Alkuperäinen saksalainen Dresdnerin joulupulla ’Stollen’ leivotaan ihan ilman marsipaania. Se voisi hyvinkin olla myös kakku, mutta koska siinä on hiivaa, niin sitä kutsutaan joulupitkoksi. - Runsaat 600 vuotta sitten reseptissä olivat vain jauhot, öljy ja vesi.  Voin käyttöön oli haettu lupaa pitkään onnistumatta. Alempana on lyhyt selite asiasta.

Aika on muokannut tätäkin joululeipomusta niin, että se voi nykyään sisältää ihan mitä vain! Design on löytänyt myös oivan kohteen perinteisestä, vaatimattomasta joulun pullasta. Niinpä esiintyy muotoa jos toista, riippuen leipojasta ja maasta. Ainoastaan 'Bostonkakun' tapaan rullattuna versiona leivottu nuorekas 'Stollen' sai nami-hiiren innostumaan ja antamaan ’hyvä ajatus’ pisteet ! 'Stollen' kuuluu jouluun Saksassa ja saksan kielisillä alueilla. Joulu ei voi tulla ilman 'Stollenia'. Tämä joulupitko on levinnyt laajalti muuttoliikenteen mukana. Vastaavia löytyy myös, kuten Italian panettone.

Hiiren joulupitkot ovat testikappaleita ja niissä on vain rusinaa ja hieman mantelimassaa. On myös huomioitava, että lahjana paistos on annettava sellofaanissa ja sidottava nauhalla vasta sitten. En myöskään laittaisi kauheasti tomusokeria - saajalle voi vinkata, että laittaa itse ennen tarjoilua. Nämä päätyvät hiiren jääkaappiin.

Jätetään nyt kuitenkin modernimmat kotkotukset ja hurjimmat ainekset listoilta pois ja pysytellään vaikka alkuperäisessä Dresdnerin reseptissä  lisäten joukkoon vain marsipaania. – Ei siis suklaata, ei rahkaa, ei kurpitsaa tai muutakaan mitä taikinaan ja leipomuksen täytteeksi ovat nuoremmat polvet keksineet.   

Jouluinen Stollen marsipaanilla

1 pala tuorehiivaa tai 2 pakettia kuivahiivaa

100 g sokeria tai ( vähemmän, jos ripottelet pullan pintaan sokeria !)

650 g leivontajauhoja

1 tl suolaa

raastettu 1 \ 2 sitruunan kuori

100 g jauhettuja mantelia

150 g rusinoita

2 raastettua muskottia

1 hyppysellinen jauhettua mausteneilikkaa,( kardemummaa, pippuria)

4 tippaa manteliuutetta

( 3 rkl rommia)

 50 g sokeroitua appelsiininkuorta 

 50 g sokeroitua sitruunankuorta 

180 g voita

0,5-1 dl maitoa

3 munaa

200g vaaleaa leivontamarsipaania 

Pullan viimeistelyyn paiston jälkeen

30 g sulaa voita

20 g tomusokeria

1. Murenna hiiva pieneen määrään nestettä (2 rkl maitoa) ja lisää 2 rkl sokeria. 

2. Sekoita jauhot, suola ja loput sokerista kuivassa kulhossa. Lisää sitruuna, mantelit, rusinat, mausteet ja manteliuute kuiviin aineksiin, sekä appelsiinin ja sitruunan kuoret. Sekoita hyvin. - Lisää tässä vaiheessa omat mieliainekset joukkoon, mitä haluat pitkoosi laittaa !

3. Lisää joukkoon sulatettu voi maidon kanssa. Sekoittele ja lisää munat yksitellen, sekä se nesteeseen murustettu ja liotettu hiiva.

4. Pienennä yksi marsipaani pötkö (100g) pieniksi paloiksi ja sekoita taikinaan.

5. Työstä lopuksi kunnon taikinaksi, peitä astiapyyhkeellä ja anna nousta noin 1 tunti tai kunnes taikina on kaksinkertainen.

6. Jaa taikina kahteen yhtä suureen tai eri suureen osaan ja muotoile hieman soikeaksi  jauhotetulla alustalla.

7. Toinen marsipaani pötkö (100g) puolitetaan. Levitä tai 'venytä' ja laita se keskelle soikeaa taikinaa - molempiin  omansa.

8. Taita taikina pituussuunnassa kerran, miltei vastakkain ja nosta pellille leivinpaperin päälle.  Anna levätä vielä noin 30 minuuttia.

Lämpötila 180°C, paista alimmalla tasolla 50-60 minuuttia kullan ruskeaksi.

Sulata loput voista, ja valele ’Stolleneita’ heti paistamisen jälkeen useita kertoja, ja pölytä runsaasti  tomusokeria paistosten päälle. - Usein ripotellaan ensimmäinen kerros kidesokerista ! (Hiiri teki niin tällä kertaa)

Laita joulupullat muovipusseihin vähintään 48 tunniksi, mieluiten jääkaappiin. ’Stollenit’ säilyvät monta viikkoa – aina valmiina herkutteluun.

Ja taas hieman ’nippeliä’, hyvin lyhyesti: Vuonna 1430 ei reseptin öljyn vaihto voihin onnistunut monista anomuksista yrityksistä huolimatta, sillä Paavi Nikolaus V hylkäsi aina muutokset. Vasta 1491 onnistui Paavi Innocent VIII saamaan kaikkien hyväksymän neuvottelutuloksen  ja siitä syntyi ’Butterbrief’ eli ’voikirje’. Mutta voi, voi, mitä ehtoja se sisälsikään! Esimerkiksi: aina kun öljy korvattiin voilla piti leipojan maksaa maksu kirkolle Freibergin Katedraalin rakennushanketta varten.

Kuuluisa "Stollenfest" pidetään Dresdenissä, lauantaina ennen toista adventtia.

Stollen = tunneli, kaivoskäytävä, urheilujalkineen nappula, sekä joulupitko 

Lehtileike, muunnos  'Stollenista', jossa on aprikoosinpaloja ja pähkinöitä!

Muutamana jouluna on nähty jo 'Muumitaloja', 'Viivin & Wagnerin kerrostalo', 'Lintujen koto', 'Metsämökki' ihanine eläimineen ja 'Kotakin'.  

Onko kukaan ehtinyt kokeilla 3D kakkutaloa ? Tätä isoa tai pientaloja?  Hiiri kyseli samaa asiaa jo 'kakkupoikien' postauksessa. Voidaan tietenkin puhua 'piparkakku'talostakin. Mutta tämä NW- formu vaatii kyllä vatkattua taikinaa sisälleen kaulittavan taikinan asemesta - sitruunaista, suklaista, mausteista, joko hedelmäpaloilla tai ilman. 

Nami-hiirtä viehätti enemmän ne saman valmistajan pienet talot, joten hiiripä tilasi sen formun. Siinä taisi olla 5-6 pikkutaloa ja pari kuusta. Paketti odottaa kotona, kun palaan. Kotikadulla asuu pieniä ja suuria koululaisia. Saan heistä varmaan innokkaita koristelu-apureita. - Jos hiiren mukava, aikuiseksi kasvanut poika olisi vielä 'leikki-ikäinen', olisi nami-hiiri ehdottomasti tilannut 'leikkijuna' -formun.

Perinteeksi muodostunut  i-ha-na  a-ja-tus,  klikkaa tästä !

Vanhaa vuotta on kulumassa jo 364. päivä. Se tuntuu liukenevan pois sateen mukana ja muutenkin kulunut entisiä vuosia sukkelammin. Yhtään sukkaa ei ole ehtinyt kutoa, hyvä niin, sillä puikot ovat kateissa, piiloutuneet jonnekin. Ehkä ensi vuonna ryhdyn etsimään niitä. Osa vuoden nopeaan vierimiseen on varmasti johtunut siitä, että on tapahtunut paljon mieluisia, iloisia, hauskoja ja aivan ennalta arvaamattomia asioita, joista on iloa vuosiksi eteenpäin. Vuoden aivan viimeisillä viikoilla ilmaantui yllättäin myös surua. Ilo ja suru kuuluvat elämään. Muistot ovat kauniita ja iloisia.

Uusivuosi on aina suuri juhla, jolla juhlistetaan vuoden vaihtumista. Eri maissa se tapahtuu hieman eri tavoin ja eri aikaan, riippuen kenen kellosta aikaa katselee.

Suomessa monen muun maan tavoin vuoden viimeistä iltaa juhlistetaan ilotulituksin. Tämä tapa on peräisin Kiinasta, jossa alunperin karkoitettiin pahoja henkiä rakettien voimalla. Suomalaiseen perinteeseen kuuluu ilotulituksen lisäksi myös tinan valaminen. Se sai alkunsa 1800-luvulta säätyläisten perinteenä, joka on levinnyt vuosien saatossa koko kansan keskuuteen Länsi-Suomen kautta. Kirjoista löytyy paljon hauskoja tarinoita ja uskomuksia, joilla ennustettiin hyvä tai huono sato, tulevan vuoden sää, unohtamatta rakkautta. - Nami-hiiri ei niin paljon perusta vanhoista uskomuksista, vaikka lukeekin niitä mielellään. Mutta yhdestä seikasta hän pitää kiinni. Siitä, että Uudenvuodenpäivän ensimmäinen vastaantulija on mieshenkilö! Se onkin aika helposti toteutettavissa oleva 'taika', sillä aamuisin koirien ulkoiluttajat ovat yleensä miehiä. On siis noustava varhain ja tehtävä happihyppely, vaikkei ole koiraa, niin loppuvuosi kulkee mukavasti!

Perunasalaatti ja nakit olisivat kai se suomalainen perinne parhaimmillaan, mutta aion laittaa Waldorfin -salaattia ja lisätä siihen vielä ananasta. Yksi hyvä resepti osui kohdalle  blogista Pastanjauhantaa. Ainekset ovatkin muuten jo koossa, mutta vielä pitää tänään juosta tuon juurisellerin perässä, kun eilen en saanut sitä kiinni.  

       Ja tämän herkuttelun jatkeeksi voisin laittaa toisenlaista salaattia kevyeksi jälkiruuaksi: tummasta suklaasta silputtuja lastuja, tuoretta minttua ja appelsiinin viipaleita tai kuten toisinaan, värikkäämpiä, makeita Moro -veriappelsiinin kuorittuja lohkoja. Mantelirouheen jätän yleensä pois tai jos jotain ripottelen päälle, niin se on pistaasiamantelia. Tämä on hyvin vanha resepti, varmaan 70-luvun Femina -lehdestä ja aina toimiva nopea jälkiruoka. Sellaisen oli löytänyt Pastanjauhantaa myös ulkomaisilla sivuilla netissä pyöriessään. Hieman tuhdimpi vaihtoehto voisi olla Brie-kiekko, Fazerin vihreät kuulat ja Kantolan piparkakut. - Alkuperäinen idea suuremmalle joukolle, on kasata tummia kirsikoita suuren Brien päälle. Mutta niiden perässä en aio tänään juosta, mutta ostan toki, jos eteen sattuu.

Se sellerin perässä juokseminen ei ottanut voimille, mutta lähinnä ärsytti, kun ei löytynyt. Siihen ärsytykseen tein lilliputti-Käpykakun ja keitin pannullisen kunnon vahvaa kahvia, tietysti Pauligin kahvista. Kakku olisi mahtunut kokonaan tuolle kakkulautaselle, jossa on menossa kolmannen kahvikupillisen seuralainen, joskin pienen tauon jälkeen! MAKU-lehdessä (6/08) on resepti, jota nyt pienentelin ja hieman muuntelinkin. Luumuhilloa ei kaapista enää löytynyt, eikä iki-vanhojen käpy-reseptien mukaista vadelmahilloa. Omenaa olisi kyllä ollut, mutta jätin kakun tyystin hillotta. Vaalean kaupan marsipaanin joukkoon laitoin hieman kastanjapyrettä antamaan vivahdetta vaaleuteen. Lapsuuden kotikadun Konditoria-Leipomo teki tummaa Käpykakkua ja se tuntuu siksi ainoalta 'oikealta' väriltä. Mutta muuten omaan kakkuuni olin oikein tyytyväinen. Se ei ollut äkkimakea ja näytti jopa kävyltä. Se on muutamien harjoitelmien tulosta.

Tämän vuoden yksi hauskoista ja iloa tuovista uutuuksista oli ehdottomasti monet leivontaan liittyvät blogit ja ihanat, tuntemattomat ihmiset niiden takana, joiden käden taito ja mielikuvitus on rajaton. Blogeihin tutustuin keväällä, hyvän ystäväni ja kummipoikani äidin välityksellä. Blogeista olin toki tietoinen, mutta koskaan en ollut klikannut ainuttakaan. Ja hurahdin kakuista ja makeuksista kirjoitteluun, jotka olivat siihen asti olleet vain laaduntarkkailun kohteita ja makuhermojeni saalista, sekä kotona, kahviloissa, että kansainvälisillä messuilla. Toivon tämän uuden ystävyyden jatkuvan mukavissa merkeissä ensi vuonnakin.

"Toivon teille suojaa myrskyiltä,

kodin lämpöä pitämään lämpimänä,

mutta kaikkein eniten, kun lumihiutaleet leijailevat,

toivon teille kaikille rakkautta !"

(Mukaeltu irlantilaisesta joululaulusta)

Olkoon Joulun rauha ja onnellisuus läsnä   

läpi koko uuden alkavan vuoden 2010 !

ja

suuri nalle-perhe, josta vain osa kuvassa,

sekä keittiössä normaalisti myhäilevä kissa.

 "On satanut pehmeää lunta. Otan sitä kämmenelle, puhaltelen, annan sen laskeutua kevyesti maahan. Ja kun kohotan katseeni, näen maailman sakeana lumesta, suurista pehmoisista lumihiutaleista.......

On joulu. Mikä sana, mikä suloinen lämmin sana."

(Laila Hietamies / Joulumuisto)

Hyvää, rauhallista ja kaunista Joulua !

Ihastuin Kyökkipiika Katin karkkikuusiin, niin paljon, että oli aivan pakko yrittää itsekin. Tarvikkeita löytyi kaapista. Mitään taivaallisen kaunista New Yorkin Rockefeller Centerin kuusta ei syntynyt, ei myöskään Katin kauniita kuusia, sillä nami-hiiri teki virheen. Ei mitään korvaamatonta, koska naapurithan eivät tiedä, minkälaiset olivat ajatukseni.

Leikkasin kuuseksi tarvittavan kartion liian matalaksi, vain 16cm korkeaksi. Kun se sitten kartiona seisoo pöytää vasten, on 2cm 'hukkunut' leveyteen eli korkeus on enää 14cm ! Näyttää amerikkalaismalliselta leveytensä takia ja Katin kuuselta , koska tässäkin on makeisia ! Pakkaan ne pilkulliseen sellofaaniin, jota käytän koko talven hyvin mielelläni erilaisiin lahjoihin. 

Chymos-tehtaan vanha  Julia, ei vanhene - onneksi Fazer jatkaa sen valmistamista, eikä ole karsinut tuotannostaan. - Harrastan tietenkin laaduntarkkailua !

Miten ihmeessä lahjapaperi aina loppuu kesken?  Vain pieniä lahjoja olen käärinyt juhlallisiin joulupapereihin ja arkit hupenevat silmissä. Ovat varmasti taas pienentäneet arkkeja. Niin sen täytyy olla! 

Paperikauppa, johon tällä kertaa vartavasiten tein retken, on konditorian naapurina, eri kaupungissa, kuin edelliset kuvatut kuusiherkut. Ja tälläkään kertaa ikkunoita ei mitenkään voinut ohittaa. Myymälään en poikennut, mutta paperiostosten jälkeen istahdin hetkeksi heidän kahvilaan !

Winterthurin Vollenweiderin pienistä ns. yhden tai kahden 'tosi pienen' hengen kakuista on kokemusta muutamalla eri teemalla vuodenajan mukaan. Herkullisia ! Suussa sulavia ! Arvelen, että muutkin konditoriassa piipahtavat sanovat samaa, koska vain koristelu vaihtuu, mutta kakku pysyy samana.