Laskiaispulla on perua ajalta, jolloin ennen  laskiaistiistain jälkeen alkavaa paastoa oli syötävä kaloreita säästelemättä. Mantelimassa on hilloa tuhdimpaa syötävää. Hillon asemesta voisi käyttää soseutettuja marjoja pakkasesta, silloin pulla kevenisi entisestään. Jostain nami-hiiri luki, että 1 rkl mantelimassaa hillon sijaan lisää laskiaispullan kalorimäärää puolella . On tietenkin muitakin konsteja keventää kyseisen pullan kaloreita tarvittaessa, mutta vaikka toisin väitetään, niin maku kyllä kärsii. Se maku taitaa istua niissä kaloreissa  !

Taas kerran alkaa kisailu siitä, onko aidossa ja oikeassa laskiaispullassa kerman lisäksi hilloa vaiko mantelimassaa täytteenä. Mitäpä, jos kokeilisikin aivan uudenlaista täytettä? Tai täyttäisi vain osan pullista sillä 'ainoalla ja oikealla' täytteellä, mutta panisi toiseen puoleen aivan uusia makuja. Tämä villi kokeilu voisi tarjoaa uusia, miellyttäviä elämyksiä . Toinen vaihtoehto on tietenkin se, että tulee entistä vakuuttuneemmaksi vanhan pullan täytesuosikin erinomaisuudesta kaikenmaailman hömpötyksiin verrattuna.

Nami-hiiri luki Helsingin Sanomista Leena Ojalan kirjoituksen tällä viikolla. Otsake "Laskiaispullahuijaus“ on häneltä lainattu. Se oli hiiren mielestä hauska. "Pulla on ihanaa lähiruokaa ja laskiaispulla liki pyhä asia. Kaikki vain eivät tätä ymmärrä. Vai mitä pitäisi sanoa siitä, että kotimaisen Vaasan Oy:n laskiaispullat leivotaankin heidän leipomossaan kaukana Latviassa.....“. Nami-hiiri on kyllä sitä mieltä, että näin toimien katoaa aitous, katoaa osaaminen, katoaa maku tai mikä milloinkin on tuotteelle ominaista. Ja kaiken lisäksi vielä katoaa ne setelitkin kuluttajan kukkarosta.

Keski-Euroopassa hemmotellaan kuluttajia edelleen pienillä leipomoilla, joissa tehdään taikinat itse ja paistetaan pullat leipomoiden takaosissa. Ympäristöön leviävistä tuoksuista ja aromeista voi sitten päätellä ohi kulkiessaan, mitä uuneissa paistuu milloinkin.

Nami-hiiren uunissa paistui huomista varten sveitsiläisten sunnuntaileipä  ’Zopf’.  Viime vuonna MAKU -lehdestä kopioitu kokeilu, tehdä pitkopullan siivuista laskiaispullat oli positiivinen kokemus. Siispä tänään on tehty pitkosta taas pullia.

Nami-hiirellä oli mielessä uudet kokeilut täytteenkin suhteen, mutta suunnitelmat muuttuivat, kun hiiri kurkisti mitä moderneja muutoksia muun muassa ’Kinuskikissa’oli tehnyt tänä vuonna laskiaispulliinsa.

Eli ’syntiä’ ei ole hiiri  oikeastaan tehnyt,  kuin muuntamalla muotoja  ja hieman värejäkin! Lukijat tietävät entuudestaan, että ’Zopf’ ei ole tasapaksu leeta, vaan kapea yhdestä päästä ja  leveä toisesta. Kapeamman pään kantapala sai markkeerata ’hattua’. Seuraava sai siivun ’hatukseen' ja kolmas on muodikkaasti ilman 'päähinettä’. Mantelimassa on kevään vihreää. Kermavaahto on hieman punertavaa, sen aiheutti vaalen punainen sokeri - mutta sitä ei ollut riittävästi.

Lautanen on valmiina, maito kiehumassa ja herkuttelu voi alkaa. Illalla tulee sattumoisin italialaisten  versio suositusta konseptista ’Tanssii tähtien kanssa’. Nami-hiiri herkuttelee nämä yksin  .

Pihanurmella kukkivat jo krokukset! Nami-hiiren vieressä odottelevat pääsiäisen tiput jo malttamattomana vuoroaan tulla huomioiduiksi .

Laskiaissunnuntain rieha saattoi alkaa !

"Hei, sattuiko? Tarviitko apua? Osta käpäliisi suomalaiset Devisys-liukuesteet,  kun koko ajan pyllähtelet!"

Maa on valkoinen. Ulkona sataa hiljakseen suuria lumihiutaleita !

'Laskiainen' ja 'Alla hjärtans dag' viettävät yhteistä päiväänsä sunnuntaina. Laskiaispullaa ja sen jälkeen jotain sydämellistä makeaa. Mikä ihana tuplamakea päivä!

Postin tänään tuomasta uudesta 'Maku' -lehdestä ymmärsin, miksi aika moni leivontablogilainen oli tehnyt viikolla ihania marjapiirakoita. Lehtiä selailemalla yleisesti syntyy usein mielihaluja - 'tuollainen olisi kiva', 'tuon värinen olisi sopiva' tai 'tuonne haluaisin matkustaa' ja niin edelleen. Uudessa 'Maku' -lehdestä (sivu 43) löytyi muutakin ja helposti toteutettavaa 'namia' - hauskan näppärä ja moderni idea laskiaispullalle.

Olin suunnitellut tekeväni viikonlopuksi muutaman pullan, mutta löinkin kaksi kärpästä samalla, kun tein vain sveitsiläisen 'Zopfin'. Se on 'pitko-leipä', joka letitetään hieman erilailla, kuin 'ankkastukki', eikä siihen laiteta rusinoita, eikä sokeria tai ehkä tosi vähän. 'Zopfia' ei koristella raesokerilla tai mantelirouheella. Sen voisi sanoa maistuvan ihan himpun verran suolaiselta. Maku ja  koostumus eivät muistuta paahtoleipää tai polakkaa! (vehnä- tai kokojyväjauhoja, voita/öljyä, maitoa, hiivaa, munia, suolaa, sokeria). Tällä kertaa se paistui kiltisti ja tasaisesti väriään myöten. Uuni toimii siis erinomaisesti! Keittiöön tunkeutunut aurinko teki kuvalle tepposiaan. 'Maku' kirjatelineessä katselin sitten kuvaa ja leikkasin 'Zopfista' kannikan kapeammasta päästä ja sitten ohjeen  mukaisesti paksun palan, johon leikkasin syvän viillon  pystysuunnassa.

Halkioon laitoin usein käyttämääni  runsasmarjaista  'Favorit' -sarjan mansikkahilloa ja kermavaahtoa. Lisäksi kiehautin vähän maitoa, josta osan vaahdotin, patterilla käyvällä Bodumin pienellä maitovaahdottimella. Asetin tekemäni uudenlaisen laskiaispullan  keskelle syvää lautasta, kaadoin ympärille  kuumaa maitoa ja lusikoin  maitovaahtoa. Maito tietenkin imeytyy osittain pullaan, joka tekee siitä helposti lusikalla syötävän.  Annos toimi hienosti. - Oikeita perinteisiä laskiaispullia on tehnyt mm. Kinuskikissa kertoen myös pullan tarinan tai miten se on jäänyt historian tarinoihin kulkemaan. - Mansikkahillon korvaan seuraavassa 'pullassa' illemmalla mantelimassalla. - TV ei ole parhaita kavereitani, mutta ohjelmasta 'Bellando-con-le-stelle' pidän sitäkin enemmän. Ohjelma-konsepti 'Tanssii tähtien kanssa' saa tulla ihan minkä maan kanavalta tahansa. Tanssin pyörteet ja musiikki, eivät tarvitse sanakirjaa, mutta katselu vaatii jotain pientä syötävää seurakseen! - Tämän maan 'Zopf'-pitkoa, jota syödään joka perheessä aina sunnuntain aamiaisella juuston ja voin kanssa ensin ja sitten marmelaatien, täytyykin pitää  jatkossa aina pätkä pakkasessa - kaiken varalta. Sen sanotaan olevan leipää, mutta 'pullaa' se vastaa paremmin suomalaisen mielestä koostumukseltaan, vaikka taikinassa olisi  käytetty nyt muodikkaaksi tulleita hienoja kokojyväjauhoja. Vielä muutama vuosi sitten, sellainen ei käynyt kenenkään mielessä. Olisiko peräti ollut 'syntinen' ajatus rikkoa traditio?

Historiasta hieman, jos ketä kiinnostaa: Rusinainen 'Laskiaispulla' on kotoisin Saksasta, jossa sitä 1700-luvulla syötiin kuuman maidon kanssa. Laskiaispulla yleistyi 1800-luvulla kuuluen edelleenkin juhlan viettoon erilaisin variatioin eli kermavaahtoa ja mantelimassaa tai mansikkahilloa. Mantelimass-pulla-idea kulkeutui Suomeen tietenkin Ruotsista. Laskiaistiistaina on nykyäänkin hernekeittoa tarjolla sattumin tai moderninpaa sosekeittoa smetanalla, sekä jälkiruuaksi pullaa ja kuumaa maitoa. - Vaikka uskonpuhdistuksen jälkeen moni sääntö hävisi, niin ruokiin liittyvät uskomukset kuitenkin säilytettiin. Vapaehtoisuus toimii usein paremmin, kuin pakolliset ja tarkoin noudatettavat säännöt. - Laskiaisen ruuat olivat olleet aina rasvaisia alkavasta paastosta johtuen. Uskomuksen mukaan, mitä rasvaisemmiksi sormet ja suupielet tulivat, sen parempi olisi sato tai jokin muu maanviljelyyn ja sen askareisiin liittyvä seikka. Sormia ei saanut pyykkiä, ei edes nuolla, vaan rasvan annettiin kulua itsestään! Oi aikoja, oi tapoja! Rakastan serviettejä.

Laskiaisen maailmanlaajuisesti tunnetuin nimitys viittaa termiin 'karnevaali' - siksi täälläkin ne serpentiinit ja rosetin tapaiset 'Fastnachtschüechlit' ilmestyvät tammikuulla kauppoihin. Ja kaduilla näkee kilomääräisesti paperisilpua*, jota iloisesti heitellään. - Sanan alkuperä on oletettavasti  sanasta 'carne vale' eli 'jäähyväiset lihalle'. Romaanisen kielialueen vanha ilmaus on 'carne laseiare'. Toinen tunnettu on laskiaistiistain ranskalaisperäinen ilmaisu 'Mardi Gras'. Venäjällä tunnetaan sana  'maslenitsa'. Suomen kielen 'laskiainen', ei sekään tarkoita mäenlaskua oikeasti, vaan 'laskeutua' Pääsiäiseen tai 'laskea' päiviä siihen. Jälkimmäinen olisi johdonmukaisempi ajatus. 

Nami-hiiri laskee hiljakseen myös päiviä, vaikka aivan toisesta syystä. Postipaketti on melkoisella varmuudella tulollaan ja jännitys  tiivistyy, kun 'kaikki' kaverit ovat niitä jo saaneet ! !

*) Ei mitä tahansa värikästä pientä, kevyttä paperisilppua, vaan muotoon leikattua ja kooltaan  muutamasta millimetristä senttimetrin kokoluokkaan. Nimitys tälle (hää)riisin tavoin ilmaan heitettävälle paperille voi olla: Konfetti, Räppli, Punscherli, Koriandoli...ja ties mitä, riippuen millä alueella tai missä Kantoonissa ollaan. Itävaltalaisilla ja italialaisilla on lisäksi vielä omat nimikkeensä. Aina kun on juhlaa, niin kaduilta löytyy myöhemmin kiloittain pienistä pusseista heitettyä 'väriloistoa', jonka poistamiseen tarvitaan tietenkin 'lakaisinkoneenhoitajaa' ja sen konetta. - Tuo sana hymyilyttää erityisesti. Se on vanhasta TV-mainoksesta, jossa lapset kertoilivat, mikä heistä tulee isona.

Kuvan pienet 'Konfettit' ovat ohutta muovia askartelutarkoituksiin; en halunnut kuvata likaista katua.