Näin sanoisin, vaikken olisi ulkosuomalainenkaan. Kotimaan merkitys kieltämättä korostuu rajojen ulkopuolella. Pienillä tai suuremmillakin etäisyyksillä näkee asiat hieman toisin. Joku miettii, että Suomemme ei ole enää mikään lintukoto, ehkei enää. Maailma on muuttunut, samoin tavat ja mekin sen mukana. Henkilökohtaisesti olen aina pitänyt Kotimaata mansikkana. Ja olen aikoinaan viettänyt usein Itsenäisyyspäivää lasten kanssa, omien ja naapureiden, hyvinkin juhlallisesti. Järjestin näet muutaman kerran 'iltapäivämatinean' talon lapsille. Ne olivat iloisia ja mieliin painuvia iltapäiviä !

Mukaan sai tulla kaikki, jos lupautui soittamaan tai esittämään jotain. Kaskut, laulu tai vitsitkin kävivät ja samoin taikatemput. Tarjolla oli mehua ja lasten mielimakeisia, jotka satuin tietämään! Oli kakkua ja pientä suolaista.....Lahjapaketteja ei tuotu, eikä annettu. Juhlittiin Suomea, poltettiin kynttilöitä, soiteltiin ja kuunneltiin musiikkia. Kukaan ei tullut farmareissa.  Pojillakin oli solmiot tai rusetti kaulassa. Siitä en ole tietoinen, oliko kotona käsketty vai oliko valinta ollut oma ja vaikutin juhlan 'teeman' arvokkuus. Monelle tämä iltapäivä oli myös ikäänkuin kenraaliharjoitusta ajatellen seuraavien viikkojen joulujuhlia musiikki-kouluissa ja kouluissa.

Pienten esiintyjien ja hieman isompienkin puolelta oli tullut vain yksi toive, jota lupasin noudattaa. Nautin lasten konsertista yksin, ainoana aikuisena. Lasten vanhempia ei kutsuttu. -  Pienen pientä  marenkista 'vilppiä' kyllä tein, sillä 'unohdin' eteisen välioven auki. Aikuisia oli istunut hiiren hiljaa askelmilla rappukäytävässä kuunnellen samoja ihania sävelmiä, kuin minä pehmeällä tuolillani! Salaisuus säilyi. Minulla oli hauskaa ja niin oli kymmenellä lapsellakin, 8v. - 17v. Suurin ja aivan odottamaton 'kiitos' tuli paljon myöhemmin. Kautta rantain tiedusteltiin jo seuraavan marraskuun alussa: "Saisiko sinulle taas tulla soittamaan?"  

Uusimmasta MAKU-lehdestä nro 6/09 löysin muutaman maukkaan reseptin, joita aion nyt kokeilla ja nauttia kynttiläillallisellani. Kokkailen, muistellen menneitä vuosia ja niiden juhlavuutta. Toinen oli sivulta 44 'ananas-kalkkuna' ja se toinen 'pähkinäinen karpalokakku' sivulla 72. Molemmista teen mahdollisimman pienet kokeilut, niin että saa mausta selvän, muttei tarvitse syödä näitä paistoksia koko seuraavaa viikkoa.

Siinä sitten kahvia juodessa tulee tavan mukaisesti joulukortitkin kirjoiteltua ystäville ja tutuille valmiiksi odottamaan postitusta. - Muutaman joulukirjeen tapaan kirjoitella vasta Joulupäivänä uudeksi vuodeksi. - Osoitteet ovat tallessa, sinettilakat, sekä paperiset sinetit valmiina. Postimerkitkin tuotiin sopivasti eilen. Lähikoulut tapaa hoitaa tämän palvelun yhteistyössä postin kanssa, kerätäkseen 'riksarahat' kevään luokkaretkiin. Posti puolestaan lahjoittaa osan tästä myyntituotostaan lapsijärjestöille. - Toisinaan kortti on lähtenyt matkaan vuoden aikana saamani hyvän palvelun tiimoilta tai kiitokseksi yhteistyöstä. 

Kaunista, juhlallista Itsenäisyyspäivää !

Ensimmäisessä kuvassa on Mansikkamäelle sataneet pikeeri koristellut piparihiutaleet, sekä kakku viime vuodelta.

Keskellä on muutama vuosi sitten, juuri näihin aikoihin löytynyt, HS:n ruokaosastosta kopioidun reseptin kaunis kakku. Kakun tekijää, en yrityksestäni huolimatta saanut selville.

Ja alinna omasta uunista ulos tulleet manteliset sarvet, joita olen oppinut tekemään operaatiota helpottavan hauskan, pyöreän reikälevyn kanssa. Siksi ja ainoastaan siksi, tulos on tasalaatuista katseltavaa !

P.S.

Se syy, että kirjoituksissani näkyy paljolti Eben leipomuksia, on yksinkertaisesti siinä, että olen saanut häneltä luvan tehdä niin. Kirjoitan paljon hyvin myöhään tai yön tunteina, joten kuvien liittäminen ei vaadi aamuun asti odottelua !

Puhdasta, ihanaa lunta on satanut koko päivän ja edelleenkin. Aamun vihreät nurmikentät ovat vuoroin olleet valkoiset ja vuoroin nurmen vihreät. On ollut niin lämmintä, että lumen oli taisteltava paikastaan pihoilla ja niityillä. Kaduille märkä lumi on kerääntynyt sohjokasoiksi. Ihanteellinen ilma tehdä jouluisia harjoitelmia. Uskon vakaasti siihen, että yksi kuva kertoo enemmän, kuin sata sanaa. Niinpä etsin Eben arkistosta, kerran näkemäni muffinssit, jotka hän oli laittanut sinisiin 'kuppeihin'. Ne ovat niin kauniita ja tähän uuteen talveen hyvin soveltuvia.

Sinisiä 'kuppeja' olin varannut kaappiin jo aiemmin syksyllä tulevaa juhlapäivää, Suomen Itsenäisyyspäivää, silmällä pitäen. Päätin nyt hieman harjoitella, jotta voin sitten ilahduttaa naapureitani ja lähitalojen asukkaita. - Ja nythän minulla oli peräti kaksi kuvaa - kaksisataa sanaa käytettävissäni. Olen hyvä lukemaan reseptejä ja kuvien katselu onnistuu sekin. Tuppaan hieman laitella omia sävellyksiäni joukkoon, mutta mitään surempaa haittaa sitä ei ole ollut. Ei ainakaan usein. Keräsin aineet eteeni:

110 g voita, 1 ras. maustamatonta Philadelphiaa, 450g pölysokeria ja aitoa vaniljaa.

Kukaan ei käskenyt, mutta laitoin pohjaksi pieniä kaurakeksejä, joita kaapista löysin. Vieraille sitten leipoisin kyllä muffinssit oikeaoppisesti. Koristelisin ne hienosti juustoseoksella tai niin ainakin aiemmin tänään arvelin. Ohjeessa pyydettiin käyttämään tähtityllaa käden tehdessä spiraalia. Tässä kohdassa sitten kohtasivat  teorian helppous ja se käytännön vaikeus !

Maku oli mieleinen. Ulkonäön pelasti vain kaupasta hankitut, koneellisesti leikatut muffinssikupit. Kuviosaksia olisi pari erilaista ja kuvioreijittäjiäkin muutamat, joten tätäkin osiota voisi harjoitella, jonain toisena lumisade-päivänä !

Suuresti arvostamani Mansikkamäen herkut tekivät sen taas -  saivat haukkomaan henkeä. Eben sivuille oli näet tällä välin ilmestynyt ihan helppoja, herkullisia leivoksia syntymäpäivään.

Minun 'helppo' oli kyllä tänään vaikeaa !