and no two are alike. There is always something there for an unexpected situation. And for that I have to make a special inventory to refill the cabinet. I didn't intentionally forget Halloween - it would have been comletely impossible given the amount of the med decoration around town - but I was away for a few weeks from home. Luckily, children that age seem to accept anything that is sweet. That, if anything, feels nice. I myself accept all candies too, except....

Naturally, it's a matter of taste, what one especially likes and what eats even if when one doesn't exactly like it. No one, for example, offers me "salmiakki". - And those last little spidery visitors of the evening, two little boys, weren't disappointed even when there was only girly 'Hello Kitty' lollipops left to give. Eyes lit up, with that "thank you" and a deep bow came as easily as the previous visitors. The stairwell echoed with happy whistling as they skipped away back home.

Amerikasta halloween juhla ei ole lähtöisin, kuten virheellisesti uskotaan. Se on kulkeutunut sinne Euroopasta, irlantilaisten, walessilaisten ja skotlantilaisten, sekä Ranskan Bretagnen siirtolaisten matkassa.

Alkujaan sadonkorjuun ja vainajien muistojuhlat, ovat Suomessa sulautuneet yhteen pyhäinpäiväksi, jota vietetään  hartaudella. Amerikan, tarkemmin Latinalaisen Amerikan vastine halloweenille on kuolleiden päivä, joka nimestään huolimatta on iloinen ja hauska juhla.

Väritykseltään halloween on raikkaan oranssi, jota korostaa synkkä musta ja aavemaisen valkoinen.

Kaupallisten ajatusten myötä amerikkalainen halloween on palannut Eurooppaan ja juurtunut  pysyvästi Suomeenkin, ystävänpäivän tavoin. Sen sijaan itse kurpitsalla on ollut vaikeuksia - ja vasta nyt, miltei 50 vuoden uurastuksen jälkeen, on alettu onnistua hyvässä sadossa.

Kurkun heimoon kuuluva kurpitsa on kotoisin Keski-Amerikasta. Halloweenkurpitsat, 'Cometicut Field' sekä 'Jack O'Latern',  tarvitsevat kasvuaikana sadetta saadakseen oranssisen värinsä. Ja ellei maa saa riittävästi 'taivaan suudelmia', niin kalpeat kurpitsat värjätään aina koristelua varten. Niin tärkeä on niiden voimakas oranssinen väri. - Kurpitsapiirakka on todella hyvää, jos se on tehty 'Halloween Pumpkin pie'-lajikkeesta. Se on tarpeeksi tummamaltoista ja maukasta piiraaseen.

Kurpitsaa, kuten ruusuakaan ei pääse pakoon keittiössä!  En tiedä haluaisinko oikeasti kurpitsasta eroon, sillä yllä olevien kuvien kaltaiset herkkut saavat hyvälle ja hassuttelevalle tuulelle tahtomattaankin! Juuri nyt ne virnuilevat maanteiden varsilla, joko maassa suurina röykkiöinä kesä- ja koristekurpitsojen seasta tai keppien nokkaan kohotettuina, saadakseen huomion kääntymään itseensä. Illan hämärtyessä ne muuttuvat tuikkukynttilöiden avulla nauraviksi lyhdyiksi, luoden aavemaisuutta ympäristöönsä aivan päinvastoin, kuin myöhemmin tulevat joulun koristeet. Päivisin oranssi kurpitsa nauraa erilaisissa näyteikkunoiden ja pihapiirien hauskoissa tai taidokkaissa koristeluissa syksyn lehtien päällä, toisinaan niiden alta kurkistellen.

Liha maustuu  kurpitsapikkelsistä. Se maistuu syksyn keitoissa, ja piiraissa. Kurpitsaruukku on herkullinen kokemus ja samoin kurpitsalaatikko, joka on lanttulaatikkoa paljon vatsaystävällisempi. Salaattiin kurpitsa ei sovellu. Eikä kukaan ole lanseerannut siitä valmistettua viiniäkään markkinoille. 

En myöskään ole muistaakseni tavannut kurpitsan makuista suklaalevyä - lähdenkin sitä etsimään.

Tässä kurpitsakakkua............... 

Halloweenkakkua kermajuustolla

                         1,5 dl margariinia  1 dl fariinisokeria  1,5 dl sokeria  2 munaa                                                                                                                           

sekoita nämä keskenään. Sitten lisää......5 dl vehnäjauhoja  

1 1/2 tl leivinjauhoa  1 tl suolaa  1 tl kanelia   1 tl inkivääriä  

                         1,5 dl maitoa  2 tl ruokasoodaa  2,5 dl keitettyä kurpitsaa                            

Sekoita kaikki aineet yleiskoneessa ja kaada reunalliselle uunipellille tai matalaan  kakkuvuokaan.                                                                

Paista 180-asteisessa uunissa 30-40 min. tai kunnes hammastikku jää kuivaksi keskeltä koitettaessa.  

Kermajuustokuorrutus:   

                             1 rasia Philadelphia Creme Cheese   3,5 dl tomusokeria                                                                                                                                  

                                  1 tl vaniljaa tai viniliinisokeria  1 dl margariinia                                                                                                                                                

                       Sekoita kaikki aineet kuohkeaksi. Levitä jäähtyneen kakun päälle.                                                                                                                

Tarjoile kahvin tai teen kera. Suklaata voi halutessaan käyttää kakun

               pohjaan ja koristeluun, mutta yksinkertaisuus on perinteisempää tyyliä.              

ja ne kurpitsaherkut, jotka ovat jääneet mieleen......

Terveisin