Keitot ovat nopeita valmistaa. Niistä saa juhlaruokaa, ja mikä parasta ne lämmittävät viileässä säässä. 

Annos ei ole kovin suuri - suuren maitokahvikupin tai liemikulhon kokoinen. Reseptistäkään ei riitä kuin kahdelle, mutta sitä on helppo suurentaa ruokailijoiden määrästä riippuen ja tietenkin siitä, että mitä muuta tarjotaan.

Piparjuuri-perunakeittoa lohen seurassa:

2 siivua paahtoleipää, jotka  molemmat leikataan 8 kolmioon

1 rkl voita leipäpalojen ruskistamiseen

50 g savulohta

4 lyhyehköä varrastikkua lohelle ja leivälle

2 pientä schalottisipulia

300 g keitettyä perunaa

1/2 rkl voita keittoon

1 1/2 dl valkoviiniä

4 dl lihalientä (Lacroix)

1/2 nippua persiljaa

1 rkl piparjuuritahnaa 

ripaus suolaa ja pippuria

Pilko perunat ja sipulit - lämmitä kattilassa 3 min., lisää joukkoon viini ja lihaliemi -  kiehauta nopeasti ja anna hiljalleen kiehua n. 30 min.

Soseuta keitto ja lisää joukkoon hienonnettu persilja.

Lauantai oli kaunis ja lämmin. Nami-hiiri pukeutui taas yli tarpeen. Mutta ei mitenkään nolostuttanut, koska taivaalla sekkaili pilviä. Uusi MAKU-lehti oli saapunut juuri aamulla postilaatikkoon. Otin sen mukaani kauppareissulle. Ohitin lähimarketin kävellen ja matkasin 10 minuuttia kauemmaksi asemalle. Selailin lehteä istuessani aurinkoisella junan penkillä. Luin vain otsakkeita. Tarkempi syventyminen lehteen tapahtuisi myöhemmin keittiössä, illalla tai jonain toisena päivänä.

"Valitsemisen vaikeus", sitä se todella on, kun kyse on ruuasta. Olenkin aina sanonut, että teen ihan mitä vain, kun joku kertoo mitä haluaa syödä. Se ei tietenkään ole tae nappiin menneestä nami-hiiren onnistumisesta. Tietämän mukaan kovin usein ei ole ruokailijoiden kuitenkaan tarvinnut tehdä iltalenkkiä nakkikioskille tai pizzeriaan.

"Piirakkapulikka" hm..mmm se puuttuu, mutta olen nähnyt sellaisia. Teen mielelläni sämpylöita ja voisarvia, eikä hedelmäpiiraisiin ja wienereihinkään tekoon pulikkaa tarvita.

"Syksyn maukkain tapahtuma Turussa", sinne menisin  varmasti tukka putkella.

"Sinustako jälkiruokamestari?" vaikka ne esittävätkin suurta osaa hiiren keittiön listalla, niin annan kunnian oikeasti paremmin osaaville. On hyvä pitää mielessä omat taitonsa. Luen reseptejä kirjoista tai utelen ravintoloiden kokeilta, mutta itse en kehittele varsinaisesti mitään. Pienentelen reseptejä minivuokiin ja kattiloihin sopiviksi. 

"Metsän aarreaitta" -  niitä retkiä muistelen haikeudella. kun korit ja ämpärit olivat lapsuudessa ja myöhemminkin poimittuja herkkuja pullollaan. Syksyllä kellarin hyllyillä notkui sotilaallisen suorissa riveissä keitettynä, hillottuna ja umpioituna purkkeja ja purnukoita.  Ne lasipurkit olivat 'arvotavaraa', jotka käytettiin säästeliäästi talven aikana. Se mitä nykyään jää metsästä käteen, hiiri syö tuoreena, keittää kiisselin tai valmistaa kastikkeen ja tuntee tyytyväisyyttä niitä nauttiessaan. Metsässä tai luontopoluilla kulkiessaan nami-hiiri nappaan sallituista puista hedelmän silloin toisen tällöin, käyttäen maan lakien mukaista 'jokamiehen oikeutta' merkityillä alueilla. Usein on tikapuutkin laitettu valmiiksi puita vasten, ettei kukaan keksi repiä ja riepottaa puiden oksia. Omenoita, päärynöitä, aprikooseja, niitä on suurista puista tarjolla. Usein maalaistalojen pihapiirissä on koju, josta voi hakea vaikka retkelle enemmänkin evästä 'ota ja maksa' periaatteella. Tuotteissa on hinnat ja maksaminen on matematiikkaa ja rehellisyyttä. Samalla idealla toimii maanteiden varsilla kukkatarhatkin, joilta voi leikata kojussa olevilla saksilla haluamansa kukkia nipun maljakkoonsa. Kukat ovat kappalehinnoiteltuja ja lippaan suu odottavana. Oudoin oli se kukkatarha, erään koirapuiston lähellä, josta olisi voinut poimia kukat ja ottaa pankkisiirron mukaan! Ihmiset maksavat mielellään heti ja mieluummin tasaavat summan ylös, kuin alaspäin. 

Ostoskassin sisältöä myöhemmin keittiön työpöydällä: kurkku, oreganoa, kirveliä, salviaa, vaalen vihreä paprika ja keltaisia porkkanoita. Raastoin yhden heti testaukseen, vaikka matkalla olin testannut jo aika monta kokonaista!

Kotiin luettavaksi jää mielenkiintoisia artikkeleita paljon.  Kaunis kuva vilahti vanhasta Hartwalin puisesta pullokorista täynnä juureksia! Ei näkynyt keltaisia tai punaisia porkkanoita.

"Porkkana-kanelipulla" kuulostaa maukkaalta, mutta punajuurta en sekoittaisi suklaakakkuun – en ainakaan tänään. Sensijaan punajuurigratiinia saatan tehdä lähiaikoina.

Keitetyt kananmunat, kuin värikkäät 'jalokivet' matkaavat kotiin ehjinä, vaikka kompastuisi. Edellisistä ostosta onkin jo kulunut hieman aikaa.

"Arjen hyvät valinnat ruokapöytään, niin juhlan hetkinä on varaa herkutella." Noin sen tietenkin pitäisi mennä. Entäpä, jos se arkikin on juhlaa ja koostuu sydänystävällisistä päivistä? Vaikka varsinaisia syyspuuhia ei nami-hiirellä pahemmin ole päiviensä täytteenä, niin "Maukas arki on luksusta". Siihen kuuluu suklaa, jossain muodossa!

"Metropolin maalaispuodit" eli puodit ovat hiipineet takaisin  Helsinkiin. Nehän ovat uusvanhoja kauppoja, joissa sorttimenttia on vain laajennettu ja pakolliset kylmätiskit edustamassa nykyaikaa! - Ihan turhaan unohdettiin pienet palvelutasokkaat pikku-puodit. Oikeaa luksusta ovat Euroopassa säilyneet ja säilytetyt puodit, joista voi ostaa: lämmintä, loppuyöstä paistettua leipää, palan tuoretta lihaa tai kokonaisen kalan, pikku-juustoloiden voita ja juustoa. Oi, ja ne herkkukaupat, joissa nami-hiiri käy niin mielellään. Mutta vielä mieluummin hiiri tepastelee torilla, jossa ovat tuottajat itse sulassa sovussa kauppaamassa maatilojensa tuotteita. Myyjät ovat sateellakin aina iloisia ja vitsikkäitä olematta silti mitään ‘helppoheikkejä’. Uskon, että toriasiakas on marketissa kävijää tyytyväisempi. Saavat ostamansa herkut tuoreina, irtonaisina, sopivan kypsinä ja ystävällisen hymyn saattelemina. He myyvät vaikka yhden perunan, jos asiakas tarvitsisi. Marketin mahdollisista irtotuote-lokeroista ei kehtaa jotenkin ostaa edes yhtä banaania, saati sitten perunaa. - Pieni varmistus, että kantoapuri on taskussa. Nami-hiiri astuu mietteissään aurinkoiselle laiturille ja askeltaa toria kohden. Niiden syksyistä väririkkautta, aurinkoisessa säässä, ei voita mikään!

Myöhemmin valmistui tuoreella kirvelillä maustettu herkullinen, sosekeitto keltaisista porkkanoista, lämpimien itsetehtyjen sämpylöiden kanssa. Oli tarkoitus tehdä porkkanaisia niistäkin, mutta pieniä porkkanoita napostelin kotimatkalla liian monta ja ylempänä kuvatun raasteenkin söin edelleen makua testatessani . Kirveli antoi kivan piristyksen makuun. Se on muuten ranskalaisten suosimassa 'fines herbes' -sekoituksessa se neljäs mauste, persiljan, rakuunan ja ruohosipulin kaverina. Kirveli soveltuu mainiosti vihannesten ja munakkaiden mausteeksi. - Salvia puolestaan maustaa aromikkaasti maksan, kalan ja erilaiset kastikkeet. Oletko maistanut salviaa teessä ?

Kassista muuten löytyi vielä muutakin, mutta teen niistä myöhemmin ihan oman postauksen.

Edit. 06.09.2010:

Anteeksi, etten huomannut linkittää aiemmin kirjoittamaani postausta 'kaupan keitetyistä kananmunista'! Oletin ilmeisesti kaikkien aina lukevan kaikki tarinani .  Linkki on tässä.

  ”Jos ei heilaa helluntaina, ei heilaa koko suvena.”

Suomalaisessa kansanperinteessä on uskomus, että jos heilaa ei ole löytynyt vielä helluntaihin mennessä, eikä helluntaina, niin sitä ei löydy koko kesänä. 

Nami-hiiri nauttii kaikenlaisesta lukemisesta, joskin oman ammatin tietokirjallisuus on säilynyt etusijalla. Kustaa Vilkunan "Vuotuisessa ajantiedossa" löytyy hyvä kuvaus Helluntaista: "Silloin on kevään mahdollisuuksien mukaan ensimmäisen kerran kylvetty uusilla vastoilla. Helluntaina, lauantaina, uusi vihta vihdotaan, rieskavelli keitetään, lehmä aholle ajetaan. Saunasta tullessa on alastomana seisten vasta heitetty saunan katolle ja sitten sen asennosta ennusteltu muutamia elämän tärkeimpiä asioita." No nami-hiirellä ei ole saunaa, ei tarvitse viuhahdella eevanpuvussa ja heitellä vihtaa.

Hiiri on elänyt aikaa ennen vuotta 1992 Suomessa ja nauttinut tupla-pyhistä. Sitten kaikki muuttui.  Tuosta vuodesta lähtien helluntai on ollut vain yksipäiväinen kirkkopyhä. Ja nyt - taas Suomessa mietitään erilaisissa valtuustoissa, josko kirkkolakia pitäisi kuitenkin muuttaa. Helluntaina ei kaupat yleensä ole auki, joten siitä kai se kenkä puristaa pahimmillaan. Euroopassa maanantai on aina ollut Helluntain II pyhä! 

Nami-hiirellä ei ole varsinaisesti mielikuvaa helluntain herkuista. Mutta herkkuja ovat kirjat ja kansiot pullollaan - ihan valinnan vaikeuteen asti! Isojen kukkakakkusten jälkeen kaipaa  jotain kevyenpää, jota sitten voi täydentää tarvittaessa. 

Andalusiasta peräisin oleva yksinkertainen kylmä, leipä-valkosipuli-oliiviöljy-suola-viinietikka-gazpacho on yksi suosikkini. Tomaatti ja paprika on lisätty tähän keittoon vasta Kolumbuksen löydettyä Amerikan.

Valkoinen gazpacho (Ajo blanco malagueno) on raikas keitto aurinkoiseen pyhään, 4 hengelle:


2 valkosipulin kynttä

1 rkl oliiviöljyä

2 rkl sitruunan mehua

noin 1/2 l hyvää kanalientä

2 kurkkua

100 g smetanaa tai ranskankermaa



Lisäksi: paahdettuja hiivaleipäkuutioita,

manteleita rouhittuna, silputtua uutta sipulia tai ruukusta ruohosipulia,

kuutioitua paprikaa tai/ja tomaattia.

 

Hienonna valkosipulin kynnet ja kuullota ne pehmeiksi öljyssä.

Kuori kurkut ja leikkaa kuutioiksi. Pane valkosipuliseos ja kurkkukuutiot tehosekoittimeenja lisää vähän kylmää kanalientä. Jauha tasaiseksi. Lisää loput liemestä sekä smetana tai ranskankerma. Lisää lientä, jos keitto on mielestäsi liian paksua. Jäähdytä hyvin kylmäksi.


Tarjoa paahdetut leipäkuutiot, rouhitut mantelit (tai pinjansiemenet), silputtu sipuli ja paprika- tai tomaattikuutiot eri astioista keiton lisänä.

- Lehtileike: Elanto-lehti 8/2001


....jälkiruuaksi ihania La Maison -erikoiskaupan ranskalaisia macaron kakkusia - tai jospa kipittäisikin 400 metriä mäkeä alas ihanaan 'il Gelato' -jäätelöpisteeseen. Aurinkoinen sää on viileä, eikä ihanan herkullinen Italian jäätelö maistu kyllä yhtä ihanalta sisätiloissa, varsinkaan kirkuvan oranssisen kalustuksen keskellä, kuin ulkona istuessa tai kävellessä. - Voimakas oranssi on sinällään kaunis väri, vaikkei nami-hiiri siitä erityisesti pidä. Se erottuu sopivasti jäätelöiden värikimarasta. Jäätelöiden voimakkaat, mutta aidot värit ovat innoittaneet erästä taidokasta suomalaistaiteilijaa. Paperilangasta on syntynyt aivan upeita  pieniä 'il Gelato-vanilja' ja 'il Gelato-suklaa' töitä seinille.

HELLUNTAI oli alun periin juutalainen kiitos- ja elonkorjuujuhla. Sitä vietetään sen muistoksi, kun juutalaiset Egyptistä lähdettyään saivat Siinain vuorella Jahvelta Mooseksen välityksellä kymmenen käskyn laintaulut. 

Kristityt viettävät helluntaita Pyhäm Hengen vuodattamisen ja kristillisen kirkon perustamisen muistoksi, jotka Raamatun mukaan tapahtuivat juutalaisten helluntaipäivänä, kymmenen päivää Kristuksen taivaaseenastumisen jälkeen.

Helluntaita vietetään seitsemän viikon kuluttua pääsiäisestä ja kymmenen päivää helatorstain jälkeen. Pääsiäisen ajankohdasta riippuen se on joko toukokuussa tai kesäkuun alussa.

Pienet epäonnistumiset silloin tällöin eivät harmita kauaa. Toinen testaus Jamie Oliverin kirjasta onnistui edellistä paremmin. Ja kaipa vitsi oli niissä tanssahduksissa. Tulos oli ainakin kauniin keltaista, kuumaa ja maukasta, juuri sateiselle viikolle soveltuvaa keittoa.

Valkosipulia paahdoin uunissa ohjeen mukaan, samoin joitain manteleita. Uutta valkoista ja keltaista sipulia kuullotin. Laitoin pieneen kattilaan vihannesliemikuutiosta palasen. Jotain lisäsin, kuten sahramia. Appelsiinin jätin tällä kertaa pois. Se olisi ollut kauppareissun takana, enkä katsonut sitä niin tärkeäksi.

Keitto oli sahramin keltaista, vaikka näyttää punaiselta.

Voimakas valkosipuli tuoksui myöhemminkin vain keittiössä, ei hengityksessä. Paahdetun valkosipulin pehmeästä sisällöstä katoaa voimakas tuoksu uunissa ja jäljelle jää makea maukas tahna. Korianteria hieman koristeeksi, aiemmin raastetun limetin kuorta ripottelin pintaan - elävöittämään. Jamie saattaa pompahtaa tasajalkaa muunnelmastani, mutta maku oli taivaallinen ja vihellyksen arvoinen!

Alkuperäinen resepti 6:lle :

- 3 isoa tuoretta valkosipulia, 'lohkotaan' ja paahdetaan uunissa noin 30min, kuoritaan, käytetään vain pehmennyt sisus/tahna

- 1 keskikokoinen valkoinen sipuli, pieneksi hakattuna, kuullotetaan, siihen tarvitaan 4 rkl extra oliviöljyä

- 285 ml kermaa

- 1 l vihannes- tai kanalientä

- ciabatta leipää pieninä paloina

- 2 rkl etikkaa, sherry tai valkoviini 

- 200 g kokonaisia manteleita, paahdetaan kevyesti

-  hieman merisuolaa ja tuoretta mustaa pippuria

-  3 appelsiiniä hyvin kuorittuna ja segmentoituina

-  1 kourallinen valikoituja korianterin lehtiä 

-  kourallinen valikoitua tuoretta minttua

Nautitaan joko kuumana tai kylmänä

Valkoista ja vihreää parsaa on saatavilla miltei vuoden ympäri. Näin keväällä maistuu suurustettu keitto. Se pitää nälkää loitommalla pitkään. Ohuemmat liemikeitot sopivat syksyyn ja pakkaspäiviin.

1/2 nippu tuoretta vihreää tankoparsaa

4 dl kasvislientä    

 1/2 rkl vehnäjauhoja 

1/2 rkl voita 

1/2 dl kuohukermaa 

suolaa ja pippuria maun mukaan 

kapea, ohut  siivu lohta, muutama tuore basilikan lehti

piparjuuri-smetanaa erilliselle lautaselle (vieraille)