Mitä muuta, kuin muistoja mahtaa ulkosuomalainen kantaa laukussaan? Maailmalta löytyy paljon suomalaisia tuotteita, enemmän, kuin arvaammekaan, mutta jotain jää aina kaipaamaankin. Mielihalut tekevät meille myös mielellään kepposiaan ja vesi herahtaa kielelle yksinkertaisesti vain siitä syystä, että tuotetta ei  ulkomaan lähikaupoista saa. Sitä mitä ei ole, sitä juuri tekee mieli! Toisinaan myös saattaa käydä niin, että jotain 'kaipaamaansa' tuotetta tai uutuutta ei ole vain  huomannut markettien tavarapaljoudesta asiakasvilinässä. Oikeasti en ole mikään himo-shoppailija, vaikka ehkä teksteistäni voisi niin päätellä. - Osaan palata kaupoista kotiin ihan tyytyväisenä ilman pienintäkään ostosta. Laitan sitten vain mukana olleen taitetun pienen, mutta kauniin paperikassin kainalostani odottelemaan seuraavaa kertaa. Muovikasseihin en ostamiani 'aarteita' koskaan laita. En edes maitoa tai leipää. - Katselen ja tutkin tuotteita hieman muista syistä hyvinkin ahkeraan. Eikä niitä tutkiessaan välty ajatukselta, että kaikki tarpeellinen on jo keksitty vuosien saatossa ja minullekin mieleiset asiat löytyvät kaapeistani. Toisinaan kuitenkin kokee positiivista yllätystä astuessaan kauppaan tai pieneen puotiin. Näin kävi mm. siellä Porvoossa poiketessani 'Skafferiin' houkuttelevan näyteikkunan innoittamana. Eikä kauppa suinkaan ollut pettymys. Hyllyillä oli siisti järjestys ja hienot valikoimat laadukkaita tuotteita, joita ei saa tai ei löydy isoista liikkeistä. Selvästikin ystävällinen kauppias oli panostanut erikoisuuksiin. Puodin nostalgista tunnelmaa on mahdotonta kokea tai tavoittaa millään luxus-herkku-osastolla ollessaan! Pienet puodit vetävät minua magneetin tavoin puoleensa.

Kotona kuvatulla lautasella on pehmeitä karpaloita, samoin pomelon siivuja, italialaisen Venchin 'Chocaviar', pieniä suklaasydämiä vihreällä karamellikuorella, toinen pussillinen karpaloita, peltipurkissa on ruotsalaista, marjoilla maustettua sokeria, sekä tomaatilla maustettua 'sormisuolaa'. Kuvan tasokkaat mini-suklaapalat ovat Valrhonan konseptiliikkeestä, Helsingin Kämp Galleriasta.

Tässä lisää matka-askista purettuja ja ennenkin 'mielitietyiksi' mainittuja asioita.  - Tuo suklaata halaava hiirulainen on erityisen rakas syntymäpäivälahja ! - Aallon matalat ja korkeat muotit olen jaellut lahjoiksi, joten hankin iki-omat Esplanadin i-Shopista.

Ruokalautasella on uskomattoman hyvää suomalaista leipäjuustoa, maukasta Rosalan limppua, jota oli ostettava Stockmannilta kotiin, maistettuani sitä hyvän ystävättäreni tekemällä lounaalla. Ensikosketus leipään oli niin vaikuttava, että pyrin myöhemmin esittelemään annoksen omassa keittiössäni! - Juuri nyt ei muuten ole aavistustakaan missä Rosala mahtaa olla ?* - Vihreä, salvialla maustettu, Sage Derby, on moni vuotinen tuttavuus, jota Sveitsistä ei saa. Pidän sen mausta oikeasti, vaikka aikoinaan ostin ensimmäisen, hyvin pienen palasen värin takia juustosalaattiin.

Sääntöjä noudatan tosi mielelläni. Syön kaiken paikanpäällä, mitä 'käsilaukkuun' ei saa lentomatkalle laittaa, ja  jään niitä sitten'kaipaamaan'.....

...kuten mini runebergintorttuja, sekä Chjokon pieniä herkkuja. Kauniin vihertäviä macaronsseja ja.....ja...hups, se nimi unohtui sittenkin. Macaronsseja oli useissa  makuväreissä,  mutta pieni kiva ja poikkeava erikoisuus -  ne  kaikki olivat täytetty  suklaalla!

Tämän digestive-pohjaisen juustokakkupalan nautin kahvin kanssa Fazerilla yksikseni, oikeana merkkipäivänä. Kaivoin laukustani kameraa, kun valpas kahvila-apulainen pyyhälsi pöydän viereen, kumarsi kohteliaasti ja sanoi, että pyyhitäänpä vielä varmuudeksi, ettei kuvaan tule tahroja. Olen aina ollut ja edelleenkin, hyvin tyytyväinen suomalaiseen palveluun. Parin kuvan jälkeen muistelin jo taas ihanaa teatteri-iltapäivää lauantaina ja sitten sunnuntain koko perheen lounasta kakkuineen. Pieni puna nousi poskille, kun muistin syöneeni enemmän, kuin puolet yksikseni. Pienempi Kultani istui parhaillaan koulunpenkillä. Hän viettäisi 'Hannah Montana' -teemajuhlaa luokkatovereiden kanssa koulun jälkeen - minä illastaisin 'Karmassa'. Kun syntymäpäivä on vain kerran vuodessa, niin kyllä sitä pitää juhlia kolme päivää joka vuosi!

Strindbergillä nautittu ruotsalainen punssirulla toi taas mieleen ajan, jolloin söin sellaisen joka päivä! Nykyää saatan joskus jo ohittaa Ikean herkku-osaston leivospakkaukset, mutta niinkin on käynyt, että olen palannut pienen matkan päästä takaisin! On muistissa sellainenkin kerta, jolloin punssirulla oli ainoa syy ja ainoa ostos matkata tunti Ikeaan. - Myös 'Reuter & Stolt' valmistaa punnssirullia ihan yksittäispakattuinakin.

Kamera on taas täys' ihania muistoja, joita printtailen oikeiksi valokuviksi, joita voin katsella myöhemmin....Jotain kirjoitettavaakin varmaan vielä löytyy, sillä ei tässä suinkaan olleet kaikki kohtaamani 'makeudet' Helsingissä !  

* Vuoden elintarvike vuonna 2004 - Rosalan limppu !

Porvoon joki on saanut nimensä 1300-luvulla Linnamäelle rakennetun maalinnoituksen mukaan, Borg=linna ja joki=se ruotsalaisten o, joista myöhemmin muodostui myös kaupungin nimi. Porvoolla on pitkä historiansa maamme kolmantena  kaupunkina, Turun ja Ulvilan jälkeen. Sitä on moneen kertaan  poltettu, sekä tahallaan ja tahattomasti. Tässä kohtaa on ihan pakko lainata lause historiankirjasta. Tilanne on ollut varmasti aikanaan vakava, mutta lause on muuttunut nykylukijalle huvittavan hauskaksi: "Suurin Porvoon palo vuonna 1760 sai alkunsa erään porvoolaisemännän kalakeitosta." Enempää tarinasta ei juuri nyt eteeni osunut. - Suomen kieli on asettunut päärooliin pikku-hiljaa. Vielä 1960-luvulla se oli ruotsi, joskin hyvin hienoisella enemmistöllä.

Kansallisrunoilijamme Johan Ludvig Runebergin puoliso, Fredrika, on tehnyt kaupungista kuuluisan tortullaan, jonka hän 'loihti' miehensä naminälkään aineksista, joita sattui olemaan kaapissa. Runebergin aamiaisleivos punssin kera koostui seuraavista aineista: vehnäjauhoja, korppujauhoja, keksimurusia, mantelia ja mahdollisesti kardemummaakin, päälle omenahilloa ja sen ympärille sokerikuorrutetta. Torttua, hieman muunnetuin reseptein saa kaupoista ja kahviloista tammi-helmikuun aikana. Tätä vanhaa herkkua nami-hiiri  on syönyt 'varastoon', kahdeksan päivää peräkkäin .  On lohdullista tietää, että Café Helmen vitriinistä, niitä löytyy ympäri vuoden!

         Café Helmi, Porvoo  ja  Café Argos, Stockmann Hki

Helmi Wanhassa Porvoossa !

Päivä Wanhassa  Porvoossa. Bussimatkan maisemat olivat suoraan postikorteista ja aurinko paistoi! Vanha tuttu 50km matka Helsingistä oli kutistunut uusien järjestelyiden ansiosta 35:een kilometriin. Kävin kyllä viime talvenakin Porvoossa, mutta en ehtinyt silloin vanhaan kaupunkiin.

Oikeastaan Wanhasta Porvoosta löytyy paljon helmiä katseltavaksi ja turistien ihailtavaksi. Se helmi, jota tässä tarkoitan on tietenkin, Airi Kallion, iki-ihana Café Helmi. Se on ollut monena sunnuntaina iltapäiväkahvieni määränpää jo vuodesta 1983 lähtien. Ei ollut mitenkään naurettavaa, edes lapsieni mielestä, ajaa Helsingistä vanhaa tietä Porvooseen vain kakkupalan ja mehun vuoksi! - Ihan kaikille en kehtaa mainita, että tein sen retken nyt Zürichistä asti. Se näet sattui olemaan ensimmäinen retkikohteeni käydessäni äskettäin Helsingissä. Oli ihan siedettävää  -14°C pakkasessa ja auringossa kulkea ja kurkistella pitkästä aikaa ihania, vanhoja puutaloja, niiden muotoja, ruutu-ikkunoita ja pikku-puoteja, joissa lattiat olivat hieman lintallaan, katot matalalla. Kesän tungosta ei ollut. Sieltähän niitä 'Kiva kun tulit'-servettejäkin löytyi Kynttiläkamarista, blogi-ystävien ohjeiden mukaisesti. Ja sellainen unelmien 'Skafferi' -herkkukauppa, jonka tiskin taakse olisin voinut jäädä vaikka heti apulaiseksi. Puoti on myös sikäli harvinaisuus, että sen omistaa tuntemani vanha kauppiassuku jo neljännessä polvessa. Huvittavaa tietenkin oli se, että törmäsin tuossa pienessä puodissa nykyisen naapurimaani Italian erikoisuuksiin. Kuvitella, pienessä Suomen Porvoossa, kaukana maailman Metropoleista, oli italialaista suklaa-caviaaria!  Eikä maksanut edes 'maltaita'.

Kaksi pientä lohipasteijaa ja suuri kakkupala kuittasivat lounaan. Höyryävän kuuma kaakao karkoitti sen pienen vilunväreen, jonka pakkasen viima oli aiheuttanut kävellessä  ja puodeissa kolutessani. Olin kyllä ennakoidun järkevästi ja lämpöisesti pukeutunut Suomen talvea varten. Olin pakannut korvalaputkin mukaani.

Tuttuun tapaan, aina ystävällinen, Airi Kallio, huikaili hauskoja kommentteja kiireidensä keskellä. Hän oli ymmärtääkseni äskettäin palannut Ruotsista ja arvatenkin siirteli kahvilan sisustusta uusien ideoiden innoittamana, joita oli mahdollisesti nähnyt tai matkalla muuten 'saanut päähänsä'. Pienessä 'yhden naisen' yrityksessä eivät askareet lopu idearikkaalta ihmiseltä. Siinä piilee myös osa menestyksen salaisuutta, sillä 27 vuotta palveluammatissa yrittäjänä on pitkä taival, mutta taatusti antoisa. On vapaus uusiutua, parhaalla katsomallaan tavalla, eikä tarvitse tehdä anomusta kolmena kappaleena ison talon pääkonttoriin. Puuhastelu jatkuu iltaisin ovien sulkeutumisenkin jälkeen, ilman iltalisiä. Vuorokauden 24 tuntia eivät useinkaan riitä, joten on otettava avuksi, se 25:kin, pitämättä jäänyt ruokatunti. Pienyrittäjällä ei ole lomia; nekin ovat usein juuri hankinta- ja ideamatkoja. Minua palveli mukavan tuntuinen, nuori kahvila-apulainen. Ymmärsin hänet 'aarteeksi', jonka huostaan kahvilan voi jättää hetkeksi tarvittaessa, pelkäämättä 'kaaosta' palattuaan. Ei aivan varmasti, mutta melko varmuudella, Airi Kalliokin, ajattelee juuri näin. Hän kuuntelee asiakkaitaan, kokeilee, uudistaa, laajentaa ja elää yritykselleen! Sen vuoksi löytyy, Porvoon Helmet: Helmi, Helmeri, sekä juhliin vuokrattava JuhlaHelmi, johon mahtuu jopa 100-110 henkeä. 

Kaikkea hyvää ja kiireisiä päiviä !

Terveisin