Siitä on kulunut aikaa vuosissa, kun paljasvarpainen helsinkiläistyttö muutti Turkuun kesästä kevääseen. Sitä ihmeteltiin molemmissa päissä – Helsingissä ei ymmärretty muuttoa ja Turussa se aiheutti hämmästystä. Mutta hiiri nautti oleskelustaan. Saldoksi jäi 110% hyviä, ihania muistoja. 

Taivaalta laskeutuu pieniä keveitä lumihiutaleita hiljakseen. Niin harvakseen, että on mahdoton tajuta parvekkeen lattialla kohoavaa hankea! Lumiauraa ei ole näkynyt ja siksi kai ei roska-autoakaan. Minne lie iso auto juuttunut, kun pussit odottelevat lumen ympäröimänä. Mutta postitädin keltainen mopo ei lumesta piittaa, se kulkee. Tosin tänään on ratissa postitädin postimies ! Nami-hiiri saa postia. Kaksi isoa ruskeaa kuorta. Postisetä hymyilee leveästi silmää iskien ojentaessaan ensin sen paksun kuoren ja naurahtaa: ”Tämä on varmaan sinulle, kun en ymmärrä mitä siinä lukee. Vaimo neuvoi jättämään sen tänne  .” Kuoressa lukee ihan selvästi: nami-hiiri, vaikkei postisetä sitä tiedä, mutta osoite on ihan oikein ja sehän on postin ensisijainen jakoperuste. 

Yllätykset ovat hauskoja . Nami-hiiri kurkisti hetki sitten pakettiosioonsa matkalla kauppaan.

Siellä oli iloisen värinen paketti. Sataa ja tuulee mahdottomasti - oli hyvä syy palata takaisin portaat ylös tutkimaan Lego –pakettia lähemmin . Siinä oli oikeat merkinnät ja postitukseen vaadittavat lippulappuset, mutta kirkas pakkausteippi ei peitellyt rasian alkuperäistä sisältöä, jonka hiiri arvaa pienen ’Onnen-Pekan’ saaneen aiemmin. Hauska oivallus hyödyntää rasia!

Miksi paketti oli matkannut Suomesta  hiirenkoloon? No, kun hiiri voitti  palkinnon täältä !  Palkinto tuli kyllä mahdottoman sopivaan aikaan, sillä ainoastaan teetä  hiiri oli aikeissa kaupasta hakea. – Tällainen viileä sateinen, tuulinen ilma vaatii juomaksi höyryävää teetä. Kahvi ei lämmitä samalla tavalla. Se vain herättää aamulla teetä paremmin .

 

Syksyllä oli nami-hiiren kommenttiosioon kertynyt lähes 2000 kommenttia. Siitä oli otettu luonnollisesti pois kaikki omat vastauskommentit  ihanille lukijoille. Hiiri kuljeskeli tuohon aikaan metsäpolkuja koiraystävän juostessa iloisesti edellä häntäänsä heiluttaen. Toisinaan se pysähtyi, kääntyi  pää kallellaan katsomaan missä hidastelen tai saadakseen ohjeen mihin suuntaan kuljettaisiin polun haarautuessa. – Siinä astellessaan hiiri päätti antaa pienen ’yllärin’, sille joka olisi tuo 2000. kommentoija risuilla tai ruusuilla ! 1990....1998...ja niin sitten eräänä päivänä tuli 2000. viesti blogin postaukseen. Se oli oikein kiva viesti, joka oli lisäksi erittäin ihanalta henkilöltä – pojantyttäreltä . Vaikka puhelemme lankoja pitkin usein ja kaikenmoista pikapostia lentelee Sveitsin ja Suomen väliä, ja toisinaan tyttö itsekin, jotta saamme oikein kunnolla halata ja jutella mukavia, niin kommentti oli häneltä ihan ihka ensimmäinen. Sen nami-hiiri luki ainaskin sata kertaa  ja tarttui sitten 'luurimeen' ja  kertoi jutun tytölle. Seuraavana aamuna lähti makeiset lentoon! Mutta päätimme yhdessä, että joku sisäpiirin ulkopuolinenkin yllätettäisiin ja  sen ’yllärin’ saisi  kommentoija viestillä numero 2200! Sekin päivä tuli, ja kirjoittaja oli blogista ”KakkuUnelmia”. Kun posti nyt aukeaa lounastaukonsa jälkeen, niin yllätyskirje lähtee matkaan.

....ja sitten adventtikalenterinsa innoittamana nami-hiiri menee piparien paistoon  lehdistä löytämillään ideoilla! Aurinko hymyilee taivaalla!

"Missä viivyt talvi?" S.M.