Eilistä kättelyjonoa sivusilmällä seuratessa hiiri jatkoi aamulla jo aloittamaansa toisenlaista seurantaa. Retken kohteina olivat nami-hiiren sivun blogilinkkilista ja Vuodatuksen päivittyvä, vaihtuva lyhyempi lista leipomusten osalta. Monessa blogissa oli huomioitu Suomen suuri juhlapäivä tavalla tai toisella. Se oli ilahduttavaa. Nami-hiiri oli päättänyt etsiä jotain, vaikka ihan oikeasti ei kyllä tiennyt mitä etsi. Mutta hiiri oli aivan varma, että tunnistaisi heti ’sen’, kun kohdalle osuisi.

’Taikina taivaassa’ oli erittäin tyylikäs, kaunis kakku, joka olisi hyvinkin voinut olla Itsenäisyyspäivään sopiva toisella tekstillä ja vaikka ilmankin. Jonain toisena päivänä se olisi varmasti saanut ansaitsemansa suuremman huomion. Hiiri kävi sitä kyllä useampaan kertaan ihailemassa.

Myös ’Sakari Sokerilla’ oli kaunis ja taiten tehty sinivalkoinen kakku. Se oli parhaana mielessä pitkään.

Leivontablogissa ’Tuulen puuska’   oli pelkistetyn kaunis taidokkaasti valmistettu kakkuherkku. - Nami-hiiri itse ei ole oikein marsipaanin paras ystävä, mutta silmäruuastahan nyt oikeastaan olikin kyse, kun mitään ei voinut maistaa. - Tämä kakku oli yksinkertainen. Siinä oli kaikki se, mitä sillä haluttiin ilmaista - niukkaa tyyliä ja vaatimatonta kauneutta, joka ansaitsi huomion!

’Cake Dreamillä’  oli  ihanat, sinisellä kookoshiutaleella päällystetyt tryffelit – oiva idea. Tätä oli hiirikin testannut vihreällä tomuvärillä. Olisipa saanut maistaa, edes yhden tai vaikka vain puolikkaan .

Mutta sitten hiiri klikkasi jonkun mutkan  kautta ’Madicken’ blogiin, Se ei ollut linkkilistalla sivun laidassa vaki-seurattuna. 

Se, mitä nami-hiiri oli koko Itsenäisyyspäivän etsinyt, vaikkei tiennytkään mitä etsi  ! Se oli siinä -  hillitynä hallittuna päivän teemaan, nami-hiiren mielestä, täydellisesti sopiva annosteltu kakku - Leijona-leivos herkku! Eikä mitenkään haitannut, vaikkei 'jellonat' seisseetkään sapelilla - kakkuhan oli valmiiksi leikattu !

Tietenkin nami-hiiri klikkaili edelleen ja nakerteli Suomi-piparin sieltä, toisen täältä…… katsellessaan kauniita iltapukuja. Ne ruudussa vilahtaneet lenkkarit ja pienen tytön 'vihaisen kirjeen' Presidentillemme, oli hiiri jo aikaa unohtanut. Niinhän se on, että jokainen vastaa käytöksestään ! 

Nami-hiiri laittoi 'Madickelle'  viestiä ja on nyt jo käynyt postissakin.  Kakun tekijä itse sai valita kahdesta ehdotelmasta mieleisensä  yllätyksen. Hän valikoi punaisen 'omenapiirasmuotin'. Eihän se nyt enää ole yllätys, mutta hetken aikaa aamulla, kun ’Madicken’ blogissa oli unihiekat silmissä ensimmäistä hiiren viestiä luettu.  Kukko oli yöllä 'muninut' yllätyksen tyynyn alle – näin voi käydä - ei ainoastaan saduissa! 

Kaksi päivää tiuhasti satanut lumi ei ollut moksiskaan eilisestä vesisateesta. Ihme lunta! Mutta nyt +9°C ja osittain aurinkoisessa ilmassa, se näyttää ’kutistuvan’.

Hyvää päivän jatkoa kaikille !

"Sininen on taivas, siniset on silmänsä sen. Siniset on järvet sinisyyttä heijastaen. Valkoinen on hanki, valkoiset on yöt kesien. Valkoiset on pilvet, lampaat nuo taivaan sinisen....."  säv. ja san. Jukka Kuoppamäki

Hyvää ja tunnelmallista Itsenäisyyspäivää!

Birkmannin muotti sarjasta V.I.P. VI

Helsingin Kaivopuistossa, joka on nami-hiiren muistin mukaan kaupungin suurin puisto, on Suomen ’Itsenäisyyden kuusi’. Se kasvaa Kaivohuoneen vieressä, jonne  pääkonsuli Rudolf Ray istutti sen siemenistä Suomen itsenäistyttyä  6. päivä joulukuuta  vuonna 1917. Se oli lahja Eduskunnalle. Hän lahjoitti myöhemmin vielä vuonna 1931   Itsenäisyyden kuusen muistokivenkin. Kivi on koristeellisesti veistetty musta graniittinen paasi, johon on kaiverrettu kullatut selittävät ja vertauskuvalliset tekstit.

Etusivun tekstin tunnuslause: "Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto".

Takana teksti on pidempi ja omistettu kuuselle itselleen: ”Huokukoon tämä kuusi halki myrskyjen, pilvisäiden, kautta aurinkoisten tyvenien, kautta kutsuvien kuutamoiden, kautta tummuvien öiden, kanssa luonnon suuren kuoron, luonnon suuressa salissa, kanssa laulavien lasten.....“

Nami-hiiri näkee ikkunoistaan kuusia, lumipeitteisinä ja kauniina. Luonto hoitaa niitä hyvin, sillä ne ovat tuuheita ja vihreitä. Vihreys pilkistää lumihuntujen altakin. Kuusi ei ole sininen, paitsi ne kaukana siintävät tietyssä iltapäivän valossa. Ruskeita ovat vain auringon paahtamat. Kuusipuu on ikivihreä, ei siis mikään pupu-jänis . Mutta on ruskea kuusikin kaunis, jos  se on lautasella, eikö vain ?

Olisi ollut ehkä liikaa hiiren taidoille muotoilla kuusen mallinen pieni kakku, joten maisteluavustatjat ehdottivat pitkälaitaista kolmiota. Aika hyvä neuvo . Kakun välissä on kaupan mansikkahilloa ja ohutta mantelimassaa levynä sen alla. Kakun peittää kermavaahto. Koristelu hoitui suklaakiekon  pyörittelyllä ja tomusokerisateella! Muutama marsipaaninen pikku-kukka helmellä - ja kynttiläkranssista lainatut siniset kukat. Ne samat, jotka olivat aiemmissa postauksessakin.

Tein eilen ihan pienen koemäärän vihreällä tomutettua kookoshiutaletta 'Cake Dreamin' innoittamana, joten pitihän sitäkin ripotella vielä kuvaan. 

Nami-hiiri jää odottelemaan mitä taitureiden sivuille ilmestyy !

Näin sanoisin, vaikken olisi ulkosuomalainenkaan. Kotimaan merkitys kieltämättä korostuu rajojen ulkopuolella. Pienillä tai suuremmillakin etäisyyksillä näkee asiat hieman toisin. Joku miettii, että Suomemme ei ole enää mikään lintukoto, ehkei enää. Maailma on muuttunut, samoin tavat ja mekin sen mukana. Henkilökohtaisesti olen aina pitänyt Kotimaata mansikkana. Ja olen aikoinaan viettänyt usein Itsenäisyyspäivää lasten kanssa, omien ja naapureiden, hyvinkin juhlallisesti. Järjestin näet muutaman kerran 'iltapäivämatinean' talon lapsille. Ne olivat iloisia ja mieliin painuvia iltapäiviä !

Mukaan sai tulla kaikki, jos lupautui soittamaan tai esittämään jotain. Kaskut, laulu tai vitsitkin kävivät ja samoin taikatemput. Tarjolla oli mehua ja lasten mielimakeisia, jotka satuin tietämään! Oli kakkua ja pientä suolaista.....Lahjapaketteja ei tuotu, eikä annettu. Juhlittiin Suomea, poltettiin kynttilöitä, soiteltiin ja kuunneltiin musiikkia. Kukaan ei tullut farmareissa.  Pojillakin oli solmiot tai rusetti kaulassa. Siitä en ole tietoinen, oliko kotona käsketty vai oliko valinta ollut oma ja vaikutin juhlan 'teeman' arvokkuus. Monelle tämä iltapäivä oli myös ikäänkuin kenraaliharjoitusta ajatellen seuraavien viikkojen joulujuhlia musiikki-kouluissa ja kouluissa.

Pienten esiintyjien ja hieman isompienkin puolelta oli tullut vain yksi toive, jota lupasin noudattaa. Nautin lasten konsertista yksin, ainoana aikuisena. Lasten vanhempia ei kutsuttu. -  Pienen pientä  marenkista 'vilppiä' kyllä tein, sillä 'unohdin' eteisen välioven auki. Aikuisia oli istunut hiiren hiljaa askelmilla rappukäytävässä kuunnellen samoja ihania sävelmiä, kuin minä pehmeällä tuolillani! Salaisuus säilyi. Minulla oli hauskaa ja niin oli kymmenellä lapsellakin, 8v. - 17v. Suurin ja aivan odottamaton 'kiitos' tuli paljon myöhemmin. Kautta rantain tiedusteltiin jo seuraavan marraskuun alussa: "Saisiko sinulle taas tulla soittamaan?"  

Uusimmasta MAKU-lehdestä nro 6/09 löysin muutaman maukkaan reseptin, joita aion nyt kokeilla ja nauttia kynttiläillallisellani. Kokkailen, muistellen menneitä vuosia ja niiden juhlavuutta. Toinen oli sivulta 44 'ananas-kalkkuna' ja se toinen 'pähkinäinen karpalokakku' sivulla 72. Molemmista teen mahdollisimman pienet kokeilut, niin että saa mausta selvän, muttei tarvitse syödä näitä paistoksia koko seuraavaa viikkoa.

Siinä sitten kahvia juodessa tulee tavan mukaisesti joulukortitkin kirjoiteltua ystäville ja tutuille valmiiksi odottamaan postitusta. - Muutaman joulukirjeen tapaan kirjoitella vasta Joulupäivänä uudeksi vuodeksi. - Osoitteet ovat tallessa, sinettilakat, sekä paperiset sinetit valmiina. Postimerkitkin tuotiin sopivasti eilen. Lähikoulut tapaa hoitaa tämän palvelun yhteistyössä postin kanssa, kerätäkseen 'riksarahat' kevään luokkaretkiin. Posti puolestaan lahjoittaa osan tästä myyntituotostaan lapsijärjestöille. - Toisinaan kortti on lähtenyt matkaan vuoden aikana saamani hyvän palvelun tiimoilta tai kiitokseksi yhteistyöstä. 

Kaunista, juhlallista Itsenäisyyspäivää !

Ensimmäisessä kuvassa on Mansikkamäelle sataneet pikeeri koristellut piparihiutaleet, sekä kakku viime vuodelta.

Keskellä on muutama vuosi sitten, juuri näihin aikoihin löytynyt, HS:n ruokaosastosta kopioidun reseptin kaunis kakku. Kakun tekijää, en yrityksestäni huolimatta saanut selville.

Ja alinna omasta uunista ulos tulleet manteliset sarvet, joita olen oppinut tekemään operaatiota helpottavan hauskan, pyöreän reikälevyn kanssa. Siksi ja ainoastaan siksi, tulos on tasalaatuista katseltavaa !

P.S.

Se syy, että kirjoituksissani näkyy paljolti Eben leipomuksia, on yksinkertaisesti siinä, että olen saanut häneltä luvan tehdä niin. Kirjoitan paljon hyvin myöhään tai yön tunteina, joten kuvien liittäminen ei vaadi aamuun asti odottelua !