Kirjoittaja
nami-hiiri ® makeita ajatuksia
Blogin nami-hiiri pitää kaikesta makeasta, erityisesti suklaasta. Suklaa ei tunnu jättävän nami-hiirtä rauhaan, ei kesällä, ei talvella. Mahdollisesti, mutta ei aivan varmasti, asia saattaa kyllä olla toisinkin päin!
Työpöytä on toisinaan niin täynnä laadukkaita, hyödyllisiä ja käytännöllisiä esineitä, ettei pöydän pintaväristä ole aavistustakaan, eikä kahvikuppikaan löydä sijaa itselleen. Suklaalle on oma, sille varattu paikkansa. Niille, joiden kanssa työskennellään ja niille toisille, joita työn kimurantit vaiheet vaativat energiaksi.
Pieni nami-hiiri ei ole ylpeä, eikä ylimielinen. "Hän on hieman vanha, mutta ihan ok."
"Nyt on juuri se oikea hetki muurahaisten lentää kuuhun ja tehdä siellä sellainen taika, että namusia lentää suuhun." K.Kunnas
HUOMIOI !
Kuvat ovat nami-hiiri © , joko ihan ikiomia tai luvalla lainattuja!
Ole kiltti, ÄLÄKÄ kopioi luvatta.
|
09.10.2011 - 03:16
Syksyn väririkas kakkukisailu on ratkennut !
Postaan raadin mielipiteitä hieman myöhemmin, sunnuntain aikana.
Palkita kaikki kisailun osallistujat lähti siitä, että alkavalla viikolla ilmestyvä uusi LEIVOTAAN –julkaisu lupasi sponsoroida 18 kappaletta ensimmäistä numeroaan kisailuun osallistujille. – Hiiri oli viime vuoden tapaan puuhannut jo MAKU –lehtiä lohdukkeiksi, koska pitää lehdestä itsekin. Tilaa on toki molemmalle tasokkaalle, hieman erilaiselle julkaisulle. – Lehdet kolahtavat postiluukuista lattialle tai laatikkoon omaan ilmestymistahtiinsa. Ne joille MAKU –lehti jo tullee tilaus jatkuu kolmella numerolla.
Kukaan ei jäänyt ’palkinnotta’ :D . Kukaan ei saanut kahta palkintoa. Ainoa poikkeus on ’idea’.
I palkintoja on 4 kpl
– leivontaan tai siihen läheisesti liittyviä tuotteitta on jo pakattu valmiiksi maanantaita odottamaan. Ne ovat samanlaisia - ja samalla hieman erilaisia 'keskenään'  :
II palkinto 18kpl koostuu kahdesta osasta:
ANU, IIDA, HÖNTTÄ, PAULA S., CARITA, ONNELI, MAARIT, ELLI, SITRUUNAMARENKI, AURINGONKUKKIA, VIIRIÄINEN, MINNA T., 'HETA', MADICKEN, MARILEE, PIIPA, LAURA ja HERKKUSUU.
III palkinto, 13 kpl
- MAKU –lehden 3 seuraavaa numeroa alkaen joko lokakuusta tai joulukuusta lehden postitusjärjestelmän mukaisesti.
HELEEN, TIINA, MINUKIISU, REDROSE82, TAIKATAIKINAT, HENNA, SOKERI SYDÄN, MIIA, KAUHUKEITTIÖ, ANU H., TUITTU, KIRSI ja KETUTAR.
Ja lisäksi 1 sponsoroitu ’palkinto’  .
 KIITOKSENI KAIKILLE !
Kun nami-hiiri saapui raadin loppukokoukseen, niin suurella pöydällä oli valokuvia sievissä pinoissa tai rinnatusten aseteltuina. Kukaan ei sanonut 'hei' tai 'hyvää huomenta'  , vaan kajahti yhdestä suusta sovitusti: "Missä on kakut ? "
Raati, joka koostui jälleen ulkomaisista jäsenistä ja sellaisista henkilöistä, joiden ammatissa tarvitaan tarkkuutta ja esteettistä silmää. Yhteinen harmitus oli se, ettei leipomuksia voinut maistaa. Ihmetys oli sekin, että miksi niin monta eri sarjaa? Oliko kyse, jostain leivonnan Suomi –mestaruudesta? Kun mitään ei maisteltu, niin arvostelu kulki ulkonäön ja työn huoliteltua ulkonäköä tarkastellen ja mietiskeltiin käännettyjen reseptien makuja/mausteita.
Leivos – oli sarjoista ’kummallisin’, kun mukana oli muutakin, kuin leivosta. Raati kuitenkin ihastui niihin.
- voittaneeseen työhön oli kulutettu aikaa ja sitä eri työvaiheineen oli selvästikin ajateltu ennakkoon, niin hieno se oli.
- ’kahvikupit’ tekivät vaikutuksen hauskalla kokonaisuudellaan.
- värikkäitä ja houkuttelevia, poikkeavan hyvänä ideana pidettiin ’väritettyjä’ muffineita.
Kahvikakut naurattivat hauskoilla ideoillaan.
- nappikakusta olisi poistettu hieman nappeja, jotta idea olisi paremmin tullut esille, nyt se oli hiukan 'runsas'.
- henkilökohtaiset pikkukakut saivat kiitosta.
- voittanut kakku keräsi pisteitä eurooppalaisten suosimalla ’vaatimattomalla’ sabluunalla tehdyllä puuterikoristelulla, kukat ’kehrätyn’ sokerin joukossa oli piste iille.
- valkoinen kahvikakku miellytti, sekä askarrutti, sen sisälle olisi raati halunnut kurkistaa.
Juusto- ja hyydykekakuista olisi löydetty monta voittajaa, niin hienosti oli pinnat/korkeus saatu onnistumaan.
- kaikissa oli värikkyyttä ja makua, muutamassa hienoja ideoita, Tiffany -toteutus sai kehuja.
- kauniita syksyn lehtiä oli useammassakin leipomuksessa.
- eroja tarkasteltiin miltei suurennuslasilla ja marjojen puolittainen pinnassa oleminen ja lakkojen eksotiikka oli se ’ jokin’ joka keräsi pisteet, kun yksi oli valittava, kaikki tämän sarjan kakut saivat pisteitä.
- keltainen kakku sai ihastusta, Konditoriamestari olisi kyllä halunnut nyppiä reunan koristeet pois, ne kuulemma himmensivät kannen ainutkertaisen taidokkaita lehtiä.
- tähti oli värikäs ja juuri sopivasti koristeltu
Täytekakut – vaikea pala, näitä olisi todella haluttu maistaa.
- sydän vetoaa muodollaan aina, leipoja oli tarkoin miettinyt jopa koristelun ja alustan yhdistävän tekijän, vaikka kukat olivat hienoa työtä olivat ne 'turha' ylimäärä kokonaisuudessa.
- voittaja ratkesi aidoilla omenilla ja hauskalla kori-idealla, maku arveltiin täytekakkumaiseksi ja kaikille soveltuvaksi.
Sihteerinä toimi nami-hiiri
30.09.2010 - 23:22
Perhosten lailla ajatukset siirtyvät 'Hopehatun' alla kakusta toiseen, leivoksesta seuraavaan ja lautasannoksia tekee mieli.....miten tässä mahtaa oikein käydä?
Design nami-hiiri
Syksyn 'hedelmäinen kakku-leivos-kisailu, ilman tyllaa' on päättynyt. Sato on korjattu talteen arvosteltavaksi.
Toisinaan nami-hiiri on vakavasti miettinyt kilpailuja ja haasteita katsellessaan, että onko niitä nykyään liiaksi? Onko mielenkiinto kadonnut? Osallistujat ovat niin usein ‘kateissa’ hyvistä kilpailuista. Ehkä syksyn viileys oli laittanut nyt hihat heilumaan ja uunit lämpenemään.
Suuri lämmin halaus, nami-hiireltä, kaikille 41:lle kakku- ja leivoskisailuun innostuneelle osallistujalle !
Oli positiivisesti yllättävää, mielenkiintoista ja erittäin hauskaa saada näin monta ihanaa leipomusta kisailuun mukaan.
Parit kakut menivät sopuisasti vaihtoon sääntötulkintojen vuoksi. Muutama osallistuja näytti kulkevan omia polkujaan, mutta kaikille hiiri antoi mahdollisuuden. Ketään ei diskattu kisailusta. Kaikki olivat antaneet rakastamilleen ’tyllille’ pikku-loman. Sehän oli yksi edellytys osallistumiseen. Kakun/leivoksen ‘hedelmäisyys’ oli tulkittu oikein, mutta myös väärin tai miltei unohdettu. ’Hedelmäistä’ mehukkuutta etsittiin kakuista, sekä leivoksista. Koko mennyt kesä oli syöty tuoreita marjaherkkuja. Vielä ei ollut mitään syytä kajota talven varalle säilöttyihin.
Ei kisakakku koskaan ole sama asia, kuin esimerkiksi lautasannos. Sehän on kakkupalan jatkojalostusta  . Ulkomaiset arvostelijat ovat siitä hyvinkin tarkkoja lehtiartikkeleissaan. Rakastetaan kaikenmoista gourmeeta ravintoloiden jälkiruokalistalla, mutta kakku, se on aina kakku! Se tuodaan esille ja siitä leikataan pala, joka koristellaan tai ei. Tästä syystä ryhmän A ja B jatkoksi nami-hiiri lisäsi vielä ryhmän C, jotta kaikille löytyi oma lokero! Tähän myös taitoa vaativaan C-ryhmään hiiri laittoi kaikki ne, joissa oli pientä tulkintaa tai puutetta sääntöihin nähden. Mutta herkullisuutta ei puuttunut näistäkään. Oli vaikka muille jakaa! - Roskakoria ei ollut lähimainkaan. Hienoja, erilaisia ja veden kielelle tuovia herkkuja kaikki kisan tuotokset!
EM ja MM –kisojen lievempi muunnos on ’kisailu’. Totinen, mutta ei liian vakava kilpailu. Kisailu on lepposampi ja siksi nami-hiiri pitää enemmän niistä. Ne tuovat arjen rutiineille pientä ylimääräistä extraa ja tietenkin lievää, kaivattua jännitystä!
Nami-hiirikin kulkee usein omia polkujaan! Raati on tarkoituksella koottu eri aloilta, mutta aloilta joissa vaaditaan tarkkaa, arvostelevaa silmää. Ehkä joku ihmettelee tätä. Nami-hiiri keräsi tahallaan tällaisen raadin, jotta saadaan mahdollisimman erilaisia kommentteja, erilaisesta kakkukulttuurista, ihmisiltä, jotka eivät tunne kisailijoita. Onnistuiko hiiri tässä ajatuksessa? Se nähdään reilun viikon päästä, kun saan kaikki arvostelut pöydälleni. Pari ihanaa ja ystävällistä raatilaista on jo ehtinyt kommentoimaan suosikistaan. - Osaatteko pitää salaisuuden ? Hyvä! Niin nami-hiirikin.
Mukana arvostelemassa ovat:
1. Sveitsiläinen opettaja, galleristi, Beatrice, joka itsekin harrastaa mm. ‘royal icing hääkakkuja’.
2. Paikallinen lehtikuvaaja, Mark, joka saa nauttia erilaisten tapahtumien kestityksistä mielin määrin.
3. Kiireinen ammatti-ihminen, Mika, Helsingin Liisankadun Chjokosta
4. Helene, paikallinen herkuttelija ja kuvaamataidon aktiiviharrastaja.
5. Sveitsiläinen dokumenttien tekijä, Tihomir, joka oli myös kuvaajana Zürichin Filmifestivaalien vihreällä matolla.
6. Optikko, Brigitte, jolla on tarkkaakin tarkempi silmä !
7. Paikallinen kondiittori, Fabricio, joka on parhaillaan hääkakkujen kimpussa, joten nippa-nappa ehtiikö. - Vara-arvostelijana on markkinointipäällikkö, Friederike.
Kisa tai kilpailu, johon voi osallistua muutaman minuutin harkinnalla ja mielipiteellään arvuutellen tai lausutulla toivomuksella, ne ovat jotain ihan muuta, kuin pyytää tekemään leipomus, johon tarvitaan ajan lisäksi tarvikkeita. Siksi nami-hiiri jakelee taas ehkä niitä lohdukkeitakin jokusen määrän.
Ihanaa tulevaa viikonloppua !
Edit. tiedustelun jälkeen:
Oli ihan vakaa aikomus laittaa postaten kaikki kisatuotteet ryhmittäin ja kuvin, mutta 41 kpl on suuri määrä.
Kaikki kisailijat ovat saapumisjärjestyksessä, klikkaa 'elokuu 2010'.
C-ryhmän lautasannokset ovat tässä:
C-ryhmän hedelmää sisältävät kakut lueteltu alla:
- Tiituska (banaani-kiivi suklaakakku 5.9.2010)
- Paula (mangokakkua 25.9.2010)
C-ryhmän ihanat leivokset:
Tästä yllä olevasta ryhmästä voivat myös lukijat sanoa yhdestä suosikistaan mielipiteensä kommentoimalla SUNNUNTAI-iltaan MENNESSÄ tähän postaukseen sähköpostiaan unohtamatta (ei näy julkisesti) !
Äänestäneiden kesken arvotaan 'randomilla' pieni palkinto: Oda Tietzin "Die besten Käsekuchen". Se on uusi, tänä vuonna ilmestynyt kirja, valitettavasti saksan kielinen, mutta kuvat ovat upeita!
KIRJA ON JO PAKETISSA OSOITETTAAN VAILLE ! MIKSI NÄIN VÄHÄN MIELIPITEITÄ IHANISTA BLOGILAISTEN HERKUISTA ?
12.08.2010 - 11:08
Musta, vahvaa kumia, noin 9 cm pitkä, painavan kassin 'kantokaveri' on yksi oiva, joskus löydetty 'keksintö'. Kaikista uusista keksinnöistä ei läheskään aina tule tarpeellisia. Se on oikein hyvä asia, sillä nami-hiiri ei mielellään luopuisi pienistä laukuistaan.
Kauppaan, joka on muutamien satojen metrien päässä, ei tule mieleen hurautella autolla. Mutta usein käy niin, että kassista tulee painavampi, kuin lähtiessään ajatteli: sokeria, jauhoja, mehua, maitoa.....
Tämä on siis tilanteen pelastaja. Kassin paperiset kantimet eivät paina sormia. Eikä kättäkään jatkuvasti tarvitse vaihtaa. No matkoilla shoppaillessahan eivät kassit ole painavia, mutta niitä kertyy useampi  . Tosin hiiri laittaa useamman ostoksen samaan kassiin tai laihoja kasseja sisäkkäin.
'Kantoapuri' pitää kassit kuitenkin mukavasti nipussa, eikä ne pääse katoamaan. Jos yhden kadottaisi, niin silloinhan ne hukkuisivat kaikki! Ja auton takakontissa tai penkillä, kassit eivät myöskään 'kieri' kurveissa lattialle.
Ehkä tämä kaikki kuulostaa vielä lukijoista 'hupsulta' nami-hiiren ajatukselta. Asia, kuin asia pitäisi aina itse kokea, jotta voi tehdä omat päätelmänsä. Eikö?! - Hiiri on kyllä tietoinen, että ostoskeskuksiin ja marketteihin huristellaan aina autoilla, mutta pitäähän sielläkin usein kassi kantaa autolle tai tallista kotiin. Yhdessä painavassa kassissa tämä toimii oikein hyvin.
Laitan jokaiselle kilpailuun vastanneelle yhden kirjekuoressa matkaan sitä mukaa, kuin snail/postiosotteita ilmaantuu nami-hiiren sähköpostiin. - Se löytyy sivun vasemmasta yläkulmasta.
En ehtinyt vielä laskea montako 'apuria' löytyy heti. Elokuu on firmojen lomakuu Keski-Euroopassa, joten pientä viivettä saattaa tulla.
Kiitos kaikille mielenkiinnosta !
P.S.
Tänään, 13.08.-10 lähti postiin 13 kpl 'kantoapureita' ja loput 1-2 viikon sisällä.
Osotteita puuttuu vielä aika monta !
Ja ne muutamat, jotka eivät mitään edes arvanneet, mutta laittoivat sähköisesti jo osoitteensa, ei diskata, vaan saavat tämän mainion apurin myös seuraavassa postituksessa. Kirjoitin hieman huolimattomasti asiasta , joten väärinymmärrys oli hyvin mahdollista! MUTTA olkoon ne lahjana 1 -vuotiaalta nami-hiiri blogilta !
11.08.2010 - 20:58
Voi teitä arvaajia!
Nami-hiiri on 'mummo-ikäinen' ja käyttää lukiessa nykyään apuvälinettä. Toisinaan lukulaseja ja toisinaan linssisormusta, joka löytyi kuvasta. Kumpaa käytän ratkaisee tekeminen eli luenko vai vilkaisenko vain ruokalistaa tai vastaavaa. Monokkelia en ole suunnitellut hankkivani, vaikka se olisi myös pieni laukussa kannettavaksi. Kauas näen ilman laseja. Aurinkolasit ovat ympäri vuoden aina nenällä tai otsalla sään mukaan, joten ei nekään.
Mutta vaikka laseja tarjottiin, niin ei se niin helppo kysymys ollut. Ja hiiri kyllä ajatteli 'sormuksen' markkeeraavan niitä laseja, jotka ovat nyt kapeassa vihreässä kotelossa matkapuhelimen vieressä.
Joku tarjosi huulipunaa. SEHÄN oli jo kuvassa, kuten peilikin!
Kännykän laitoin näytille tähän uudenpaan kuvaan. Se kulkee käsilaukussa, mutta se odottaa usein myös kotona, sillä nami-hiiri ei ole kännyä varten, asia on päinvastoin!
Vaateharjaa nami-hiiri todella käyttää ja kuljettaa ohutta ja samettipintaista ainakin matkoilla mukanaan. Aiemmasta kuvasta se vain unohtui, koska ei ole ihan käsilaukun vakio esine.
Vaikka kaikkea turhaa ja tarpeellista laukusta löytyykin, niin pullon ja purkkien avaajat ovat keittiön laatikossa ! Paistinpannun varren suojus käsilaukussako? Ettei sormet pala ?
Ei avainkotelokaan, jota kukaan ei kyllä maininnut. Koko nippua en kuljeta useinkaan, vaan laukuissa on ketju kotiavaimelle. Markettiin mennessäni se 'arvauksen kohde' on yhtä tärkeä, kuin rahat ja avain !
MIETIN ja samalla miten tämä arvuuttelu pitäisi nyt ratkaista? Keksinkö uuden kysymyksen vai mitä kummaa ? Vastaukset kaikkiaan olivat aika ihanaa luettavaa!
LAITAN ratkaisun antavan kuvan omaan postaukseen aamulla auringon noustua. Tuo 'kapistus' oli nytkin matkalla mukana ja toimi oikein hyvin, vaikkei nami-hiiri ollutkaan Italiassa varsinaisesti ostosmatkalla.
Mukavaa iltaa , terveisin
05.08.2010 - 14:26
Oletko koskaan ajatellut, että pieni saavutus voi olla tekijälleen suuri voitto? Se voi olla myös suuri kannustin jatkaa eteenpäin.
Nami-hiiri on vuosia kirjoitellut tarinoita pöytälaatikkoonsa parista kolmesta eri aiheesta. Tämä leipomuksia tutkiva aihe tai alue ei ollut ihan uusi harraste. Niistä lukeminen ja tietojen kerääminen oli kestänyt jo ainakin pari kolme vuosikymmentä, mutta niistä kirjoittaminen haalitun tiedon perusteella oli ja on ollut uutta.
Viime vuoden elokuun 30. päivä tai oikeasti yöllä kirjoitin ensimmäisen tarinan uuteen avattuun blogiini, koosteen suklaan historiasta. Nyt herkuista kirjoittaminen on vienyt pikkusormen lisäksi jo pari muutakin sormea . Päivittäin ihastelen ja ihmettelen leivontablogilaisten loihtimia herkullisia tuotteita.
Mielenkiintoa kakkuihin, leivontatarvikkeisiin ja leipomuksiin on aina ollut. Perheen ollessa vielä koossa saman ruokapöydän ääressä, tuli tehtyäkin ja kokeiltua kaikenlaista hauskaa ja erikoista.
Nyt lapset vievät kahville luksuskahviloihin tai syömään hienoihin ravintoloihin ‘taideteoksia’. Niistäkin on muodostunut kirjoitettavaa. Ihania kokemuksia, joita voi sitten vanhana muistella kiikkustuolissa.
Nami-hiirelle tämä oma pieni saavutus aktiiviharrastajien varjossa, on ollut pelkkää iloa. Pitkiä juttujani on jaksettu lukea alusta loppuun. Sen päättelen saaduista kommenteista. Oikeasti se on suuri ihme, sillä leivontablogilaisilla on aina kiire, jotain nousemassa, paistumassa, kiehumassa tai sitten on kakkujen koristelu meneillään. Aika monella on vielä melko pieniä lapsiakin ympärillään.
Vajaassa vuodessa on kertynyt nami-hiirelle yli 800 kommenttia, joka ei ole oikeille leivonnan harrastajille ja ammattilaisille tietenkään paljon. Heidän yksi leipomus voi kerätä kymmeniä kommentteja hetkessä, kilpailuista puhumattakaan, jotka keräävät satoja. Mutta nami-hiiri iloitsee saamastaan huomiosta ja ihmettelee postilaatikkoonkin silloin tällöin tulevia ihan uudenlaisia kortteja ja kirjeitä - tuntemattomilta, tutuiksi käyneiltä blogiystäviltä.
Nami-hiiri istuu edelleenkin mieluiten kahviloissa ja nauttii ’makeuksista’ tarkkaillen samalla maailman menoa – ja touhuaa keittiössään, mutta harvakseltaan.
Kuvasin käsilaukkuni sisällön, joka on suunnilleen tällainen. Avaimet eivät ole laukussa, koska olen kotona! Kaikki hieman riippuu myös siitä minne ja miksi menen tai mitä teen. Tarvitaanko ehkä passi ja hammasharjakin mukaan. Mutta käsilaukun koko ei paljoa vaihtele. On joukossa pari pienen 'kassinkokoistakin', joihin sitten mahtuu pieni sateensuoja ja vesipullo, ellei se roiku hihnassaan olalla. Tulitikkuja en muuten koskaan kuljeta mukanani, mutta oli ihan pakko laittaa tuo mini-rasia toisten kaveriksi . Erillistä kynääkään en tarvitsisi, sillä kätevä ’Victorinox’ sisältää senkin, mutta kyse onkin musteen väristä. Se ei voi olla sininen !
JA NYT se KYSYMYS:
”Mikä on tuo 'musta' kuvassa tulitikun takana ?
Vastaukseen ehdottomasti sähköpostiosoite. Ne eivät näy julkisesti.
Selvyyden vuoksi mainittakoon vielä - yksi vastaus per osallistuja !
Aikaa on elokuun 11. päivän iltaan asti.
Oikein vastanneiden kesken arvon jotain leivontaan liittyvää tai jonkin valinnaisen vaihtoehdon.
ONNEA ARVUUTTELUUN !
21.05.2010 - 12:46
Millään ei raaskisi päättää tätä arvuuttelua, kun on niin mukavaa lukea vastauksianne !
Moni on tarjonnut 'm&m' makeisia tai muuta pientä hyvää. Siitä päätellen nami-hiiren hurahtaminen makeaan ja pieniin asioihin on huomioitu!
Mielikuvitusta on käytetty enemmän, kuin kiitettävästi. Siitä päätellen on huomattu hiiren taipumus hullutteluun!
Muutama on ottanut arvuuttelun ihan kirjaimellisesti, jota nami-hiiri arvostaa, vaikkei itse huomioinut asiaa tästä vinkkelistä. Tämän päättelen tarjotusta 'patalapusta' ja pöytätabletista. Jälkimmäinen olisi ollut oikea, sillä hyvin usein kuvissa on näkynyt juuri vihreitä tabletteja.
KAIKILLE KIITOKSELLA IHANISTA VASTAUKSISTA!
 
Postimerkki tosiaan paljastuu suklaalla päällystettyjen auringonkukan siemenien alta. Usein pienen ilmaisussa käytetään juuri sanaa 'postimerkinkokoinen'! - Postimerkissä oli sattumalta leivontaan viittaava joulupiparin kuva, jota ei kehtaa laittaa tähän aikaa vuodesta kirjeeseen, paitsi pojalleni, joka ymmärtää, 'joulukuusi- ja tonttulakkimerkit' kesäkirjeissäkin .
Tällä kertaa oikeaan osui MARJO ensimmäisenä !
Onneksi olkoon !
Hänen kanssaan olen juuri viestitellyt ja hän kertoi joskus nähneensä kaikki paljastavassa netissä näitä 'naposteltavia, makeita siemeniä'.
Laitan postittaen pienen palkinnon ja tietenkin vähän niitä siemeniä huomenna, lauantaina Ouluun. Marjo kertoi, että leivonta kiinnostaa ja omakin blogi on harkinnassa!
Auringonkukka (Helianthus annuus) on kotoisin Pohjois-Amerikasta. Sitä viljellään laajalti sekä koristekasvina, että tärkeänä öljykasvina. Kasvaakseen auringonkukka vaatii runsaasti auringonvaloa ja maaperän, jossa vesi ei seiso. Sen kasvatusaika on pitkä: aikaisilla lajikkeillakin 105-115 päivää eli melkein neljä kuukautta.
Auringonkukan siemeniä syötetään linnuille, nautitaan välipalana ja käytetään leivonnassa, ruuanlaitossa sekä salaateissa. Siemenistä puristettavaa auringonkukkaöljyä käytetään niin ikään ruuanlaitossa, mutta lisäksi siitä tehdään biodiseliä. - Esimerkiksi Venäjällä paahdettuja auringonkukan siemeniä syödään kuten paahtomaissia länsimaissa. Suomessa auringonkukan siemenet luokitellaan naposteltaviin elintarvikkeisiin.
Nami-hiiren suurta herkkua ovat suklaalla ja karamellikuorella päällystetyt pienet siemen-makeiset! EU-direktiivit ovat nekin 'huomanneet' pienet värikkäät siemenet, joten niitä ei ole ihan lähiseuduilta saatavissa.
|
1st year 20'741
2nd year 28'000
Kommentti ilahduttaa!
You can write a comment in Swedish, English or German.
Fans on the page
MATKAILUA, HARRASTUKSIA, AJATUKSIA...
...ja tarpeellisia tuotteita suurempiin keittiöihin
- suuri suklaaputous -
Käytännöllinen suklaakiekko leivontaan ja perheen yhteisiin hetkiin! Suomeen tilauksia vastaanotetaan toistaiseksi täällä.
Elephant Parade 2011 - lisää tietoa tästä.
TULOSSA/NYT
originaali SLY - 4 vuotta.
Juhlakierros jatkuu!
EMONA on MINNA T/"Makiaa Minnalta"
Vuoden 2012 1. numero on ilmestynyt !
Lehden seuraava uusi makea numero ilmestyy nyt helmikuussa 2012
|
