Paljon kuitua sisältävä parsa, vaalea sekä vihreä ovat saaneet monessa eurooppalaisessa lehdessä ja TV –ruokaohjelmassa viime viikkojen aikana ansaittua huomiota. Parhaillaan on vähän kaloreita sisältävän parsan paras aika, aina kesäkuun loppuun.

Parsasta voisi kehitellä tulevaksi sunnuntaiksi vaikka koko menun.

Aamun voisi aloittaa vaikkapa näin...

...ja jatkaa lounasaikaan juhlavasti, joko suurella 'parsaterriinillä' tai minikokoisilla - esimerkiksi uunissa paistuneen kalan kaveriksi.

Parsaa juhlavasti !

500 g vihreää parsaa

suolattua vettä keittämiseen

180 g piimä Pohjoismaiden piimää ! 

-  ranskalaisen lehtileikkeen hauska huomautus !  -

1/2  nippua tuoretta kirveliä hienonnettuna 

suolaa, pippuria maun mukaan

5 arkkia gelatiinia, liotetaan kylmässä vedessä, valutetaan

2 rkl kiehuvaa vettä

Kastike:

2 rkl valkoviinietikkaa

5 rkl pähkinäöljyä

1/2 tl suolaa

pippuria 

pieniä salaatin lehtiä koristeluun

1. Rasvaa valitsemasi vuoka öljyllä kevyesti ennen muovikelmua, jotta kelmu ei luistaisi täytettäessä.

2. Leikkaa parsasta nuput erikseen ja pilko varret n. 5 cm paloiksi.

3. Keitä nuppuja noin 5 minuuttia, poista vedestä reikäkauhalla, huuhtele kylmällä ja laita viileään odottamaan.

Keitä varren paloja vielä 10 minuuttia tai kunnes ovat pehmeitä, kaada vesi, huuhtele kylmällä.

4. Soseuta kaikki keitetyt parsan kappaleet (noin 350 g) ja lisää piimä sekaan -  siivilän läpi. Lisää kirveli, mausta maun mukaan ja lisää joukkoon sulatettu liivate. 

5. Kaada seos vuorattuun vuokaan / vuokiin, peitä ja säilytä kylmässä vähintään 3 tuntia.

6. Valmista kastike sekoittamalla kaikki ainekset hyvin keskenään.

Ja mikäli parsa yleensäkin maistuu, sitä voi tarjota illan aterialla lisukkeena!

Posti ei kulje ja kaupat ovat kiinni, mutta ei nami-hiiren pyhä silti tylsä ole. Aurinko paistaa kiitettävästi ja houkuttelee ulkosalle. Joku on pessyt oikein kunnolla pyykkiä ja ne lepattavat rauhallisesti vienossa tuulessa. Pyhänä ei kuitenkaan pitäisi tuota tehdä, täällä ollaan aika tarkkoja, siksi nami-hiiri antaa ikkunoiden olla rauhassa huomiseen.

Lounaaksi olisi hiiren-annos eilistä keittoa, mutta lohirullia teki mieli.  Ne hiiri kääri vaihteeksi tuulihattutaikinan sisälle. Ohje on taas 'Parhaat Kotileivonnaiset' kirjasta ja sivulta 388. Illallinen on ihan samaa ja mahdollisesti vielä iltapalakin 8 km kävelylenkin jälkeen. Oikein mallikkaasti lohi pysyy sisällä, vaikka nami-hiiri teki täytteestä aika löysän. Lautasen tummat pisarat eivät ole tällä kertaa suklaata, sillä kaappiin on lopultakin ilmestynyt 2 dl pullon, jolla on tosi pitkä nimi 'Ponti, Crema All'Aceto Balsamico Di Modena'. Miten pieneen pulloon mahtuukin noin pitkä nimi! Paksu, tumma ja makeahko balsamico sopii mansikoille ja jäätelölle, siinä missä pihville tai katkaravuillekin.

Parvekkeen aurinkoon, ruusunnuppujen aukeamista odotellessa sopii mainiosti herkku-kahvi. Yleensä nami-hiiri juo kahvin kahvina, kuumana, mustana ja sokerittomana, paitsi aamun ensimmäiseen kupilliseen lorahtaa tippa maitoa. Mausteiset trendikahvit eivät ole pahemmin päässeet nami-hiiren suosioon. Ei edes suklaakahvi. Kardemummakahvi on miltei ainoa poikkeus. Sen nauttiminen on nautinto. Tänään hiiri oli hieman liian hätäinen kahvinsa koristelussa pyhän kunniaksi; kahvin olisi pitänyt antaa hieman jäähtyä. Mutta saipahan syyn juoda kaksi 'lasillista'.

Tänään saapui Vaasan Lapin rieskan mainos eteeni avatessani omat kotisivuni. Nauha  kulki verkaisenpaan tahtiin, kuin aiemmat, joten mahdollinen häiriö ei käynyt lainkaan mielessäni. Lueskelin mainoksen sanomaa ja sitten ilmestyivät sanat: Lapin rieska! Vesi tuli kielelle jo ennenkuin ehdin klikata itse reseptikohtaa. Tätä mainosta voisin sanoa rakastavani! Kovin montaa tähän  ryhmään ei kuulu.

Monen vuoden takaiset kesät Lapissa, auringon keltaiset hillat ja lämmin rieska, jossa voi suli,  muistuivat oitis mieleen. Samoin monet omien lasteni kutsut, joissa toivelistalla olivat aina Aku Ankan -keittokirjan 'nauravat nakit'.  Ja nyt -  nyt olisi saatavilla nauravia nakkirieskasia. Rieskaa kerrottiin www.lapinrieskat.fi sivuilla toimitettavan uunituoreena päivittäin. On suuri kiusaus mielitekoon, siirtää Alppimaa Suomeen, mutta ehkä on mietittävä vain omaa muuttoa. Paljon helpompaa olisi myös ilmoittaa sana 'rieskanen' sanakirjaan liitettäväksi, jossa sitä ei vielä tunneta . Sensijaan oudosti kalskahtavassa sveitsinsaksassa (Schwyzerdütsch), löytyy miltei 'kaikille' substantiiveille pienennys ja 'pikku' alkuinen muoto, loppuliitteenä. Lapin rieskan maku pyörii kielellä voimistuen. 

Nakkirieskanen (1:lle) 

1 VAASAN Lapin rieskanen, ohra , 
1 nakki, 1 viipale palvikinkkua, 
ohuita sipulisiivuja
, 1 rkl ketsuppia

Leikkaa sipuli ohuiksi viipaleiksi ja levitä rieskasen päälle. Viillä nakin päihin terävällä veitsellä ristikko, jotta nakki ei halkea rieskasen sisällä. Aseta kinkkuviipale sipulien päälle ja nakki sen reunaan. Pursota päälle ketsuppia ja rullaa pitkulaiseksi niin, että nakin päät jäävät näkyville. Pistä hammastikku leivän läpi pitämään nyytti kiinni. Paista 180-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia tai mikrossa noin puolesta minuutista ylöspäin (tehosta riippuen).   -  Nami-hiiren lisäys: Varmasti olisi kokeilemisen arvoista myös resepteistä rieskablinit ja dipattavat rieska-ajatukset. Tässä olisi helppoa, kivaa ja hyvää tarjoomusta moneen kevään ja kesän juhlaan! 

Näin herkissä väreissä istuu kukkia pipareilla. Juuri tuollaisia ajattelin eilen pientä rasiaa tehdessäni. Kunpa osaisi tehdä. Niitä olisi ilo antaa !

Nämä sievät 3D piparit hienostuneissa malva-persikka-minttu väreissään, tulla tupsahtivat sähköpostiini Englannista. - Kunnia sinne minne se kuuluu:

http://www.fancyflours.com

Heidän sivuilta löytyy muutenkin aina jotain kaunista, hauskaa tai trendikästä.

Pienen koululaisen kanssa tuli eilen keskusteltua suuria salaisuuksia. Toukokuun toiseen sunnuntaihin liittyy aina paljon kauniita ajatuksia, askartelua kerhoissa, sekä kouluissa. Kotien lastenhuoneissa tai isien työhuoneissa on itse tehtyjen lahjojen kätkö. Sitä käydään vähän väliä katsomassa ja lasketaan öitä, ihan kuin joulua odotellessakin. Iloista mieltä ja suurta odotusta, miten äidit ja mummot ilahtuisivat ja itkisivät. Mutta niitä iloisia suolaisia kyyneleitä. Vuoren varmasti ilo on ylimmillään aamu seitsemältäkin, kun pienet varpaat ja isommatkin tipsuttelevat sängyn vieressä, supisevat ja sipisevät. Peiton alla nukkuva äiti on kenties jo herännyt keittiöstä kuuluvaan kikatukseen ja kolinaan, mutta ’nukkuu’, silmät tiukasti kiinni ja odottaa......

Toukokuuhun liittyy paljon muutakin iloa ja monenmoista juhlaa ja kerhojen, harrastusten, sekä koulujen päättäjäisiä. Kerhojen ohjaajia ja opettajia on myös tapana muistaa kukin ja pienin lahjoin – tästä tuli mieleen ajatus. Niin monessa leivonta blogissa on aina silloin tällöin kuorrutuksin koristeltuja ihania pipareita: kukkia, leppäkerttuja, muumeja, Hello Kittyjä.... Yksi sellainen riittäisi itse tehtyyn rasiaan pienen kortin tai viestin kera. Yksi tuntuu monesta ehkä liian vaatimattomalta, jopa saiturimaiselta. Mutta miettikääpäs, jos 20 lasta antaisi kilon pipareita samalle opettajalle, niin niitä saattaisi olla vielä joulunakin. Yksi, ehkä hieman isompi olisi parempi ajatus. Samaa ajattelen kukkasista opettajille – yksi tai muutama, sillä niistäkin kertyisi jo kaunis kokonaisuus suureenkin maljakkoon.

- Rasiassa oli oikeasti neljä pikkuleipää, mutta maistoin pari, jotta 'näkyy' pohjalla oleva kupinalunen. Se olisi parempi valkoisena, mutta ne olivat  suuria.  Pipari yksi tai useampi on syytä kääriä sievästi vielä sellofaaniin, kun on syötävästä tuotteesta kyse ja myös ettei rasia tuhraannu, jos pipari on siellä pidempään. -

- Rasian voi tietenkin sulkea nauhoin, mutta leikattu yksivärinen sydän, kukka tai perhonenkin on kivaa vaihtelua, johon voi kirjoittaa viestinsä. Rasian koko on 95 mm x 95 mm x 10 mm. - 

Tämän rasia-idean löysin viime kesänä jostain lehdestä ja se tupsahti nyt niin yllättäen ja varoittamatta mieleen, että ei auttanut muu kuin saksia kokeeksi kukallinen kirjekansio. Se on tarpeeksi ohutta taittuakseen, mutta kuitenkin jämäkkää rasiaksi. Kaapissa ei ollut kuitenkaan suuria keksejä, ainoastaan pieniä, niitä kaupan tuplasydämiä. Niitä mahtui valmiiseen matalaan rasiaan siis neljä kappaletta.

Tämän rasia on syntynyt jo vuosia sitten ja  suunnitteluun nami-hiiri on käyttänyt  yön hiljaisia tunteja. Marssinut sitten aamun valjettua paperitehtaaseen, sillä se ei syntynyt arkistomapista. Siinä on se hyvä puoli, että se muuntautuu vuoden eri tapahtumien mukaan, niin sisältä, kuin ulko-asultaankin. Koko on 120 mm x 120 mm x 30 mm. Kuva jäi sisältä ottamatta, koska ei ollut makeisia  ! Laitetaan tilalle vuosia vanha kuva eräästä tapahtumasta.

Aaton ostoskoriin ujuttautui ranskalainen 'Cavallon' meloni pienen kokonsa vuoksi. Sen oranssin punertava sisus miellyttää, mutta siemenet ärsyttävät aivan samoin, kuin minkä tahansa meloonin. - Pääsääntöisesti aidot, kaikki Euroopan  'Melon de Cavaillonit' kasvavat  samannimisen kylän alueilla, josta se on saanut nimensäkin. Kasvatus tapahtuu mieluiten siemenestä, ja 80 päivän kasvukauden aikana kasvattajat käsittelevät hellästi ja tarkkailevat nuuhkien niiden kypsyysastetta. Kokemus on opettanut, ettei satoa pidä poimia  liian aikaisin, eikä toisaalta liian myöhäänkään. - Oikeastaan kaapista ei puuttunut mitään ihan oleellista, joita ilman ei olisi loppuviikkoa selvinnyt. Nami-hiiri vain leikkii usein 'kokkisotaa' itsensä kanssa ja siihen tarkoitukseen on hauskaa löytää kaapistaan 'kaikenlaista' mikä auttaa mielikuvituksen laukatessa. Essu eteen !

Omenoista tulikin jo esiteltyä eilen vappumunkin tai -donitsin korvikkeet. Sitä lukija ei tiennyt, että näitä tehdään säännöllisesti jokaisessa sveitsiläisessä perheessä ympäri vuoden. Eikä sitä, että kahteen taikinapaistokseen olin laittanut muuttemmaksi ananasrenkaan. Paistoksen voi sokeroida (kaneli+sokeri) munkin tapaan tai jättää sokeritta. Maistuvat lämpiminä jäätelön tai vaniljakastikkeen kanssa (kuva alla) , mutta myös kylminä. Samalla kivalla pannulla voi tehdä aamiaisrinkilöitä, murotaikinakakkusia ja ties mitä. Koristelumahdollisuuksia on todella paljon. Kerralla paistuu erikoispellillä kahdeksan kappaletta. 

Aamiaista Vapun päivään  ja lounasta.

Vaikka kaupassa melonit olivat kappalehinnoiteltuja, niin valikoin usein ne pienimmät. Puolitin leikaten kummastakin vielä siivun  pois. Ajattelin suklaafondueta, mutta sen ajatuksen jätin toteuttamatta. Sen sijaan:

- puolikkaista poistin siemenet

- koloon laitoin täytteeksi parit pienet melonin palat

- päälle makealla viinillä (Muscat) maustettua mascarponea, johon sekoitin ruokalusikallisen tomusokeria

-  koristeluun hieman pistaasirouhetta, sekä pieni kaupan tuplasydän, jonka välissä on ohuelti suklaakreemiä

Oikealla olevaan 'aamiaiseen' on panostettu enemmän ajatusta. Ohuesta, kuorimaveitsen avulla saadusta meloniliuskasta olen kietaissut huipulle ruusun tai serpentiinin korvikkeen. Se näyttää molemmilta, riippuen miltä puolen kulhoa katsoo, päälle ripoteltu tummia  Chococaviar-muruja. Pienen virheen tein, kun ripottelin myös oranssia glitteriä melonin kosteaan pintaan pistaasimantelin kaveriksi. Otan opiksi ja vieraille ripottelen sitä korkeintaan hieman maustetun juuston päälle. Ehkä?

Tästä tuli yllättävän maukas lounas-iltapala-piiras. Mutta kokeneempi leipoja olisi huomannut laittaa foliorenkaan tiukemmin reunoja kiertämään esipaiston ajaksi. Tuon 'niksin' löysin jostain, kun etsin apua reunojen 'luhistumiseen'. En enää muista mitä Äitini teki tai miten itse aiemmin leivoin piirakoita, mutta sen muistan, ettei tuollaista ole koskaan tapahtunut. Vai onko vika mahdollisesti valmistaikinassa? Vaiko ohjeessa, joka 'käskee' paistaa pohjaa hieman ensin ja täyttää vasta sitten ? Olenko aina muka kaikki piirakat paistanut digestiivillä tai käärinyt taikinasta 'paketin'?

- kaupan taikinaa  80 g ( 1/3 osa 250 g:sta)

- pientä varhaisparsaa pilkottuna

- ananasmurskaa purkin pohjalta

- 2 rkl raejuustoa 

- suolaa, muskottipähkinää rouheena 

- 1  muna

! ruokaisampi kinkkukuutio tai lohipala lisäyksin !

- uuni 200°c ja 20 min. keskitasolla minikokoiselle vuualleni

Vappu sujui rauhallisesti, vaikka eilen 'maalaishiiri' elvistelikin 'champagnelasien' kera kuvassa. Niistä ei tullut edes 'simaan'. Lasit olivat täytetty 'Rivellalla', joka on koko Sveitsin suosituin ruokajuoma, veden tavoin, milloin viiniä ei syystä tai toisesta voi tai halua nauttia.  - Koostumus on tietenkin tarkoin varjeltu salaisuus, kuinkas muuten. Mutta jotain elintarviketuotteista pitää aina kertoa:  vettä, heraa 35%, sokeria, yrttejä, hedelmäextrakteja, karbonaattia. Tämä herajuoma, soft drink,  on 'Pommacin' väristä helmeilevää, hieman makeaa. Sitä saa toki sokerittomana, lightina, sekä 'greentea' pohjaisena. Viennissä ei onnistanut USA:n eikä Englannin markkinoilla, mutta hollantilaiset pitävät Rivellasta. Lapsuuden, sekä aikuisiänkin juhlien 'Pommacin' maku suussa, oli hurjan vaikea tottua tähän suuresti ylistettyyn juomaan, mutta nyt se jo sujuu vaikeuksitta.