Taustalla soi laulu vuodelta 1976. Levyllä laulaa Stevie Wonder "Isn't She lovely? Isn't She wonderful?..."

Sanat voisivat olla kenen tahansa isän lausumat, katsoessaan ylpeänä vastasyntynyttä, minuutin ikäistä pienokaistaan, tyttöä tai poikaa. Nami-hiiri haluaa uskoa oman Isänsäkin tunteneen juuri tuollaista puhdasta ja kaunista ylpeyttä! Siitä on kulunut kauan - eikä Isää enää ole. On vain muistoja. Mieleen nousee paljon kauniita, sekä hauskoja tapahtumia.   Mutta osaan on tarvittu paljon aikaa vuosissa, jotta ne ovat lopulta muuttuneet tilannekomiikaksi. 

Naapurimaassa, Saksassa, ei ole enää pitkään aikaan tarvittu Isänpäivästä tekosyytä muutamaan drinkkiin miesten kesken. Päivällä oli aikoinaan hieman huono maine, sillä 'Sauftag' teki vain panimot ja baarien omistajat onnelliseksi 'miesten kierroksen' täyttäessä ravintolat. 

Toisella puolen, Itävallassa, on ollut maltillisempaa. Siellä on osattu viettää Isänpäivää amerikkalaiseen tapaan kortteineen ja lahjoineen, kuten Pohjoismaissakin. Sveitsissä ei virallisesti Isänpäivää tunneta edelleenkään.

Eilen oli Helsingin Sanomissa herkullinen resepti 'Pistaasi-marsipaanipiirakalle'. Sen nami-hiiri olisi luultavimmin tehnyt Isälleen, sekä Apelleen.

Mutta nyt hiiri teki pienen 'tuulihattukakun'  itselleen kahvin kanssa nautittavaksi. Kuuntelee sitten äskeisen laulun uudestaan ja muistelee niitä onnellisia ja hauskoja hetkiä.

Saadakseen kakkumaista ilmetä hiiri oli paistanut pallerot ryppäänä. Kuivatut mansikan siivut ovat oivaa koristetta. Sokerimassaa tuli ostettua eilen joulun vihreänä ja vaalen punaisena. Mutta koiran kotona ei ole mitään sopivaa tai edes pientä muottia kukkasiin. Koira ei pahemmin koristele herkkujaan  .  

Näin varhain   ja aamun kauniissa auringossa on maltettava kuitenkin mielensä - ja nautittava ensin muroja ja kiisseliä. Kakun vuoro tulee myöhemmin, aivan varmasti!

Aurinkoista Isänpäivää - kaikille isille, vaareille, papoille ja apeille !

"Hän ei kertonut minulle, miten elää. Hän eli ja antoi minun katsella!"  C. Badington

Ehkä kiinnostaisi lukea tämäkin !

Ihan tavallista suomalaista leipää eri muodoissaan on joskus kieltämättä oikein ikävä. Kaapista löytyy kyllä leipää, hyviä, mutta erilaisia. Vaasan hapankorppujakin on saatavilla. Tietenkin Ikeasta saa ruotsalaista näkkileipää, mutta se ei ole sama asia - ja ei ainakaan tuoreen leivän vastine.

Catharina Henrika Antell myi omasta kopastaan leipää Oulun torilla. Paremmin hänet varmaan tunnettiin nimellä Katri Antell, koska tälle nimelle hän oli hakenut luvan kotileipomolleen. Käsiensä taitoon uskoen, suuri kauhallinen rohkeutta ja velaksi hankittu jauhosäkki, siinä olivat yhden naisen yrityksen elementit vuonna 1880 Oulussa. Tänään puhutaan  konsernista, Suomen toiseksi vanhimmasta leipomosta osioineen, joka työllistää monta sataa ihmistä ja tekee upeaa muutaman kymmenen miljoonan tulosta vuositasolla. Menestyksen salaisuus piilee ahkeruudessa, sinnikkyydessä ja hyvässä palvelussa, jotka höystävät monia hienoja, perinteisiä tuotteita. - Tuo menestystarina ei mitenkään liity omaan isoisääni. Hän leipoi omassa leipomossaan leipätuotteita ja vesirinkeleitä aivan toisella paikkakunnalla. Tämä yhteys syntyi vain ajatuksissani pyörivästä suomalaisesta 'leivästä'.

Ja siinä vaiheessa, kun isoisää ei enää ollut, sain tutustua Oulussa leivottuihin Katri Antell Oy:n herkkuihin, joita ilmestyi hyvinkin usein lapsuuden kodin keittiönpöydälle tuliaisten muodossa. 

Oi, ne pienet Boucheet, Galettit, Aleksanterin leivokset! Leipomo oli tunnettu suussa sulavasta omenahyveestään, mutta varsinaiseksi herkukseni se tuli 'sympatian' kautta. Erään kerran pitkällä junamatkallaan kakku oli pudonnut penkiltä tai 'piippuhyllyltä', koska se oli aivan lintallaan ja ympäri laatikkoa perille tullessaan. Jotenkin se vain oli pienen tytön suussa parempaa valmiiksi hajonneena!

Aivan samoin, kuin puhutaan Äitienpäivästä, niin puhutaan Isänpäivästäkin. Mutta kuuluuhan joukkoon ne isovanhemmatkin! On ainakin hyvin kohtelias tapa opettaa lastenlapsia muistamaan heitäkin, siitäkin huolimatta, että on uusperheitä ja jo uus-uusperheitäkin. Siispä isoisä, ukki tai vaari saakoon hänkin pientä ja hyvää tarjottavaa. Siirretään kiemuraiset perhesuhteet hetkeksi nurkkaan ja aletaan syödä herkkuja !

     Suklaaruusu                                      Syklaasydänleivos

      Mazarin                                            Perhonen

Vai olisiko sittenkin paikallaan juhlistaa Isoisänpäivää 'Josefinella', suklaan ruskealla, konjakilla terästetyllä kermahyydykekakkulla? Koristeena valkosuklaata ja kaakaota ja tekijänsä sinetti. Lastenlapset saisivat tyytyä silloin omenahyveeseen ja pikkuleipiin. Vai olisiko parempi valinta 'Lakkapavlova' ? Laitetaan molemmat !

Onnellista päivää kaikille Isoisille !

Tämän kirjoituksen kaikki tuotteet ovat perinteitä vaalivan, oululaisen Katri Antell -leipomon herkkuja!

Huomenna on  marraskuun 2. sunnuntai. Tavallinen sunnuntai monessa maassa. Mutta Pohjoismaissa, mukaan lukien myös Grönlanti, Färsaaret ja Ahvenanmaa, se on Isänpäivä! Ja tietenkin liput liehuvat saloissa! Alkujaan Isänpäivä on Yhdysvalloista lähtöisin (v. 1909), kuinkas muuten. Ruotsalaiset kauppiaat ehdottivat jo vuonna 1949 Isänpäivää juhlittavaksi kaikissa Pohjoismaissa. Sveitsissä ei Isänpäivää tunneta tai ainakaan ei virallisesti vietetä minään tiettynä sunnuntaina, vaan isien päivä on jokainen viikonloppu, jolloin perheet viettävät yhteistä aikaa monin tavoin, ulkoillen ja vaellellen luonnossa.

Mitä isät sitten toivovat solmioiden, sukkien ja alusvaatteiden lisäksi ? Voisiko se olla ne ihanat itsetehdyt piirrokset, joita näkee isien toimistojen seinillä tai työpöydillä? Tavanomainen aamupala  koko perheen seurassa? Vai ihan mitä tahansa, kiitos, kunhan saa nukkua niin kauan, kuin haluaa?  Näin se kai monasti on, mutta kakkua kaikki isät miltei poikkeuksetta rakastavat ja toivovat.

Samaan tapaan, kuin Äitienpäiväkakkujen kanssa keittiössä tapahtuu ja paljon. Mutta isät eivät sitä tiedä. Ja ne herkkä kuuloisimmatkaat, eivät ole mitään kuulevinaan. Kakut kärähtävät, putoilevat lattialle, joku pieni käsi kahmaisee palasen kriittisellä hetkellä tai vahingossa liiaksi vatkattua kermaa pitää 'vuolla' veitsellä.....Isät nukkuvat, kääntävät kylkeään ja odottavat herätystä, ilman kellon äänekästä singnaalia.   

Onnellista ja aurinkoista Isänpäivää, marraskuun 2. sunnuntai !