Mitään erityistä syytä ei ollut, mutta on joskus hyvä hemmotella itseään ja toteuttaa mielitekojaan. Eikö? Elämä sujuu mallikkaammin, kun on itsensä kaveri. 

Kun löytää tällaisen huumorilla lähetetyn kortin postilaatikostaan, niin sitä kyllä pitäisi kakkupalalla juhlia lähettäjän kunniaksi. Kuvastahan löytyy koira, kukkahattu, 'vihreyttä' ja makeasta selvästikin nauttiva ihminen. Mutta tarkemmin analysoituna: hiukset hm-mmm, koira olisi musta, suurempi, eikä se koskaan rohkenisi kurkoittaa pöydälle, vaikka antimien tuoksut saavatkin kuolan valumaan. Hatussa pitäisi olla enemmän kukkia ja herkkuannos, se olisi tietenkin kakku tai leivos. Jäätelöä harvemmin näin runsaasti. Mutta eihän lähettäjän tarkoitus ollutkaan pyrkiä täydelliseen kuvaan, vaan hauskaan. Kortin lähettäjä ansaitsee kuitenkin jo menneiden kiitosten lisäksi ylimääräiset kiitokset, sillä hän on huomannut 'pääpiirteet' blogikirjoitusten rivien välistä.  .  Ei 'nami-hiirestä' ole koskaan mitään korttia tehty. - Oh-ou, paitsi kerran, kun naapuripulpetin aikuiseksi kasvanut 'pojanviikari' lähetti joku vuosi sitten syntymäpäiväonnittelunsa itse piirtämällään kuvitelmiensa kuvalla. Siinä oli lapsille selittelemistä. Huh-huh!

Voisi tämän alla kuvatun herkun syödä SUGAR MAMAnkin kunniaksi. Hän oli näet nami-hiiren humoristinen pari juuri päättyneellä SLY11 kierroksella. Parini ei ole vieläkään julkisesti ilmottautunut. Parini ihania paketteja postipoika kantoi ylös porraskäytävässä puuskuttaen ja toi niinä aamuina makuja, sekä iloa! Tai aika varmasti lähettäjän täytyy olla 'Sugar mama', sillä hiiri on laskenut yhteen 1+1 seurailtuaan pakettipostauksia. 

Suuri pullataikinaan tehty karkeajakoinen rahkapiirakka lapsuuden kotikadun leipomosta, on lähtemättömästi nami-hiiren mielessä. Sitä 'piimäpiirakkaa' sai ostaa haluamansa kokoisen palan. Maksu hoitu painon mukaan. Tarjolla oli myös pieniä pyöreitä piirakoita, joissa oli letitetty reunus. Reunat nami-hiiri nakersi ensin, samoin vastaavista puolukkapiirakoista. Mutta suuri piirakka oli tietenkin mehukkaampi ja se maistui maidon kanssa.

Kymmenissä vuosissa rahka on muuttanut koostumustaan ja sen 'karkeajakoisuus' on hioutunut matkalla.  Piirakasta on tullut 'torttu' ja siihen on keksitty lisäillä hedelmiä tai marjoja. Mitään vallan 'kamalaa' ei ole ajan kuluessa tapahtunut, sillä pirakka-torttu-mikä-lie on makeaa ja hyvää muuttuneesta modernista ulkoasustaan huolimatta! Mikä estää muistelemasta lapsuuden ihania, joskin hieman harvinaisempia herkkuhetkiä? - Ja kyllä pienellä etsiskelyllä maaseutujen kotileipomoista niitä 'antiikinaikaisia' piirakoitakin vielä löytää. - Eihän nami-hiiri nyt sentään ihan antiikkia vielä ole, kun kuulee heinäsirkkojenkin soiton!

Nami-hiiri teki  yllä kuvattuun omaan torttuunsa tarvittavat muutokset, alkaen vuoan koosta. Kuvassa on enää puolet jäljellä  .

Tässä on lehdestä leikatun 'persikkaisen rahkatortun' resepti:

Pohjaa varten:

1 pkt (400 g) pakastemurotaikinaa 

noin 200 g pilkottua persikkaa 

Täyte:

1 tlk (250g) maitorahkaa

2 dl vispikermaa

3 kananmunaa

1 sitruunan raastettu kuori

1/2 dl sitruunamehua

3/4 dl sokeria

2 tl vanilliinisokeria

Pinnalle:

persikkalohkija, mini-ananasrenkaita tai marjoja maun mukaan

1 dl vettä

1/2 dl hyytelösokeria

1. Painele sulatettu murotaikina piirakkavuoan (halkaisija 26 cm) pohjalle ja reunoille. Pane vuoka jääkaappiin täytteen valmistamisen ajaksi.

2. Sekoita rahkan joukkoon vispikerma, munat, sitruunan raastettu kuori ja mehu, sokeri sekä vanilliinisokeri. Kaada täyte vuokaan ja paista torttua 200 °C, uunin alimmalla tasolla noin 25 minuuttia. ( tai niin, että pintaan tulee väriä).

3. Anna tortun jäähtyä. Valuta persikkaviipaleet hyvin ja asettele ne tortun pinnalle kauniisti. - Kiehauta vesi ja lisää hyytelösokeri koko ajan sekoittaen. Kun liemi kiehahtaa uudelleen nosta kattila liedeltä ja anna jäähtyä pari minuuttia. Lusikoi lientä käyttämiesi hedelmien päälle ensin ohuelti, sitten runsaammin. Tarjoa torttu kylmänä.

…on pyöreät piirakat tehty !

Uutta MAKU -lehteä aamulla selailemalla löytyi ihania reseptejä. Vanha iki-ihana tuttavuus Ambrosia. Sitä sai maistaa aikoinaan appelsiiniversiona hieman joka tädin kutsuilla. Sitruunalla maustettu modernimpi muunnos on varmasti raikas kesään. Aina löytyy kivaa uutta tietoakin, missä Suomi menee. ‘Mozzarella’ rullaa Italian läheisyydestä huolimatta saa Sveitsissä odottaa ja samoin tietenkin oivaa keksintöä pakata prinsessatorttuun  tarvittava pyöreä läpyskä valmiina pakettiin! 

‘Miten pärjää mies tipusen kanssa kuumilla hiilillä?’ Oi, se pitäisi nähdä.

Mansikka filovartaat, kookosletut, lämminsavustettu lohi, vesi herahtaa kielelle. Marjaisa trifle, sellainen oli meidänkin marketin esitteessä tällä viikolla, mutta vadelmilla. Pakettimakkaraa voisi kokeilla keltaisella currymakkaralla. Makkara on hyvää kohtuudella, ja se kuuluu myös eurooppalaisten terassien ja pihojen kesään. Paljon mielenkiintoisia reseptejä, joita tulee kokeiltua hieman raaka-aineista johtuvin muunnoksin.

“Mistä on pyöreät piirakat tehty?”, kyselee Myllyn Paras kiiltävän uuden lehden takakannessa helpon reseptin kera.

Omenat roikkuvat jo tunnistettavina puissa, mutta nektariineja, vadelmia, mansikoita ja raparperia on marketit ja torikojut pullollaan.

Piirakkataikinaa oli. Kaapista löytyi pienimmän Pyrex -padan kansi, johon nektariini piirasta suunnittelemaan. Nektariinit oli nami-hiiri varannut uunin vapaapäivää silmällä pitäen, mutta yhden vajaus ei kasva ongelmaksi. Muita tarvikkeita löytyi myös illan nektariiniseen piirakkaan.

Vadelmia en raaskinut käyttää uunissa, joten laitoin ne vasta paistamisen jälkeen. Piiras oli muuten kaunis ja pullea uunista tullessaa. Mutta hain kameran, join kahvia ja asettelin noita vadelmia. Hain vielä yhden lehdenkin ulkoa vadelmille koristeeksi ja piirakka otti ja laskeutui !  Noinko pienestä ne leipomukset pitkästyy?

Siinä se nyt on ! Nuoren tytön hieman suurempana toteutettu haave, laittaa aito posliiniesine kakun päälle. Kuvan esine oli edellisessäkin kirjoituksessa, mutta nyt nostalgisista syistä. "Emma", joksi tanskalainen posliinitehdas on Limited Edition 'The Millenium' esineensä nimennyt, istuu nallensa ja kilpikonnansa kanssa rannalla uimaräpylät jaloissaan. Voisiko enää olla sopivampaa kakunkoristetta kesään ja varsinkaan silloin, kun hahmot eivät synny sokerimassasta?

Kakun koriste on jo puhdistetuna omalla paikallaan. Kakkukin on jälleen samassa, mutta tiskatussa  vuossa, jossa se paistui. Se imeytyy jääkaapissa......

....ja nami-hiiri taiteilee sillä aikaa marzipaanista tyyliteltyjä kukkia munakuppiin, ilman suurempaa ajatusta muotoillessaan niitä kämmenellään. Ulkona sataa lämpimässä säässä, siksi on aikaa askarrella.

Pehmeä raparperikakku 

3 munaa

1 1/2 dl sokeria

2 dl vehnäjauhoja

1tl leivinjauhetta

1 tl kardemummaa

1 rkl tummia suklaarakeita (Caviar )

Kostutukseen 2 rkl likööriä tai 1 dl vaaleaa mehua

Isohkoja raparperin palasia määrä suhteessa vuokaan, tämä rivi  unohtui !

- Vatkaa munat ja sokeri kestäväksi vaahdoksi

- Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää muna-sokerivaahtoon.

- Sekoita vain sen verran, että aineet tasoittuvat

- Kaada osa taikinaa voideltuun korppujauhotettuun vuokaan ja ripottele isoja raparperinpaloja kerros.

- Lisää taikinaa ja laita  toinen kerros raparperia.

Lopuksi loput taikinat kulhosta.

Valmiiksi lämmitetty uuni 175°, alin ritilä ja tämän paistoaika noin 50-55 minuuttia, mutta normaali rinkula tarvitsee aikaa vain noin 30-35 min. !

Kumoa kakku ja anna jäähtyä. Pese vuoka, jossa paistoit kakun ja  ja laita kakku takaisin vuokaan. Kostuta pirskottaen 2 rkl likööriä.

HUOM!  Mikäli lapsia syömässä, niin 1 dl jotain vaaleaa mehua kostukkeeksi.

Anna vetäytyä vuoassa jääkaapissa muutama tunti tai seuraavaan päivään.

Kumoa kakku tarjoiluvadille ja koristele  ja vatkaa vaikka kermavaahtoa kakkun seuraksi !

Nami-hiiri käytti kukkien tekoon marzipaania, jota litisteli muovipussin sisällä, leikkasi ruusumuotilla ja 'viimeisteli kämmenellään   ! 

Kakusta voisi käyttää nimikettä 'savariini', mutta sitä ei ole paistettu isossa rinkulavuossa, koska nami-hiirellä ei sellaista ole. Mutta suurin este muodostuu siitä, että eihän tätä kakkua ole nostatettu hiivalla, kuten oikeat savariinit.  Kermavaahtoa vispaamalla ja lisäämällä joukkoon hieman raparperisosetta, kakku maistuu kyllä mahdottoman hyvältä, käyttipä siitä ihan mitä nimitystä tahansa .

P.S.

Eilen, sunnuntaina nami-hiiri teki jotain tosi 'hullua', kun osallistui Leivontafoorumin kesäkuun raparperi-haasteeseen !

Ajatus oli niin kutkuttava, että enempiä ajattelematta, tämä kakku on nyt haasteen yksi osallistuja isompien mestareiden joukossa. Nami-hiiri koki tehneensä hieman erilaisen leipomuksen, joten pähkäilyä riittää äänestäjille ja sehän on yksi haasteen hauska elementti. Usein myös haaste/kilpailuleipomuksista löytää uusia ideoita omiin leipomuksiinsa, joten katsotaan miten kakun käy. Itse olen aiemmin tehnyt sitä vain mansikoilla tai karpaloilla.

Raparperi on loikkinut rannalle paistattelemaan päivää  tai paremminkin vilvoittelemaan ja jättänyt lehden alla kotikoloaan pitävän sammakon ihmettelemään, että minne se katosi!

Raikas, hennosti 'Red Berry sugarilla' sokeroitu raparperi pääsi useampaankin kakkuun. Nami-hiiri teki tutun sitruunakakkutaikinansa ja taaskin ilman sitruunaa. Pidän kovasti sitruunasta, mutta muillekin mauille on hyvä antaa tilaisuus kutkutella makuhermoja. Sitrushedelmä vaihtui inkivääriin, sekä suklaaseen. Raparperit hiiri jätti tällä kertaa isoiksi palasiksi, ettei tarvitse suurennuslasia palojen etsintään valmiista kakusta. Ja laittoi ne lopuksi taikinan sekaan ihan raakana, mutta aavistuksen sokeroituneina ja kuorineen. Raparperin joukkoon en mielelläni sekoita mansikkaa tai muutakaan punaista marjaa. Nami-hiiri pitää enemmän selkeistä ja yksinkertaisista makuelämyksistä. Toki sekoituksetkin ovat suosikkilistalla, kuten  hedelmäsalaatit. Kun hiiri ei osaa oikein mitään, niin keksii omiaan ja laittoi taikinaan loput tummat 'caviaari' -suklaarakeet, ruokalusikallisen verran. Rasian paikalle jäi mukava tyhjä paikka jollekin uudelle testattavalle  .

Ja raparperin matka kohti uunia alkoi....hieman sekoitusta ja sitten vispilää...raparperipalat ja suklaarakeet.

.....ja sen jälkeen rannalle, aurinkoon.....Raparperi on leikkisä. Muistan sen lapsuudesta, kun Äitini neuvoi miten siitä saa hauskoja 'rantapalmuja' ja kiehkuroita. Piti siis kokeilla ihan välttämättä ovatko Thurgaunkin raparperit lystikkäitä. Olivathan ne !

.....kavereita löytyi tietenkin heti, koska tuoreen kakun tuoksu kiiri kauas. Pienet ystävät ja nallet eivät välittäneet vaikka raparperit olivat hyppineet sinne tänne paiston aikana . Maku oli, jos ei nyt ihan 'wau', niin sinne päin.

Osaa nami-hiiri olla hassuttelemattakin. Lopusta rantakakun taikinasta paistui uunissa myös matala pieni piirasvuoka. Siinä paistunut raparperikakku olisi helppo kuljettaa piknik-retkelle ilman koristeita ja ilman hullutuksia. Tai nauttia sunnuntain aamiaisella muffinssin tai croisantin asemasta. Ja jos nyt sellainen vahinko kävisi, että tämä kakku jäisi syömättä, niin siitä saisi ihania korppuja. Siivut ovat juuri sopivan pieniä tehdä raparperikorppuja italialaista pistaasimantelikorppua  jäljittäen. 

Raparperin raikkautta rannalle tai ruohikolle !

Lapsuudesta, kouluvuosilta on makumuisti säilyttänyt kirnupiimän maun, vaikka Valio on 'lopettanut' sen tuotannon. Kefiirille taisi käydä samoin. Onhan se ihan selvää, ettei lyhyellä päiväyksellä olevaa tuotetta kannattanut pitää markettien hyllyillä, jos nami-hiiri osti  tölkillisen silloin tällöin ja kuitenkin jostain yksityisestä kaupasta tai kauppahallista ja keksi sitten lisäksi muuttaa ulkomaille. – Mutta oikeasti hiiri ei pode huonoa omaatuntoa, sillä totuus on se, että taas törmätään EU-direktiiviin. Sen mukaan voin valmistuksessa jäävä neste (kirnupiimä) kuuluu EU-tuen piiriin ainoastaan silloin, kun tuotteen loppukäyttö on eläinten rehuna. Ei siis olisi auttanut vaikka nami-hiiri olisi nostanut kulutustarvettaan. - Sveitsistä löytyy kirnupiimä tai sillä nimikkeellä kulkeva tuote. Kauppojen maito-osastoilta löytyy ‘kirsikka-kirnupiimää’, päärynä- ja kukka-kirnupiimää. Jälkimmäinen on maustettu  ‘mustaseljan’ kukkivista tertuista. Näistä kolmesta olen aina ostanut vain kirsikkaista, jonka maku ei ole pettymys, sillä kirsikka maistuu aidosti. Mutta ei se mitään suomalaistyylistä kirnupiimää ole! Koostumukseltaan kyllä hapan maitotuote, jolla on ne kirnupiimän ominaiset 0,3%:a  rasvaa. Mutta onko oikeasti niin ‘nokonnuukaa’, jos tuote ei ole täydellinen? Kaatuuko makumaailma, ei kai?

Eilen ostin kirsikkapulloja useamman ja yhden sitä ‘kukkaa’.  Lasissa kumpainenkin on ihan piimän oloista, eikä maito tule mieleen, joskaan ei kirnupiimäkään. Tyhjään lasiin ei jää piimän 'raitoja'. ‘Holunder-blüten Buttermilk’ maistuu makealta, samalle kuin kukista tehty hyytelökin, mutta jälkimauksi jää selkeästi kirnupiimää kaukaisesti muistuttava maku. Ei hassumpi tuotteena. En välttämättä ostaisi heti uutta (5 dl) pulloa. ‘Päärynä- ja mansikka-kirnupiimän' uskon olevan aidon makuista valkoista juomaa, kuten kirsikkainen. Lisäksi pieneen ostoskassiin tuli nippu uusia pikku-rillin kokoisia porkkanoita, jättiläisen mustikoita - ja kotimatkalla taitoin kaksi ruusua pensaasta, jonka oksa sojotti aidanraosta. Ystävällisen talonherran huikatessa kädellään suostumustaan ja tervehdystään!

'Porkkana-paistos' maistui mukavan yrttiseltä. Tuoretta ruohosipulia ehkä tuli ripoteltua liikaa, kun muutenkaan ei ollut mitään reseptiä kaupan valmiille pohjalle. Oli vain into latoa vuokaan porkkanoita. Ulko-asu ei ihan onnistunut ajatuksessa latoa pienet porkkanat poikittain parsan tapaan. Olin jättänyt niihin pätkän varttakin! Olisi pitänyt kuvata ennen uunia ja samoin vieressä oleva uusinta Jamie Oliverin kirjasta 'hunnutettu nektaripiiras', joka ei tällä kertaa harjoitellut hyppyjään lattialle. Piirasta tuli hunnutettua vain osin, jotta nami-hiiri saattoi seurata miten hyvin nektaripalat yleensä käyttäytyvät! 

Mustikoita, jäätelöä (il Gelato), vaniliinikermaa, mansikkakastiketta (les vergers boiron), pähkinärouhetta, lusikka-pikkuleipä (Jowa) - ja naapurin pensasruusu ! Valitsin väärän lautasen mustikoiden alle - Pentikin kaunis mustikan sininen 'hukkaa' tummat mustikat - kirkas tai valkoinen olisi ollut ehdottomasti parempi kuvassa, vaikka luonnossa toimii mainiosti.

Joku aina silloin tällöin tiedustelee sähköpostissa, että syönkö ruokaa laisinkaa, kuten kalaa tai lihaa? Toki, toki, kalaa kuluu, mutta niiden, kuten lihankin paistamisista ei 'herkullisia' kuvia nami-hiiri ole onnistunut näppäämään. Peruskotiruoka on kunniassa, mutta usein mainittu yhdenhengen talous on kurja keittiön vinkkelistä katsellen. Erilaiset pienet keittiön pienet ja hauskatkin välineet ovat hankittu ruokahalun ylläpitämiseksi ja jotta keittiöstä kuuluisi se nauru!