Milloin ostamisesta ei ole tullut 'pakkomielle', eikä taitava mainosmies   ole  saanut meistä otettaan,  niin ostaminen on oikeasti hauskaa. Voi rauhassa miettiä ja puntaroida kohteena olevaa hankintaa, sen hintaa, laatua ja tarpeellisuutta. Ajatuksia on hyvä kohdentaa oikeisiin osioihin: onko hyötyä askareissa vai iloa, vaihtelua silmälle?  Huomioitava ehkä sekin, että mistä voisi luopua, jotta uudelle tulokkaalle löytyisi tilaa vaikkapa keittiön kaapista? Ihanne kaappi, missä tahansa kodin huoneessa on sellainen, että oven avatessaan se ei hyökkää päälle vyöryen ulos, vaan näkee heti koko sisällön. Eikä minkään esineen kaapista ottaminen olisi operaatio mutkikkaine siirtoineen tai nostoineen, joka puolestaan voisi vaikuttaa siihen, että aiottu leipomus tai muu tekeminen siirtyisi 'huomiseen'. Ojentamalla kätensä esinettä kohden, se olisi siinä, iloisena, puhtaana ja käyttövalmiina.  

Ei siksi, että kaapista löytyi tilaa, eikä pieni kahden Sveitsin Frangin hintakaan ratkaissut ostamista. Sen teki tällä kertaa puhtaasti laatu, koko ja se, ettei vastaavanlaista ollut. Olin tullut ilmankin toimeen lahjoitettuani pois entiset suuret (18, 24) pellit, joita oli tullut useita kylkiäisinä kirjojen tai lehtien mukana! Voisi tietenki ajatella niinkin, että muutaman kerran jälkeen tämänkin voisi antaa pois, jollekin ahkerammin leipovalle.

'Wiltonin' tuotteet ovat laadukkaita. Ei aina kovinkaan edullisia, mutta markkinoiden jatkuvan kilpailun kiristyessä satunaisia eriä myydään poistohinnoin. Ainoastaan kuuden muffinssin/kakun kerralla paistaminen on hidasta monen perheellisen leipojan mielestä. Mutta nami-hiiri iloitsee, kuusi on hyvä luku, vaikka  neljä olisi vielä parempi! Tämän vuuan avulla ei tarvitse edes koristeluja pahemmin, koska paistuvasta pinnasta tulee uunissa kaunis. Otin esille kuitenkin kuivumassa olleet punaiset harjoitelmani. Niitä tehdessäni muistan miettineeni, että onko värillä osuutta marzipaanien laatuun? Vihreä ja keltainen olivat huomattavasti jämäkämpiä työstää, kuin punainen.

Arvaan, että pikeerien mestarit saisivat aikaan ihanuuksia kahvipöytiin tarjolle. Nami-hiiri syö näitä kahvin kanssa ja ihailee hyvin paistunutta kaunista pintaa. Hyvää tuoksua levisi keittiöön kanelista ja muskotista, joita olin laittanut taikinaan, jonka resepti on 'Le Cordon Bleu' - sarjan 'muffinssikirjasta' sivulta 4 omenamuffinssi. Omenan jätin pois, koska eilen söin  niitä omenarinkuloita.

Näin lupailevat markkinoille tulleet tuoremausteiden säilytysastiat. Niitä valmistavat firmat lupaavat vielä enemmän: "Kolminkertaista yrttiesi elämä!" Puikoissa on ollut hyvä mainosnikkari. Nami-hiiri miettii, että kaksinkertainenkin riittää, jos torilta tai marketista ostamansa nippu säilyisi viikon, pari jääkaapissa käyttövalmiina nuukahtamatta. Muutamia ruukkuja on keittiön länsi-ikkunalla vaihtelevasti. Pian ne joutuvat parvekkeen seinälle niille varattuihin amppeleihin. Maustekasvivalikoimani on hyvin suppea, sillä käyttö on minimaalista, siitäkin huolimatta että todella käytän mielelläni tuoreita maustekasvien lehtiä, jälkiruuissakin, kuten olette ehkä havainneet. Mutta reseptin tai mielihalun ohjaamana tarvitaan toisinaan harvemmin käytettyjäkin, kuten rosmariinia tai sitä 'Bärlauchia', josta oli juttua aiemmin. Yhteen keitokseen tai paistokseen ei saa kulutettua koko nippua, joten uudet tulokkaat ovat testattu ja aika hyviksikin havaittu mausteiden freesinä säilymistä ajatellen. On isompi lahjana saatu ja muutama pienempi'Herb-savor pod' itse hankittuna normaalisti marketista.

Malliksi kuvaan laitoin basilikaa ja oreganoa, sillä niitä harvinaisempia ei ollut tällä kertaa. Idea on siinä, että muovisen kuvun alla olevaan säiliöön laitetaan hieman vettä, niin kasvi saa tarvittavan kosteuden säilyäkseen. Hauskemman  näköistäkin, kuin ilmalla täytetyt muovipussit. Toisinaan jätänkin persiljakotelon koristeeksi pöydälle ja napsin siitä päivän mittaan. Mutta yleensä säilytän jääkaapin ovessa ohjeiden mukaisesti, sen kolminkertaisen elämän toivossa - siis yrteilleni. Parsa viihtyy myös hyvin. Ylimääräiset mausteniput usein pilkon pakasterasiaan odottelemaan käyttöä, mutta tuore lehti on aina tuorelehti!

P.S.

Tässä vielä kolmas malli postilaatikkoon tänään ilmestyneestä esitteestä! Kaikki mallit mahtuvat jääkaapin oveen!

Valinnan yltäkyltäisyyttä joskus ihmettelen. Pitääkö jokaiseen uuteenkin asiaan tehdä kopioita pienin muutoksin kymmenissä tehtaissa? Puhumattakaan vanhoista hyvistä tuotteista. Eikö olisi hauskempaa kehitellä jotain, mitä ei ole  vielä kenelläkään?