YK:n 'International Women's Day', 'United Nations Day for Woman's Rights and International Peace' on vietetty vuodesta 1975, joka oli Kansainvälinen naisten vuosi. Mutta tämä naisille omistettu päivä perustuu vuonna 1857 New Yorkissa tapahtuneeseen naisten tekstiilitehtaassa toteuttamaan lakkoon. Myöhemmin on tuumailtu, että lakon liittyminen naistenpäivään olisi keksitty 1955, jotta päivän yhteys maailman kommunistiseen liikkeeseen voitaisiin irroittaa ja näin parantaa naisten tasa-arvoa Länsi-Euroopassa ilman siihen siellä liittyviä ideologisia ennakkoluuloja.

Euroopan sosialistisen internatonaalin naisten toisessa, Kööpenhaminassa 26.-27. elokuuta 1910 Norrebron nuorisotalossa pidetyssä konferenssissa, saksalaisen Clara Zetkinin ehdotuksesta, yli sata naista 17 eri maasta hyväksyi yksimielisesti kansainvälisen naistenpäivän. Mainittakoon, että kokouksessa oli läsnä myös viisi suomalaisnaista, silloisen Suomen suuriruhtinaskunnan ensimmäisen eduskunnan naisjäsenistä. Virallinen edustajamme oli Ida Aalle-Teljo, muut mukana olijat: Hilda Herrala, Aura Kiiskinen, Hilja Pärssinen ja Miina Sillanpää. - Suomeen kansainvälinen naistenpäivä on tullut Yhdistyneiden Kansakuntien kautta. Päivää vietetään siis 8. maaliskuuta, huomenna.

Nami-hiiren mielestä naistenpäivä on joka päivä. Aivan samoin ajattelen äitienpäivästä. Se on minulle ympärivuotinen 'juhla', eikä vain toukokuun toisena sunnuntaina, johon on nyt tullut 'kuokkimaan' Eurooppa-päiväkin. Almanakassa olisi 365 päivää, joskus yksi enemmän ja suurin osa ihan ilman erityismerkintää!

Tällaisia miettiessäni maistui aamulla voisarvet. Muutamassa hillopurkissa oli rippeitä jäljellä, joten päätin syödä useampaa makua, saadakseni kaappiin tilaa.

- sveitsiläinen 'FAVORITE' on mansikkaa, marjaista 53% , makeaa ja tehdas  lupailee, että  100g hilloa antaa maun lisäksi  211kcal eli 880kJ.

- saksalainen 'REWE' on runsas kirsikoista, maku on oikeasti kirsikkaa, eikä kuitenkaan makea, kuten edellinen. Tämä purkki lupaa, että 100g hilloa sisältää 138kcal eli 586kJ. Ahaa,  vähemmän kaloreita ja siksi pienempi hintakin!

- ranskalainen 'BOIRON' on sakeaa aprikoosikastiketta ilman hedelmiä, ilman lisäaineita, ilman kaikkea paitsi makua, joka on raikas ja 100%:n  aprikoosinen. Vaikka pulloa kuinka pyörittelee, niin kaloreita ei löydy kyllä mistään. On vain varoittelua, että lisäaineettomana ei säily kuukausia, ellei pakasta ja tietenkin sopivankokoisina annoksina. Mutta ranskalainen antaa arvoa Euroille, jonka huomaa myös loppukuluttaja tuotetta ostaessaan. Tuote on kuitenkin hintansa arvoinen.

Ymmärtääkseni SLY -ryhmään kuuluu ainoastaan naisia, mukavaa päivää kaikille huomenna ja koko viikoksi! Helmikuussa vastaanotin oman, ensimmäisen SLY10 pakettini. Sisältö oli mieleinen ja erittäin käyttökelpoinen. En ryhtynyt kuitenkaan SLYni toiveista huolimatta leipomaan, vaan tein jälkiruokaa ilman uunia saamistani tuotteista.

- Lautaselle  ripottelin DS mansikanmakuista tomusokeria. Itse mansikan murut ripottelin erikseen sormin. Kokeilin ensin puhdistaa aidot mansikkapalaset  varovaisesti 'tomusta', mutta pehmenivät ja näyttivät hetkessä valokuvaan kelvottomilta. Se oli sääli, koska sokeri todella sisältää aitoa mansikkaa, jonka olisin mieluusti tuonut julki.

- BB Cappucinomoussen tein ohjeen mukaisesti. Se onnistui hyvin.

- Punaiset vadelmapikkuleivät omasta kaapistani murustin moussen kaveriksi niiden lähestyvän viimeisen käyttöpäivän vuoksi. Vuorottelin niitä annosmaljaan hieman kerroksittain.

- Oikeastaan tein tämän annoksen SLY - 'rakkaus & koristelu' - kilpailuun, mutta onni ei suosinut jatkoon. Sen takia on kuvassa useampikin sydän. Suklaa 'huipulla' on oikeasti pieni sydämen muotoinen suklaakuppi, johon yleensä laitan maidon kahvia varten. Nyt käänsin pohjan katsojaan ja koristelin tietenkin  t a a s  kermaruusuilla, mutta huomaattehan, että toisenlaisella tyllalla! Lopuksi laitoin vielä joka kukkaan yhden SLYni lähettämän Dr. Oetkerin vaalean punaisen sokerihelmen.

Terveisiä tuntemattomalle SLY10 -ystävälle! 

'Laskiainen' ja 'Alla hjärtans dag' viettävät yhteistä päiväänsä sunnuntaina. Laskiaispullaa ja sen jälkeen jotain sydämellistä makeaa. Mikä ihana tuplamakea päivä!

Postin tänään tuomasta uudesta 'Maku' -lehdestä ymmärsin, miksi aika moni leivontablogilainen oli tehnyt viikolla ihania marjapiirakoita. Lehtiä selailemalla yleisesti syntyy usein mielihaluja - 'tuollainen olisi kiva', 'tuon värinen olisi sopiva' tai 'tuonne haluaisin matkustaa' ja niin edelleen. Uudessa 'Maku' -lehdestä (sivu 43) löytyi muutakin ja helposti toteutettavaa 'namia' - hauskan näppärä ja moderni idea laskiaispullalle.

Olin suunnitellut tekeväni viikonlopuksi muutaman pullan, mutta löinkin kaksi kärpästä samalla, kun tein vain sveitsiläisen 'Zopfin'. Se on 'pitko-leipä', joka letitetään hieman erilailla, kuin 'ankkastukki', eikä siihen laiteta rusinoita, eikä sokeria tai ehkä tosi vähän. 'Zopfia' ei koristella raesokerilla tai mantelirouheella. Sen voisi sanoa maistuvan ihan himpun verran suolaiselta. Maku ja  koostumus eivät muistuta paahtoleipää tai polakkaa! (vehnä- tai kokojyväjauhoja, voita/öljyä, maitoa, hiivaa, munia, suolaa, sokeria). Tällä kertaa se paistui kiltisti ja tasaisesti väriään myöten. Uuni toimii siis erinomaisesti! Keittiöön tunkeutunut aurinko teki kuvalle tepposiaan. 'Maku' kirjatelineessä katselin sitten kuvaa ja leikkasin 'Zopfista' kannikan kapeammasta päästä ja sitten ohjeen  mukaisesti paksun palan, johon leikkasin syvän viillon  pystysuunnassa.

Halkioon laitoin usein käyttämääni  runsasmarjaista  'Favorit' -sarjan mansikkahilloa ja kermavaahtoa. Lisäksi kiehautin vähän maitoa, josta osan vaahdotin, patterilla käyvällä Bodumin pienellä maitovaahdottimella. Asetin tekemäni uudenlaisen laskiaispullan  keskelle syvää lautasta, kaadoin ympärille  kuumaa maitoa ja lusikoin  maitovaahtoa. Maito tietenkin imeytyy osittain pullaan, joka tekee siitä helposti lusikalla syötävän.  Annos toimi hienosti. - Oikeita perinteisiä laskiaispullia on tehnyt mm. Kinuskikissa kertoen myös pullan tarinan tai miten se on jäänyt historian tarinoihin kulkemaan. - Mansikkahillon korvaan seuraavassa 'pullassa' illemmalla mantelimassalla. - TV ei ole parhaita kavereitani, mutta ohjelmasta 'Bellando-con-le-stelle' pidän sitäkin enemmän. Ohjelma-konsepti 'Tanssii tähtien kanssa' saa tulla ihan minkä maan kanavalta tahansa. Tanssin pyörteet ja musiikki, eivät tarvitse sanakirjaa, mutta katselu vaatii jotain pientä syötävää seurakseen! - Tämän maan 'Zopf'-pitkoa, jota syödään joka perheessä aina sunnuntain aamiaisella juuston, marmelaatien tai voin kanssa, täytyykin pitää  jatkossa aina pätkä pakkasessa - kaiken varalta. Sen sanotaan olevan 'leipää', mutta 'pullaa' se vastaa paremmin suomalaisen mielestä koostumukseltaan, vaikka taikinassa olisi  käytetty nyt muodikkaaksi tulleita hienoja kokojyväjauhoja. Vielä muutama vuosi sitten, sellainen ei käynyt kenenkään mielessä. Olisiko peräti ollut 'syntinen' ajatus rikkoa traditio?

Historiasta hieman, jos ketä kiinnostaa: Rusinainen 'Laskiaispulla' on kotoisin Saksasta, jossa sitä 1700-luvulla syötiin kuuman maidon kanssa. Laskiaispulla yleistyi 1800-luvulla kuuluen edelleenkin juhlan viettoon erilaisin variatioin eli kermavaahtoa ja mantelimassaa tai mansikkahilloa. Mantelimass-pulla-idea kulkeutui Suomeen tietenkin Ruotsista. Laskiaistiistaina on nykyäänkin hernekeittoa tarjolla sattumin tai moderninpaa sosekeittoa smetanalla, sekä jälkiruuaksi pullaa ja kuumaa maitoa. - Vaikka uskonpuhdistuksen jälkeen moni sääntö hävisi, niin ruokiin liittyvät uskomukset kuitenkin säilytettiin. Vapaehtoisuus toimii usein paremmin, kuin pakolliset ja tarkoin noudatettavat säännöt. - Laskiaisen ruuat olivat olleet aina rasvaisia alkavasta paastosta johtuen. Uskomuksen mukaan, mitä rasvaisemmiksi sormet ja suupielet tulivat, sen parempi olisi sato tai jokin muu maanviljelyyn ja sen askareisiin liittyvä seikka. Sormia ei saanut pyykkiä, ei edes nuolla, vaan rasvan annettiin kulua itsestään! Oi aikoja, oi tapoja! Rakastan serviettejä.

Laskiaisen maailmanlaajuisesti tunnetuin nimitys viittaa termiin 'karnevaali' - siksi täälläkin ne serpentiinit ja rosetin tapaiset 'Fastnachtschüechlit' ilmestyvät tammikuulla kauppoihin. Ja kaduilla näkee kilomääräisesti paperisilpua*, jota iloisesti heitellään. - Sanan alkuperä on oletettavasti  sanasta 'carne vale' eli 'jäähyväiset lihalle'. Romaanisen kielialueen vanha ilmaus on 'carne laseiare'. Toinen tunnettu on laskiaistiistain ranskalaisperäinen ilmaisu 'Mardi Gras'. Venäjällä tunnetaan sana  'maslenitsa'. Suomen kielen 'laskiainen', ei sekään tarkoita mäenlaskua oikeasti, vaan 'laskeutua' Pääsiäiseen tai 'laskea' päiviä siihen. Jälkimmäinen olisi johdonmukaisempi ajatus. 

Nami-hiiri laskee hiljakseen myös päiviä, vaikka aivan toisesta syystä. Postipaketti on melkoisella varmuudella tulollaan ja jännitys  tiivistyy, kun 'kaikki' kaverit ovat niitä jo saaneet ! !

*) Ei mitä tahansa värikästä pientä, kevyttä paperisilppua, vaan muotoon leikattua ja kooltaan  muutamasta millimetristä senttimetrin kokoluokkaan. Nimitys tälle (hää)riisin tavoin ilmaan heitettävälle paperille voi olla: Konfetti, Räppli, Punscherli, Koriandoli...ja ties mitä, riippuen millä alueella tai missä Kantoonissa ollaan. Itävaltalaisilla ja italialaisilla on lisäksi vielä omat nimikkeensä. Aina kun on juhlaa, niin kaduilta löytyy myöhemmin kiloittain pienistä pusseista heitettyä 'väriloistoa', jonka poistamiseen tarvitaan tietenkin 'lakaisinkoneenhoitajaa' ja sen konetta. - Tuo sana hymyilyttää erityisesti. Se on vanhasta TV-mainoksesta, jossa lapset kertoilivat, mikä heistä tulee isona.

Kuvan pienet 'Konfettit' ovat ohutta muovia askartelutarkoituksiin; en halunnut kuvata likaista katua.

...ja kaiken lisäksi eri tahtiin ja muotoon, niin uunissa täytyy olla vikaa. Taikinasta on yhdellä ja samalla sydänmuotilla otettu yhtä suuria palasia ja laskettu ne uunipellille voipaperin päälle. Työskennelty puolipäivää formun kanssa muutenkin ja tulokset on käsittämätön pettymys. En potkaissut uunia, kuten olen talvipakkasella  nähnyt autoilijoiden tekevän harmistuneena, kun auto ei inahdakkaan. Itse olen noina samoina aamuina kulkenut kohti autoa ja sanonut hiljaa jäistä tuulilasia asianmukaisella vekottimella puhdistaessani:"Huomenta kaveri, nyt pitäisi taas lähteä!" Ja aina on lähdetty ensimmäisellä startilla, niiden toisten aamulähtijöiden jäädessä hämmästelemään. - En aio potkaista uunia. Syy on minun ja hieman paremmalla ajalla tutkin asiaa. Nyt koristelen lautasia ja napostelen erilaisia sydämiä. Halkaisin hyvin nousseet 'korkeudet', siksi osa on vaaleita päällisiä ja tummempia pohjia.

Aivan varmasti löytyy järkevä selitys jostain selkäni takana olevista 69:stä keittokirjasta tai siitä kansiosta, joka  tarvitsisi kaverin vierelleen, ettei halkea. Jostain koneelle tätä lehtitaikina-aihetta käsittelevästä tallenteesta voisi myös olla apua. Haukkasinko suuremman palan, kuin mitä taidot edellyttävät, kun halusin pientä sievää punastuneen päärynän viereen?

Juusto-sydän on leikattu ihan samalla muotilla ja kaverit ovat noin kutistuneita uunista tullessaan, kuin villaneuleita pestynä väärällä ohjelmalla. Mutta maku on hyvä, löytyy  aavistus suolaa ja siemeniä. 

Päärynä on hetken uinut kattilassa, kuumassa vahvassa teessä, kahden Tea Timen 'Fantastic Cherry'-teepussin kanssa. Tee on ihan siedettävän juotavaa kahvi-ihmiselle, ja plussaksi lasken sen, että se ei värjää vaaleaa teekuppia, mutta antaa mahdottoman kauniin syvän värin päärynälle. Leikkasin päärynän yhdestä kohtaa poikkisuunnassa ja laitoin väliin sinihomejuustoa.

Harmitti oikeasti nuo oikuttelevat sydämet, joten laitoin päärynänkin jääkaappiin eilen ja leikkasin vasta aamulla sen vielä kerran. Jos päärynät ovat pieniä niin eivät keiku lautasella ja kolmaskin juustokerros on ihan mahdollinen.  Sellaisena se oli myös kuvattu alkuperäisessä lehdestä irrotetussa mainoksessa. Ja jos joku nyt ehti hieman jo ihmetellä teen käyttöä, niin minulla ei ollut sitä mainoksen viinipulloa ! 

Viime syksynä oli Kakkukimaralla suuri suklaakakkuinen kilpailu ja siellä joukossa muistan nähneeni lasikulhoon kauniisti kootun kakun. Tekijä oli 'Riikka'.  Nyt kuitenkin kokosin 'Pappilan hätävara'-ajatuksella  pienehköön vesilasiin, joita yleensä käytän kylmissä alkupalakeitoissa,  murusia, puolukkahilloa ja loput ananaksella maustetusta juustotortun täytteestä. Sopivan raikasta makeaa!

Taas on niin monta eilaista pientä annosta ja yksi suurempikin tehtynä, että oli pyydettävä 'serkku-hiiri' apuun laatikostaan kaapin kätköistä. Tällä kertaa ei tarvinnut mitenkään ylimääräisesti edes houkutella.

Leikillisesti voisi tätä alempana esiteltävää annostani kutsua 'Aino ja Alvar Aallon sveitsiläiseksi visiitiksi', sillä Aino -lautasella on Alvar Aalto -muotilla tehtyä tarjottavaa, sveitsiläisen kiekkosuklaan kanssa.

Arkkitehti, Akateemikko, Aallon (s.1898 k.1976) suunnittelemia taloja löytyy Sveitsistä ainakin Zürichistä ja Luzernista. Arvostetulla ja kansainvälisesti tunnetulla modernin arkkitehtuurin kärkinimellä oli paljon ystäviä täällä. Luennointimatkoiltaan Saksasta tai muualta Eurooppaa, hän koukkasi aina Zürichin kautta. Aallot kävivät talvisin säännöllisesti hiihtämässä ja viipyivät viikkoja. Viimeisinä vuosina arkkitehti Aallon käynnit vain lisääntyivät, syyksi on arveltu terveydelliset syyt ja mahdolliset lääkärissä käynnit.

Tuliaisiksi itselleni hankkimat formut ovat saaneet nyt tulikasteensa. Ensinmmäiset kokeilut on suoritettu. Ne ovat keskeneräisiä ja epätäydellisiä. Makea ei maistu nami-hiirellekään ihan joka päivä, vaikka ei ole kaukana totuudesta. Toisinaan testaan, kokeilen, jotta tiedän mitä kaapissa pitäisi olla ja miten toimia, kun vieraita on oikeasti tulossa. 

 Kuvassa oikealla on koristetta liikaa, mutta niitä höyläyksiä piti mahduttaa johonkin.

Muutama vuosi sitten, Ystävä-perheeltä saatu Pentik -kulho, on mieluisa ja monessa mukana.

Puolivalmis annos on suklaakakkupohjaa täytettynä suklaa moussella, johon lisäsin höyläämisestä jääneet harjoituskiehkurat ja muruset. Kermakukkien harjoitukset jatkuivat taas. Kerma on vatkattu vihreän sokerin kanssa. Päälle 'lunta' tomusokeripurkista. . 'Aalto' -annoskakku pitäisi sitten tarjoomuksena vieraalle vielä päällystää. Pieneen kannuun ehkä jotain marjakastiketta, joka pitäisi mahdollisen kuivuuden loitolla tai raikastaisi makeutta. Jäätelökin käy mielessä.

Kahta, isoa samanlaista rullaa/ruusuketta on melkein mahdoton saada suklaakiekosta harjoittelematta. Se onnistuisi kyllä, ellei välillä tarvitsisi siirtää edellistä 'ruusuketta' erilliselle lautaselle pois tieltä. Tämä käden liikkeen muutos aiheuttaa muutoksen käden painossa kahvalla ja katkaisee liikkeen pyörittämisessä yms. - näin uskon. Alkuun oli taas hieman vaikea saada edes kokonaisia ja tarpeeksi paksuja, mutta kauniita höyläyksiä aikaan. Sveitsiläinen säästää ihan joka paikassa, vaikkei mitään säästöä syntyisikään. Keittiöiden lämpötilaa säädellään ees-sun-taas. Ajattellaan, että kattiloissa porisevat keitokset tuovat ja luovat extralämpöä. Uunissa paistaminen on toinen juttu, mutta henkilökohtaisesti olen ihan erimieltä tästä säästöstä, taitaa tuottaa enemmän vain kustannusta.

Sveitsiläiset, sen paremmin, kuin muutkaat suklaat eivät viihdy kylmässä ja osoittavat luonnollisesti mieltään. Lämpömittarin +18°C on liian vähän. Kesällä taas on luonnollista lämpöä liiankin kanssa ja pitää kokata aikaisin aamuyöstä tai hyvin myöhään. Jos suklakiekko on liian kylmä, tulee siitä tikkumaisia rullia tai hajoavia lastuja, eikä niihin kärsi koskea. Ne sulavat sormiin koskettaessa, eivätkä anna makuhermoille mitään nautintoa. Mutta sormet ovat  pestävässä kunnossa. No pienen odottelun ja harjoituspyöräytysten jälkeen, syntyi siedettävää kiehkuraa, jotka sitten nostin lautasella jääkaappiin odotteleemaan mahdollista käyttöä koristeena. Vaikkei jääkaappi ole suklaan suosiossa, niin toki tunti, päivä tai pari ei niitä 'ärsytä'. Koristeet jäykistyvät ja ovat sormin kosketeltavia. Mutta jos ruusuketta haluaa availla mieleisekseen, on se tehtävä ennen jääkaappia. - Kiekoista olen huomannut sen, että pistaasia tai valkosuklaalla marmoroidut ja ns. puolitetut kiekot toimivat parhaiten. Mansikkaisen kiekon valkoisen suklaan koostumus on muuttunut hauraammaksi mansikan takia, vaikka maku on erinomaisen mansikkainen - Jos kuka muistaa Eben voittoisan Barbien, niin siinä on ollut oikeasti tekemistä. - Juuston kanssa on hieman helponpaa, sen joustavamman koostumuksen vuoksi.

Tämän annoksen toteutus on eräässä mielessä nami-hiiren elämässä suurta historiaa tai harppaus tulevaisuuteen ! En näet koskaan, en ikinä olisi uskonut hankkivani itselleni mustaa lautasta. En pidä edes mustaa värinä, sen paremmin, kuin valkoistakaan. Mutta kaikki on mahdollista, mikään ei mahdotonta. Hyvä Ystävättäreni tarjosi viime keskiviikkona lounaan alkupalaa tällaiselta lautaselta, jota suunnittelija ei ole  lautaseksi tarkoittanut.   Annos oli maukas ja ulkoisestikin enemmän, kuin vaikuttava - ja aika hyvin sopi myös tähän makeaan jäätelöannokseen, jota piti hieman tekemällä tehdä. Kokeilun tapaista tulevaan Ystävänpäivään !

- Voisi vaikka laittaa 'kyselyn' pystyyn:"Arvaa, mikä 'lautanen' oikeasti on ?" -

Huomenna luen joululahjakirjoja ja teen kimurantteja kuvaristikoita nauttien Da-Capoista. Helmikuussa aion vain kirjoitella tai korkeintaan tehdä jotain ihan pientä.....

Tänään kehittelin lautaselle Fazerin tumman hurmurin kaveriksi vaaleaa seuraa. Muistin lukeneeni Iloleipurin   reseptin 'Valkosuklaa Brownie'. Nami-hiiri ei pidä valkoista suklaata suklaana ja siksi sitä on tarjolla erittäin harvoin. Mietityttää, miten kummassa valkoinen brownie voi edes olla 'brownie'? Mutta koska hyvin monet pitävät valkoisesta 'suklaasta' tehdyistä leipomuksista,  eikä huomaavaisuus maksa mitään, niin laitetaan tarjolle.

 Iloleipurin 'Valkosuklaa Brownie':

150 g voita, 150 g valkoista suklaata

4 munaa, 4 dl sokeria, 3 dl vehnäjauhoja,

1 tl leivinjauhetta, 1/2 tl suolaa,

( 100 g valkoista suklaata ) *

* nami-hiiren muunnos: reilu 100 g Da-Capoa rouhittuna taikinaan 

Sulata voi ja suklaa. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi ja lisää voi-suklaaseokseen. Yhdistä normaaliin tapaan loput ainekset ja lisää seokseen varovasti sekoittaen. Äläkä unohda Da-Capo rouhetta !

Kaada uunipannulle, kypsennä 175°C, noin 25-30 min. Jäähdytä ja leikkaa paloiksi. Tai annostele sydän-formulla, kuten kuvassa. Tänään pyörähteli kulhossa kuohuva kerma ja oranssinen sokeri. Koristeluun Da-Capoa lastuina, mutta vain puolikkaasta. Se toinen puoli meni testaukseen.

Reseptiin tein omalle pienelle vuoalle (25 cm x 15 cm) soveltuvat muunnokset hieman summan mutikassa ja alkuperäreseptin vaniljan ja kookoshiutaleet jätin pois kokonaan ja appelsiinimarmelaadin korvasin täysin lisäaineettomalla aprikoosipyreellä, jota saa ammentaa erillisestä pienestä kannusta lautaselle.

Aiemmin on blogilaisten kanssa jo vaihdettu mielipiteitä Da-Caposta, sen ihanuudesta ja kalorien määrästä. Muutamat blogilaiset ovat tehneet niiden avulla kauniita ja todella herkullisia leipomuksia. Nyt jäi vaivaamaan maun laimeus sekä patukassa, että leipomuksessa. Se olisi tietenkin korjaantunut lisäämällä Da-Capoa taikinaan, mutta eikö väri olisi silloin hiljalleen muuttunut? Entä kaloripommi, olisiko se räjähtänyt? 

Tässä tulee lisäkuvin esiteltyä pienen talouden leipomiseen liittyvät ongelmat. Kauppiaat haluavat myydä super-pakkauksia ja ostaja haluaisi vain vähän sitä, vähän tätä. Vielä tämä toistaiseksi onnistuu oikein hyvin, jos ensin matkaa suureen kaupunkiin ja astuu pieneen herkkukauppaan, jossa saa myös ystävällisen hymyn kaupanpäälle. Mutta inspiraation iskiessä on toimittava nopeasti ja juostava lähinpään markettiin, jos mitä puuttuu. Ainoa, joka on ollut viikonlopun extra-iloinen on ollut astianpesukone, joka on hyrissyt lempilauluaan toimettomuuden sijaan. Yhtä lautasta ei kehtaa laittaa koneeseen odottelemaan kavereita ja Arabian vanhoja kahvikuppeja ei edes voi koneella pestä. Tiskaan normaalisti hyvin mielelläni käsin.

Tämä toinen pieni suklaamousse 'kakku' onnistui päältä hieman paremmin, mutta koloja on tässäkin ja ne harmittavat. Moussen alla on samantien pakkasesta otettu kakkupohjan pala, jonka vain leikkasin isommalla piparimuotilla (halkaisija 10.5 cm) ja pienet jäätelöperhoset ovat pienillä muoteilla leikattu. Takana oleva aiemmin jo esitelty, pitkä suklaatikku pääsi lautaselle mukaan vain värinsä takia.

Olin tekevinäni vain vähän vihertävää kermavaahtoa, mutta pieniin 'kukkiin' sitä kuluu vähemmän, kuin vähän.

Karpalomuffinssi on hieman normaalia pienempi. Resepti on rusinamuffinssin, joka on ranskalaisen kokkikoulu, Le Cordon Bleun kirjasta. Rusinat vaihdan yleensä 'rusinan pehmeisiin' karpaloihin. Kirjasarjaan kuuluu monta  pientä kirjasta eri teemoilla ja ne ovat myös muistaakseni suomennettu. Lisänä kookoshiutaleita, koska ulkona satelee hiljakseen lunta. Ja päälimmäisenä jäätelöperhonen. Kokonaisuus on tehty 'maalaishiirelle'.

Nami-hiiri pitää enemmän  pelkistetyistä herkuista - ottaisin oikeastaan vielä tuon tikunkin pois.

Karpalomuffinssi (rusina/Le Cordon Bleu) 

12 keskikokoista muffinssia, työ 25 min, kypsennys 20 min.

150 g vehnäjauhoja, 155 g  täysjyvävehnäjauhoja, 2 1/2 tl leivinjauhetta

115 g fariinisokeria,  2 munaa, 1 3/4 dl maitoa,  125 g suolatonta voita sulatettuna

250 g karpaloita tai rusinoita, 1/2 tl jauhettua inkivääriä, 1/2 tl piparkakkumaustetta

koristeeksi kookoshiutaleita (tomusokeria)

Kuumenna uuni 210°C, voitele 12 muffinssivuokaa (1 1/4 dl:n vetoisuus). Siivilöi jauhot, leivinjauhe, mausteet suureen kulhoon. Sekoita joukkoon sokeri ja karpalot.

Tee seokseen keskelle kuoppa. Sekoita munat ja maito kulhossa ja kaada seos kuoppaan kuivien aineiden joukkoon.

Lisää voisula. Sekoita metallilusikalla aineet sekaisin - ei kuitenkaan liikaa, taikina saa olla kokkareista. Täytä vuoat vajaiksi.

Paista 20 min tai kunnes tikkukoe osoittaa niiden olevan kypsiä. Anna paistosten levähtää 5 min ja nosta ritilälle jäähtymään.

Vaahdotettua voita tarjoiuun normaalisti - jonka itse jätin nyt pois:

60 g pehmeää suolatonta voita, 1/4 tl vaniljaa, 1 rkl tomusokeria

Pehmeä voi vatkataan puulusikalla kuohkeaksi, lisätään vanilja ja siivilöidään tomusokeri sekoittaen. Tarjoilu voi alkaa !

Kaikki ihanat ja kannustavat blogilaiset, teille suuret kiitokset saamistani viesteistä. Kilpailuja en ole koskaan pelännyt, jokainen tekee parhaansa, mutta yksi voittaa! Mieluiten kuitenkin olen aina 'häärinyt' taustalla, vaikka niistäkin tekemisistä on kertynyt voittoja. Olen myös osittain omaksunut tämän maan tavan leipoa vain perheelle, mutta vieraat ja tuttavat, samoin ystävät viedään aina ulos syömään, ainakin erittäin usein. Toisin sanoen, ei edes päiväkahville ole tapa kutsua ketään kotiinsa. - Teen harvoin enää itse mitään ja siksi kai nyt niitä 'taltioituneita' ideoita putkahtaa esille teidän ihania keittiössä syntyneitä luomuksia katsellessa. Katsotaan ja mietitään.....

Keittiön työpöydälle kokosin kaikenlaista tarviketta ja välinettä, sekä silikoni alustan, kehitelläkseni 'maalaishiirelle' uusia herkkuja - pitääkseni lupaukseni. Samaan aikaan päässä pyöri  äskettäin näkemäni pienet pikeeriset kukat. Olen aivan varma, että jotain oppii, kun harjoittelee. Koen myös suureksi eduksi sen, että tunnen kukat paremmin, kuin hyvin eli nimistä muodostuu heti oikea visio. Mutta tuo 'vieraani' on saatava ensin jaloista pois, niin on rauha harjoitella. On muutenkin jääkaapin tyhjennys käynnissä edessä olevan pienen retken lähestyessä.

Oli edelleen tyhjiä voitaikinasarvia, mauttomia mansikoita ja muutama desin kermapurkki. Kun tarvitsee 1 dl kermaa pieneen talouteen silloin tällöin, on hienoa, että niitä on. Mutta miksi niitä pitää aina ostaa neljän pakkauksen 'teippaus'? Pikeerikukat pyörii filminä mielessä, mutta sähkövatkain pyörittää jo kermaa ja keltaista sokeria, vaahtoa syntyy. Vähän myöhemmin vielä mintun vihreää. Tässä kohtaan olen iloinen, että ostin kerran pienen muovisen työvälineen kermapursotusta varten. Pienen määrän ollessa kyseessä, se on oiva apu: täytä, käytä, pursota ja pese! Se näkyy osin kuvassa. Kekseistä ajattelin tehdä 'Rex-kakun' jo aiemmin, kun sen näkeminen jostain blogista toi hauskoja muistoja mieleen. Aivan sattumalta syntyi ensimmäinen pieni kermakukka, toinen....

Vaikka pidänkin Aino Aallon lautasista, otin esille sinisen, jotta vaaleat kukat näkyvät paremmin. Lautanen on ruokalautasen kokoa, kuten Leivontafoorumissa mainituissa 'gourmet' -ravintoloissa. Eilen suklaisella moussella täytetyn sarven leikkasin pienemmäksi ja pari mansikkaa joutui siivuttajaan. Ne olisi voinut hajoittaa/aukaista hieman enemmän, mutta huomasin sen vasta nyt kuvasta. Lisää kermakukkia ja pistaasimantelia eilen avatusta pussista. Kukkiin olisi voinut laittaa yhden nonparellinkin, mutta hopeiset saivat pysyä toistaiseksi purkissa. Sinisiä olisin laittanut, mutta siitäkään en ole aivan varma. Yksinkertainen kaunis on kauniinpaa.

Valmiiseen kaupan vohvelikuppiin laitoin suklaamoussea pohjalle. Päälle tulikin sitten aivan uusi makuelämys, italialaisen reseptin mukaan tehtyä mansikka-sitruuna-basilika-jäätelöä. Valmis jäätelö on hauskasti epätasaisen raidallinen. Yritin tehdä  pieniä palloja, mutta ...  Vasemmalla voi juuri ja juuri havaita pallossa vihreitä raitoja. Ne ovat basilikan lehtiä! Erilainen maku, mutta voisin maistaa toistekin. Yritän kuvata jäätelöä paremmin seuraavan kerran.

Ja lopuksi miltein kaappiin unohtunut suklaamousse, joka jäähdytteli muutaman tunnin silikonivuuassa. Oliko minussa vika vai moussen koostumuksessa? Pintaan jäi ikäviä ilmakuplia, jotka tekevät kumotusta 'pikku-kakusta' tuhruisen. Mansikka ja siitä mintun värisestä kermasta kukkia, tomusokeria. - Nyt on tehty koko viikon jälkiruuat.

'The Town mouse and the Country mouse' on vuonna 1942 syntyneen englannittaren, Bernadette Wattsin kirjoittama ja kuvittama lasten satukirja. Se sisältää tietenkin hauskassa muodossa kirjoitettuja opetuksia, kuten sadut yleensä. Mutta tarkemmin ajatellen moni sadun opetus ei enää suoraan ole siitä vain otettavissa oleva 'kultainen sääntö'. Pitää hetki miettiä, mitä lauseet tai sanat pitävät nykylapsille sisällään. Tämän sadun kaupunkilaishiiri kutsui toista syömään lupaillen: " Saat syödä kaupungissa, kuin kuningas." Ja väheksyy maalaishiiren vihanne- ja viljaruokia jotenkin tähän tapaan:"Et elä muurahaista paremmin." Sinällään hauska ajatus, mutta voiko  ajatella muurahaisten elävän köyhästi, kun murutkin ovat niille isoja !

Jäin vielä miettimään kaupunkilaisuutta ja maalaisuutta. Olen kaupunkilainen, vaikken tunne olevani. Ison määrän lähivuosia olen elänyt pienessä, keski-eurooppalaisessa kaupungissa ja keskellä historian havinaa. Paikka tuntuu oikeasti pieneltä kylältä, vaikka on pikku-kaupunki, jota 2 miljoona turistia ja maan omaa asukasta käyvät vuosittain ihailemassa..... Arkipäivässä pitäisi kai puhua 'lähiöstä' kaikkine palveluineen - ja jonka lähistöltä löytyy kaikenlaista muuta sivistystä pienten ajomatkojen päästä. Ulkomaillekin voin oikeasti kävellä 15 minuutissa, kaunista joen vartta tai hurauttaa isomman, saksalaisen kaupungin sydämeen junalla tai bussilla puolessa tunnissa. Sveitsissä ei ole yhtään Helsingin kokoista kaupunkia. Zürichissäkin, joka on maan isoin kaupunki, olematta pääkaupunki (=Bern), on vain 350.000 asukasta!

En ole kyllästynyt kirjoittamiseen, mutta Leivontafoorumissa on meneillään haaste, joka miltei tulee nami-hiiren uniinkin. Olisi kiva osallistua. Korvikkeeksi tuolle hassulle ajatukselle, päätin pyytää 'maalaishiirulaisen' kylään, jolle voisin valmistaa ihania herkkuja, niitä jotka tuntuvat minun mielestä herkuilta. Olen selaillut monta päivää keittokirjoja löytääkseni jotain, josta lähteä liikkeelle. Mutta kuten aikaisemminkin, improvisointi on aina ollut paras kaverini keittiössä. Tämän kertaiseen keittiössä puuhasteluun vaikutti myös se, kun juuri luin, että kaikkien blogilaisten tunteman Mansikkamäen keittiössäkään "ei ajatella pursotuksia, truutataan vain!". Pursotusta voi siis syntyä truuttaamalla pitkin ja poikin, kiemuroina ja kiehkuroina - mutta ei ihan niin helpolla ja ei ainakaan yhtä kaunista jälkeä. Olen aivan varma, että sveitsiläisten kermassa täytyy olla jotain vikaa !!

Tänään sitten toteutin jotain lautasillekin, käyttäen valmiita suklaakuppeja, Mansikatkaan eivät ole kasvaneet lähi-viinitarhan kupeessa, vaan ovat Egyptistä lentäneet. Kooltaan ne ovat jättiläisiä eli suklaakupin, sekä lautasella lepäävät mansikkasiivut ovat samasta marjasta kaikki. Näkö on, kuin mansikan, vaan ominainen tuoreen mansikan kiilto, tuoksu ja maku puuttuvat.  Suklaakupissa kastanjapyreen alla ja päällä on nyt vain pelkkää kermavaahtoa. Suosin yleensä vaniljakreemiä tai suklaamoussea. Koristelu käy yleensä helposti.

Mutta ihan omasta uunista eilen ulos tulleita sarvia on kahdeksan. Käytin jälleen Kakkukimaran ideaa. Tämän tuutin täytin myös pelkällä kermavaahdolla ja laitoin tällä kertaa suulle papayan palasia ja pistaasimantelin rouhetta. Kiwin siivulla istuu iso, suuri mansikka. Se on siivutettu siihen tarkoitukseen löytyneellä leikkurilla. Käyttöä on toisinaan turhiltakin tuntuville uutuuksille. Niin - ja tuo isompi 'maalaishiirulainen' on marsipaanista ja Sprünglin tekemä. En voinut kulkea sen ohi! Laitan sen kohta pieneen, muffinsseille tai makeisille tarkoitettuun selofaaniseen koteloon seuraavaa vierailua odottelemaan!

Keittiössä asustava posliinikissa tyynnytettiin ja tainnutettiin samoilla herkuilla, niin ei mourunut koko kahvihetkeä ! Jotain pientä ruokaakin 'maalaishiiri' on kyllä saanut syödäkseen.