Minä pidän tähdistä. 'Maija Poppasen' kuvitteellinen tarina on lähellä tähtiä. Hän lentää suurella sateenvarjollaan Helsingin Kaupunginteatteriin suoraan taivaasta. P.L. Traversin kirjaan pohjautuva musikaali on lumoava, täynnä sadun ihmeitä ja taikuutta, joka tekee siitä kaikenikäisten teatteriesityksen. Istuin katsomossa pojantyttäreni kanssa ja me nautimme Hans Berndtssonin ohjaamasta 'Maija Poppanen' -esityksestä, kuten yhdessä olostakin. Maijaa esittävä nuori, Emmi Kangas, oli minulle ihan uusi tuttavuus, mutta verrattavissa vuonna 1964 ensimmäisen kerran näkemääni 'Mary Poppins' -elokuvan Julie Andrewiin, ellei himpun verran parempikin. Julie A. teki esityksellään Maijasta maailmankuulun. Kaupunginteatterin esitys oli hienosti sovitettu, ohjattu ja esittäjät olivat löytäneet osistaan aitoa hauskuutta. Ja ne 'Maijan' liitelyt näyttämön yllä nykytekniikan avulla! Yleisö oli mukana ja palkitsi näyttelijät ylimääräisestikin 'Bravo' huudoin, sekä taputti tahdissa, aina sopivissa kohdin. Perhe 'Pankin' lapset olivat hurmaavia.  

Kun uskoo ihmeisiin ja kuuntelee iki-ihanaa musiikkia, saa paluulipun lapsuuteen. Se sopi vanhemmalle päivänsankarille oikein hyvin.

Tarinan mukaan nami-hiiri on syntynyt tammikuun 25. päivä, jolloin on ollut pakkastakin huimat -25°C. Aivan samana päivänä, toki paljon myöhemmin ja asteen pari 'miedonpaan' kovaan pakkaseen, on syntynyt mainio pojantytärkin. Syömme samaa kakkua. Puhallamme yhdessä kynttilöitä, joita  kakussa on yleensä hänen vuosiensa määrä. Tällä kertaa yhdeksän. Nami-hiiri joutuisi puhaltamaan omiaan puolipäivää. Hieman ristiriitaista, sillä kukaan ei ole vielä tarjonnut paikkaansa täydessä bussissa !

Ihan oikeasti en ole mitenkään huolissani lisääntyvistä kakkukynttilöistäni. Matematiikka on aina ollut lempi-aineeni jo koulussakin. Ajatelkaa - kun poikani syntyi, olin häntä 24 kertaa vanhempi. Mutta hän on kai juossut vuosiaan ahkerammin, kuin minä, koska  tuo 'kerroin'  on kutistumistaan kutistunut. Voi, miten rakastankaan matematiikkaa!

Tällä kertaa yhteinen kuuden hengen kakkumme ei ollut kotitekoinen, mutta kuitenkin maukas, eikä liian makea. Täyte oli lakkahilloa ja kermaa, päällinen kinuskia ja pursotusta. Koristeena muutama tuore mansikka. Noin hyvää kakkua olisi ollut sääli jättää, joten jätin jo lounaalla hieman tilaa - ja söin sitten kakusta yksin, sen mitä nuorempi päivänsankari ja seurueen kolme muuta aikuista yhteensä.

Tänään, aamupäivällä istuin lähtövalmiissa lentokoneessa Helsinki-Vantaalla, muiden matkustajien tavoin reilun tunnin, kun kone ei saanut lentolupaa kohde maasta, määränpäästä, jossa sää oli lumituiskuinen ja näkyvyys erittäin huono. Kiirettä minulla ei ollut, mutta kieltämättä kävi Maija Poppasen sateenvarjo enemmän, kuin kerran mielessä.

        " Kiitos, mielellään, kunhan siitä  pääsee helposti eroon !"    

Kaunis, nostalginen suklaarasia. Kuka siitä edes haluaisi päästä eroon? Sitä ei saajan tarvitse hoitaa, ei kastella tai kiillottaa. Se ei mene pahasti rikkikään pudotessaan. Ja mikä parasta, siitä voi nauttia, joko ihan itse tai tarjoamalla sen sisältö vieraille. Kaikille ei suklaa sovi. Osa siitä ryhmästä tosin luulee, ettei sovi, kieltäytyy syömästä,mutta maistaa kuitenkin. Mitä se sellainen absolutismi on?

Tämäkin olisi saajalleen loistava lahja, miltein 'katoavainen'. Pauligin Presidentti -kahvia, tiiviissä, aromeista huolehtivassa purkissa, evegreen Fazer vihreät   kuulat ja Mariskooli. Jälkimmäinen on ryhmästä nuorin tuotteena, mutta jo   klassikko moneen käyttöön, jota Iittala on valmistanut Marimekolle 1970-luvulta lähtien, monissa eri sävyissä.

Kaikki olisi liian yksinkertaista, ilman sitä pientä 'mutta' sanaa ja ryhmää, jolla on aivan kaikkea ja joka ei koskaan ole tyytyväinen mihinkään. - "Kuka enää kahviaan keittää tai suodattaa, kun kaikki painavat vain nappia ? Mitä siis kahvipurkilla tekee ?" Mutta yksi pieni askel 'taakse päin' ihan vain kokeilun vuoksi, jotta muistuu mieleen, miltä Suomessa paahdettu oikea kahvi maistuu parhaimmillaan! - Ja onhan joulu tulossa, paketin voi saaja lahjoittaa keräykseen tai joulupataan. Joku tuntematon saisi nautinnollisia kahvihetkiä ja postinkantaja taas tänäkin vuonna suunsa makeaksi Vihreistä kuulista! Tuotteet ovat kuitenkin taattua laatua. Niissä ei ole moittimisen sijaa - mutta samaa ei voi sanoa aina alkuperäisistä lahjojen saajista.

Tai voisiko lahjana olla marsipaaniin kääritty täytekakku? Itse tehty tai Aleniukselta, Fazerilta tai Kakkukeisarilta tilattu. - Kuvien kakut on tehnyt, sokerileipuri, Fabricio Cordeiron, Zürichissä. - Kakku olisi lahjana edellisten kaltainen, makoisiin suihin katoava. Nautittavaksi tai tarjottavaksi toisille, mikäli 'kakkupaketin' marsipaani ei miellyttäisi. 

Taisi olla aika huono vitsikkääksi tarinaksi, kun totisinta totta on se, että lahjan saaja avattuaan kiltisti saamansa lahjapaketin,   ihasteltuaan vuolaasti ja kiiteltyään hyvätapaisesti, miettii samalla kuumeisesti kenelle sen voisi antaa. Hänen mielestä 'väri on ihan väärä', 'koko liian pieni', 'maku ei miellytä' ja ties mitä. - Paluuta ei enää ole aikaan, kun aidosti iloittiin lahjojen saamisesta, joista oli haaveiltu, muttei raaskittu itse ostaa. Samoin iloittiin niiden antamisestakin. Minusta on parempi mennä vierailulle ilman lahjaa, jos ensimmäinen mieleen tuleva ajatus kutsun saatuaan on, että taas pitää ostaa jotain!

Ennen lahjaa mietittiin todella monta päivää, soiteltiin tutuille ja tehtiin huomaamattomia tiedusteluja päivänsankarin toiveista ja mieltymyksistä, jotta onnistuttiin oikein lahjan valinnassa. Nyt saatetaan vilkaista ensin omiin kaappeihin, josko löytyisi jotain itselle tarpeetonta ja käyttämätöntä 'golf-kilpailussa' saatua palkintoa tai anopin tuomaa kulhoa, jonka voisi 'kierrättää'. - Ihan totta! Tällaiseen olen törmännyt ja ihmetellyt.  Mutta hymysuin sitten miettinyt ilkikurisesti, että hänelle ostankin seuraavaksi pienen muistion, että voi pitää oikein kirjaa siitä, kuka oli turnauksessa ja kuka ei, ja keneltä on saanut mitäkin, ettei käy hupsusti ja saatu lahja palautuisikin antajalleen. -  Itse en jakele saamiani lahjoja pois. Aina niille löytyy jotain käyttöä. En myöskään aseta niitä näytille vain, koska antaja on tulossa vierailulle. Mutta tapaan ostella silloin tällöin jonkun lahjaksi tai viemiseksi kelpaavan esineen tai tuotteen odottamaan sopivaa hetkeä. Jouluisinkaan ei tule mitään paniikkia!

Kaipaan niitä aikoja, jolloin kaunis ajatus oli hintaa tärkeämpi !