Johtuu varmaan luokkakokouksen puuhaamisesta koolle, että vanhat opettajat putkahtelevan mieleen yksi toisensa jälkeen, riippuen siitä mitä nami-hiiri on tekemässä. Aikoinaan kansakoulun jo hieman iäkäs taitava käsityöopettaja, saa kauniita ajatuksia siitä, että opetti halukkaille ylimääräisesti applikointia käsin ! Ei tarvinnut hiiren siis tutkia Internetistä, mitä sana tarkoittaa.

Mansikkamäellä oli leikattu applikaatio kukkia sokerimassasta – se oli niin makea ajatus, että oli ihan pakko nami-hiirenkin kokeilla .   Eilen oli oikeasti tarkoitus hankkia lilaa ja oranssia sokerimassaa, mutta kauppa oli kiinni ja omistaja lomalla. Nami-hiiri ei hermostunut, vaan kävi mielessään kaikki mahdolliset paikat, joista voisi yrittää. Aikaa oli ja sitä myös kului piipahtaessa kaupasta toiseen. Ihan sattumoisin hiiri törmäsi suuressa ruokaketjussa uusittuun Dr. Oetker valikoimaan. ”Coloured ready to roll icing” sai kelvata, vaikka värit olivat ihan muuta, kuin mitä oli nami-hiiren mielessä kotoa lähtiessä. Sitä lilaa sitten joskus toiste, vaikka sireenit ovat täydessä loistossaan. - Kätevä uusi pakkaus sunnuntaiharrastajalle, 5 x 100 g eli sininen, punainen, keltainen, vihreä ja musta! Ostoskoriin pujahti myös rasia valmiita ’vohvelikukkiakin’. Niitä testataan joku toinen kerta.

Hyvän opettajan selkeät ohjeet ja oma halu oppia jotain uutta on voittamaton työpari! Makeista applikatio -neuvoista KIITOS  sinne minne se kuuluu - Mansikkamäelle! 

Askarteluvälineet, joilla tämä kukka syntyi ! 

Tätä sopisi kysyä, kun katselee aamun auringossa tehtyä sokerimassakukkaa. 'Kallaa' ei ole koskaan ollut nami-hiiren maljakossa, eikä hiiri vie niitä koskaan kyläänkään. Ei edes   keltaisia, punertavia tai oransseja. Mutta mikään ei estä kukan muotoilua sokerimassasta. Kimmoke lähti tämän toisaalta massiivisen, mutta kuitenkin taiteellisen kukan harjoitelmiin hiiren vilkaistessa 'Kinuskikissan' kotisivuja ihan äskettäin. Ja ehkä juuri se, ettei kukka kuulu suosikkien joukkoon pani nami-hiiren mielikuvituksen liikkeelle. Kukasta ei voi sanoa, että se olisi yksi yhteen kallankukka. Se ei myöskään ole lattian suuressa ruukussa kasvavan jättiläisviirivehkan kukan pienoismalli. Mutta ehkä jonkinlainen molempien nami-hiiri 'risteytys' !

Mitään puolustamista ei ole siinä, että ihan ensimmäinen 'kalla' eilen illalla epäonnistui. Hiiri yritti tehdä kukastaan seitin ohutta tavoilleen uskollisena  tai ehkä epäonnistuminen löytyy 'harvinaisesta' kiireestä. TV:ssä oli näet alkamassa Italian 'Tanssii tähtien kanssa'. Ohjelma on musiikin ja tanssin lisäksi oikein hauska, sillä italialainen temperamentti jyllää, kun tanssija saa kritiikkiä tai 'tempo' suorituksestaan vaikka -3 pistettä ! Siinä sanat lentelevät ja kädet heiluvat , milloin tuomareita suukotellaan tai osoitellaan sormella. Tapahtuman yleisö elää koko sielullaan mukana niin vasta- kuin myötämäessäkin. Ohjelma on kuitenkin viihteeksi tarkoitettu ja onneksi aika moni kilpailija ymmärtää saamansa arvostelun, joten ohjelma pysyttelee kolmessa ja puolessa tunnissa ( klo 21-0:30 ), eikä veny mahdottomuuksiin. Itävallan vastaava ohjelma (2h) perjantaisin on huomattavasti tempoltaan 'viileämpi', vaikka tuomarit yhtä ankaria!

Valkoinen 'Dr. Oetkerin' sokerimassa toimi kallaa tehdessä moitteettomasti, mutta keskustan vaalea, saksalainen  'Backy' pistaasimarsipaani oli liian pehmeää ja vastaavasti vihreä sokerimassa liian vanhaa ja kovaa. Vaalean punainen sokerimassa arvatenkin iloitsi kaverinsa 'korppumaisuudesta', mutta eihän vaalen punaista kukan vartta ole olemassakaan. Vihreän massan pehmentämiseen ei auttanut enää taitureiden sivuilta tarkkaan luetut neuvotkaan, vaan se  mureni käsiin, kuin korppu. Vihreä sokerimassa on ennenkin 'temppuillut', jota ei tapahdu muiden värien kanssa. - Muste- ja kuivamustekynän vihreä väri oli ongelma jo kymmeniä vuosia sitten. Se kuivui käyttämättömänä. Tästä syystä moni pieni paperikauppias, kuten suuri 'Akateeminen Kirjakauppakaan',  eivät pitäneet sitä varastossaan, vaan tekivät tilauksen asiakkaan ilmaistessa ostohalunsa.  - Mutta siitä kakki ovat varmaan yhtä mieltä, että 'kukka' on kuitenkin syntynyt kesäajan auringon säteiden siivittämänä  ! Eilen lämpömittari näytti päivällä +26°C ja nami-hiirikin kuori takkinsa käsivarrelleen. 

Tämä kukka on suuri jalostettu, valkoinen kukkakaupan Calla. Kalloja eli ns. huonevehkoja on kahdeksan eri lajia. Niiden kukat ovat huomattavasti pienempiä ja värillisten kukkien muoto suppeampi 'torvi'.

Yksi nami-hiiren suosima vihannes on sipulimaisesti pullistunut 'mukula', jolla on monta nimeä. Sitä kutsutaan salaattifenkoliksi, mukulafenkoliksi ja italiankuminaksi .  Fenkoli maistuu hyvälle niin salaatissa, kuin keitossakin. Sen sanotaan edistävän ruokahalua ja ruuan sulamista. Kun syö suklaata ja makeaa yhtä paljon, kuin nami-hiiri, niin on makean lomassa hyvä pitää terveellisesti ruokahalua oikeasti yllä.

Fenkoliöljyä käyttää 'yskänlääketeollisuus', joten säästyy yskältä, kun syö fenkolia lautaseltaan - niin sen luulisi menevän . Yskää hiirellä ei ole ollut naismuistiin!

Kreikkalaisen mytologian tarun mukaan Atlaksen veli, titaani Promentheus toi fenkolin varressa tulen ihmisille, jonka hän oli 'kähveltänyt' jumalilta.

Tässä oli aasinsilta siihen, että hiirellä oli taas harjoitukset käynnissä eilen. Jälleen kerran tuli luettua Mansikkamäen vihjeitä. Kukka syntyy pienistä palloista, kun niitä hieman litistää  . Se ihme piti testata punaisella marsipaanilla. 

Pientä hellää litistystä ja syntyi suuri lehtikin pienelle kukalle, jonka terälehdet olivat ohjeen mukaan 'paksuhkoja' ja hiiren versiossa muistuttivat hieman kypsän maissin jyviä .

Koska tarvikkeet olivat pöydällä, niin tuli askarreltua muutakin. Vaalea marsipaaniläpyskä kukkien alla on halkaisijaltaan 5 cm. Hiiren mielestä kukista tuli ensiyrittämällä kukan näköisiä, mutta 'paksuhkon' asemesta hieman liian paksuja. Ne olivat nopempia tehdä, kuin ohut ruusu ylempänä tai yleisesti sokerimassakukat, joista nami-hiiri on alkanut pitää aina vain enemmän juuri niiden sirouden vuoksi! Mimosakarkkeja oli onneksi vielä vähän pussin pohjalla yllättäviä askareita varten . 

Ruskea nalleen aiottu marsipaani oli saanut muuta käyttöä ja Mansikkamäellä ollut 'kakkuheppa' tuntui nyt ylivoimaiselta. Ei syntynyt nallea, ei heppaa - syntyi hetken mielijohteesta 'fenkoli'! Aito fenkoli oli syöty eilen lounaskeittona, mutta muistikuva 'mukulasta' oli tallella. Ei tarvinnut kipaista edes markettiin ostoksille. Hiiri ei millään hoksannut millä olisi saanut vihannekselle tyypillisiä 'hörhöjä' tehtyä, kun tillikin oli liian pientä silppua siihen tarkoitukseen. Soppaan ei hiiri aio marsipaanifenkoliaan laittaa, mutta ehkä seuraavan kerran lautasen viereen . 

Kun aika sallii, niin lukaiskaapa blogista 'Leena Lumi'  postaus 'yrttimaa'. Olemme toisistamme tietämättä sivunneet hieman samaa aihetta ja juuri tänään   .

P.S.

- fenkolisalaattia a'la nami-hiiri

- fenkolikeitto hiiren ehdoton suosikki 'Kotiliedestä'