Ihastuin Kyökkipiika Katin karkkikuusiin, niin paljon, että oli aivan pakko yrittää itsekin. Tarvikkeita löytyi kaapista. Mitään taivaallisen kaunista New Yorkin Rockefeller Centerin kuusta ei syntynyt, ei myöskään Katin kauniita kuusia, sillä nami-hiiri teki virheen. Ei mitään korvaamatonta, koska naapurithan eivät tiedä, minkälaiset olivat ajatukseni.

Leikkasin kuuseksi tarvittavan kartion liian matalaksi, vain 16cm korkeaksi. Kun se sitten kartiona seisoo pöytää vasten, on 2cm 'hukkunut' leveyteen eli korkeus on enää 14cm ! Näyttää amerikkalaismalliselta leveytensä takia ja Katin kuuselta, koska tässäkin on makeisia ! Pakkaan ne pilkulliseen sellofaaniin, jota käytän koko talven hyvin mielelläni erilaisiin lahjoihin. 

Chymos-tehtaan vanha  Julia, ei vanhene - onneksi Fazer jatkaa sen valmistamista, eikä ole karsinut tuotannostaan. - Harrastan tietenkin laaduntarkkailua !

Mitähän kivaa tai namia näistä syntyy ennen yötä ? Luominen on rankkaa' työtä', joten naposteltavaa pitää varata myös.

On syötävä tuo pullakuusi ennenkuin kovettuu ihan korpuksi.

Suklaataikinasta ovat nämä piparit, yksi minikakku ja  yksi kuusi enää jäljellä!

Ensimmäinen koetulos sveitsiläisillä makeisilla ja sanoisin, ettei ihan paha. Mutta Fazerin sininen ja punainen Julia konvehti, sekä Fazer Mint ovat ohuempia ja istuvat napakammin paikalleen. Makeisia on onneksi tulossa, joten harjoittelen näillä ja teen sitten parempia, joissa suklaakin on parenpaa ! - Paremmuudessa asettuu oma kriittisyys 'diktaattoriksi', kun tietää materiaaleista itse enemmän kokemusperäisesti, mikä soveltuu ja mikä ei. Askartelukauppojen materiaalia, kuten paperia tai kartonkia, on pilvin pimein saatavilla, Materiaalilla ja materiaalilla on suuria eroja, muutakin kuin hinta. Harjoittelu tekee myös joskus mestarin - aivan samoin, kuin kakun tai pullan leipomisessa ja koristeluista puhumattakaan. 

Otetaanpa vaikka esimerkkinä tuo pullapuu, jonka tein Lucia-pullan reseptiä käyttäen, koska pidän sahramista. Leivon enää hyvin harvoin, joten mitä arvelette tapahtuneen, jos olisin sokeasti noudattanut litran taikinan reseptiä, jossa sanotaan 4 palaa 50g hiivaa. Onneksi on leipomisesta jotain vanhassa muistissakin. Resepti on vanha ja yksi käytetyimpiä. Omaan leikkeeseeni en ollut tehnyt mitään korjauksia. Olen ilmeisesti puolittanut aina taikinareseptin ja käyttänyt kuitenkin vain yhtä hiivaa vaiston varaisesti.  Onneksi Eeva-ystäväni oli nyt lukenut blogiani ja laittoi sähköistä postia Helsingistä, arvellessaan, että olin 'seonnut' tai ehkä mahdollisesti epähuomiossa kirjoittanut blogiini reseptin väärin. Sama alkuperäinen resepti löytyy edelleen netistäkin, myös nimellä 'Annelin Lussekatit', neljällä hiivalla !!

Nyt, kun vihdoinkin on ratkennut kiva piparinen Leivontafoorumin haaste-kisailu, niin voi keskittyä muuhun. Nami-hiiren varpaatkin huokaavat helpotuksesta ja jännityksestä, jonka lopputuloksen seuraaminen aiheutti. Itsenäisyyspäivä, sekä Lucia-päivä on vietetty. Nyt voi siirtyä keittiöön, joka näyttää muodostuneen tänä vuonna lahjapajaksi. Kuusia on pöydällä ja lautasilla. Postitäti pukkaa 'kuusia' lisää luukusta ilahduttamaan minua ja koristamaan eteisen seinällä roikkuvaa korttitasku riviä! - Se on joku vuosi sitten jouluksi hankittu askartelukaupasta, mutta toimii ympäri vuoden. Teemat vain vaihtuvat ja taskut tyhjentyy niiden mukaan. - Onkohan muuten laskujen tulo loppunut, kun tulee vain näin kaunista postia nykyään ?

Lähiaikojen joulumarkkinat, jotka ovat ulkoisesti kaunis ja traditionaalisesti tunnelmallinen tapahtuma, kestää aaton aattoon. Isojen ja pienten kaupunkien aukiot ovat muuttuneet joulukyliksi pienten kauniisti jouluvalaistujen mökkiensä ansiosta. Suurimpien rautatieasemien hallit ovat muuttuneet myös jouluhalleiksi. Tuotteet ovat keski-eurooppalaisia, perinteisiä ja usein kotona tehtyjä tai pienten perheyritysten aikaansaadoksia, jotka saavat näin myös tarvitsemaansa huomion. Nyt ei myydä mitään 'made in China'.

Joulumyyjäisistä ja -markkinoilta olen ottanut kuvia erilaisista   lahja-ideoista, joita ehtisi vielä hyvinkin toteuttamaan, edellyttäen, että 'joulustressi' on heitetty kaappiin ja ovi lukittu.  

Voisiko lahja olla omatekoista pastakastiketta ja kaupan pastaa, joko omassa pakkauksessa tai hieman lystikkäämmin pakattuna ?! Kotona asettelin heti spagettipesiä joulukoristelaatikkoon, kuten olin nähnyt joulumarkkinoiden ruokakojuissa - ja minusta  se toimi. Jos laittaisi vain yksivärisiä pesiä, niin silloin käyttäisin alla värillistä silkkipaperia. 

Ruualla ei saa tietenkään leikkiä, mutta teeman mukainen esillepano ei ole leikkimistä, vaan koristeellinen tai hauska, kuten näissä kuvissa. - Ja sitten pääasiaan, ihanaan ja kauniiseen, että jouluiseen jälkiruokaan.....

...valkosuklaalla päällystetty muffinssi tai pistaasirouheessa kieriskelleet. Saisikohan valita molemmat? Pyysin kaiken varalta reseptit mukaani, vaikka ne ovat kuulemma jo tai ainakin tulossa johonkin joululehteen.

Ja kun ei oikein luonnistu pikeerit vielä, niin mantelillakin saa kaunista aikaan piparkakulle. Näitä myös näkee vielä toistaiseksi enemmän perinteisenä joulun leipomuksena lähistöllä, niin kuusissa, kuin kahvipöydissäkin, kuin pikeerillä koristeltuja. Suomalaisittain miellän piparin tietenkin ohueksi ja murenevaksi. Nämä saksankielisten alueiden pehmeät sentin tai puolen vahvuiset variaatiot ova piparkakkuja paksuutensa vuoksi. Ja kuten aiemmassa kirjoituksessani olen jo todennut, niin mantelimassa on 'kuvioissa' mukana. Sen vuoksi piparit ovat paksuja ja pysyvät pehmeinä, mutta koossa riippuessaankin. 

Eilen leivoin kuusipullan tai oikeastaan pullista kuusen, jota olen kauan katsellut Kaarina Roinisen kirjasta 'Parhaat kotileivonnaiset'. Aina se on jäänyt tekemättä kiireitä syytellen. Kaapissa oli vain punaisia kirsikoita. Pidän kyllä enemmän niistä vihreistä. Kirjan ohje on tehty molemia käyttäen. Oman 'pullakuusen' kuva on vielä kamerassa ja kynnys hupsahti korkeaksi, mutta mietitään 'mahtuisiko' se johonkin kulmaan seuraavissa kirjoitelmissa.

Tunnelmaa luomaan sytytetään aina kynttilät. Pienellä tikulla palaa joskus miltein sormet, siksi itse suosin niitä  'sikari' tikkuja, joilla saa liekin useanpaankin kynttilään saman tien. Takkatikut tuntuu liioittelulta. Rasian voi koristella, kuten blogissa x (linkki tulossa, kun löydän sen blogin uudelleen, jossa oli taidokkaasti koristeltuja rasioita.) tai päällystää rasian kokoinen ohut pahvi kankaalla ja liimata sekä alle, että päälle ja tuikata hieman vanua alle, ainakin kanteen antamaan 'luxuksen' tuntua. Kuvan vaalean sininen kangas on kyllä kaunis vaalea lila luonnossa ! Kuvan rasiat olen päällystänyt  askartelukaupan mallia muistellen.

Puhdasta, ihanaa lunta on satanut koko päivän ja edelleenkin. Aamun vihreät nurmikentät ovat vuoroin olleet valkoiset ja vuoroin nurmen vihreät. On ollut niin lämmintä, että lumen oli taisteltava paikastaan pihoilla ja niityillä. Kaduille märkä lumi on kerääntynyt sohjokasoiksi. Ihanteellinen ilma tehdä jouluisia harjoitelmia. Uskon vakaasti siihen, että yksi kuva kertoo enemmän, kuin sata sanaa. Niinpä etsin Eben arkistosta, kerran näkemäni muffinssit, jotka hän oli laittanut sinisiin 'kuppeihin'. Ne ovat niin kauniita ja tähän uuteen talveen hyvin soveltuvia.

Sinisiä 'kuppeja' olin varannut kaappiin jo aiemmin syksyllä tulevaa juhlapäivää, Suomen Itsenäisyyspäivää, silmällä pitäen. Päätin nyt hieman harjoitella, jotta voin sitten ilahduttaa naapureitani ja lähitalojen asukkaita. - Ja nythän minulla oli peräti kaksi kuvaa - kaksisataa sanaa käytettävissäni. Olen hyvä lukemaan reseptejä ja kuvien katselu onnistuu sekin. Tuppaan hieman laitella omia sävellyksiäni joukkoon, mutta mitään surempaa haittaa sitä ei ole ollut. Ei ainakaan usein. Keräsin aineet eteeni:

110 g voita, 1 ras. maustamatonta Philadelphiaa, 450g pölysokeria ja aitoa vaniljaa.

Kukaan ei käskenyt, mutta laitoin pohjaksi pieniä kaurakeksejä, joita kaapista löysin. Vieraille sitten leipoisin kyllä muffinssit oikeaoppisesti. Koristelisin ne hienosti juustoseoksella tai niin ainakin aiemmin tänään arvelin. Ohjeessa pyydettiin käyttämään tähtityllaa käden tehdessä spiraalia. Tässä kohdassa sitten kohtasivat  teorian helppous ja se käytännön vaikeus !

Maku oli mieleinen. Ulkonäön pelasti vain kaupasta hankitut, koneellisesti leikatut muffinssikupit. Kuviosaksia olisi pari erilaista ja kuvioreijittäjiäkin muutamat, joten tätäkin osiota voisi harjoitella, jonain toisena lumisade-päivänä !

Suuresti arvostamani Mansikkamäen herkut tekivät sen taas -  saivat haukkomaan henkeä. Eben sivuille oli näet tällä välin ilmestynyt ihan helppoja, herkullisia leivoksia syntymäpäivään.

Minun 'helppo' oli kyllä tänään vaikeaa !

Uuniin unohtunut kakku aiheuttaa aikamoista käryä ja katkua ympäristöönsä. Olen onnistunut testaamaan pohjaan palaneet keitetyt kanamunatkin, jotka jouduin heittämään pois kattiloineen päivineen. Sanotaan, että kun paljon tekee, niin sattuu ja tapahtuu. Prosentuaalisesti istun keittiössä paljon, vaikken aamusta iltaan kokkailekaan, en edes kokeile keitoksia. Siellä kuitenkin tapahtuu. Kaikesta ei kehtaa edes kirjoittaa.

Omenan terveellisyys tiedetään, samoin valkosipulin. Jälkimmäistä väistellään aivan turhaan tuoksun vuoksi. Vahvasta, itse tehdystä omenamehusta, sokerista, sitruunahapposta ja murskattusta valkosipulista tulee aivan ihanaa, terveellistä aamuhyytelöä leivän päälle - eikä kukaan arvaa töissä, mitä herkua olet aamulla syönyt. Ihan totta, näin on. Arvelen, että se on se omena, joka pitää valkosipulin kurissa.

Aikoinaan ensimmäisiä keitoksia testaillessani, näytti purkki hyvästä maustaan huolimatta hieman aneemiselta. Se vaivasi, ei kovin paljon, mutta sen verran kuitenkin, että mietintämyssylle oli työtä. Huomautin siitä aloittelevalle hyytelön tekijälle. Muutamia mausteruohoja kokeiltuani, päädyin lopulta rakuunaan (Artemisia dracunculus) dragon tai kirjoista löydetty harvinaisempi nimitys,  maustemaruna. Se koristaa kauniisti hyytelön, ei asetu pohjalle, eikä liioin nouse pintaan. Vihreän rakuunan silput antavat tarvittavaa piristystä ja pikantin lisämaun. Sen kerrotaan parantavan ruokahaluakin, monen muun asian lisäksi. Rakuunan sisältämät öljyt ovat tutkimusten mukaan selitys 'lääkitseviin'  ominaisuuksiin.

Tämä hyytelö lääkitsee ainakin makuhermojamme ja on hyvää viilin päällä, juustotarjottimella, liharuokien, jopa kalan kanssa......ja jäätelön kanssa. Jälkimmäisestä yleensä saa automaattisesti kommentin, että milloin joku keksii jäätelöönsä laittaa valkosipulia,  on takuun varmasti raskaana. 

(Lisään kuvan myöhemmin, omasta albumistani, jossa se kruunaa köyhän ritarin.)   

Näihin marmelaatipurkkeihin tulee vielä niintä tai paperinarua, sekä lakkasinetti nami-hiiren monogrammilla. Paperinarun päät auon usein koristeiksi. Käyttöohjeet purkin sisällöstä liitän aina mukaan, sekä tietenkin sopivan tervehdyksen vuodenajan mukaan. Toisinaan kirjoitan ne 'koristeeksi' yksivärisen paperipussin pintaan tai erilliselle kortille. Purkkina käytän mieluiten pieniä 200g kuuskulmaisia purkkeja, joissa on värilliset kannet. Koristelemattoman purkin voi aina tietenkin sujauttaa koristeilla kyllästettyyn paperipussiin. Hyviä ideoita löytyy askarteluliikkeistä.

Matkapuhelimen kuvasta ei tullut kovin selvää, mutta toivon mukaan ideoita herättäviä.  Näihin laitoin sisälle Fazerin sinisiä konvehteja 1. Adventtilahjaksi  naapureille. Oikein kun harjottelisin ahkerasti koko vuoden, niin ehkä sitten syntyisi sokerimassa tähti tai amaryllis. Ei tarvitsisi penkoa askartelupuodin poistokoreja ! Jäisi mietintää sitten kai seuraavaankin jouluun 'miten ne pysyisivät pussinsuulla ehjinä'.

Tämän englantilaisen hedelmäkakun sanoisin olevan 'moni kansallinen'. Alkuperäinen ajatus kuuluu Englantiin, reseptin muunnos Helsinkiin, Stockmannille ja se on paistunut ranskalaisessa formussa saaden kauniin rusketuksensa sveitsiläisessä uunissa. Kakkua nautittaessa on mahdoton eritellä näitä asioita. Runsas hedelmäinen kakku maistuu ja paranee vain vanhetessaan. Juuri tuon säilyvyytensä takia sen voi tehdä ennakkoon, ennen varsinaista ruuhkaa uunissa! Kakku tai muut omatekoiset leivonnaiset on hyvä antaa saajilleen hyvissä ajoin tai lähettää ennakkoon vaikka Adventti-viesti, jotta lahja-leipomuksista olisi se tarkoitettu ilo ja saaja voi keskittyä muuhun tai tehdä toisia herkkuja itse.

Englantilainen hedelmäkakku Stockmannin tapaan ja sitäkin hieman muunneltuna

200 g punaisia ja vihreitä coctailkirsikan puolikkaita  

1 dl korintteja ,    1 dl taateleita  

1 dl aprikoosin paloja  

200 g hasselpähkinöitä karkeana rouheena  

3 dl rommia (tai viskiä )     

175 g voita

  2 dl fariini- tai muscovadosokeria 

2 dl hienoa sokeria   

3 keltuaista ,    3 valkuaista   

5 dl erikoisvehnäjauhoja    

  1 tl leivinjauhetta   

1 tl muskottipähkinä jauhetta   

Laita silputut hedelmät yöksi rommiin maustumaan. Valuta hedelmät, säästä liemi. Ota siitä 3/4 dl eroon kypsän kakun kostuttamista varten.   

Sekoita kuivat ainekset ja pähkinärouhe keskenään. Vaahdota valkuaiset.  

Vaahdota sokerit ja voi kuohkeaksi vaahdoksi, lisää keltuaiset yksi kerrallaan. Sekoita hedelmät voi-sokerivaahtoon vuoroin jauho-pähkinäseoksen ja liemen kanssa. Sekoita taikinaan viimeiseksi valkuaisvaahto.   

Kaada seos hyvin voideltuun ja korppujauhotettuun 2 litran vetoiseen vuokaan. Kypsennä 150°C uunissa 2 tuntia. Suojaa kakun pinta ensimmäisen paistotunnin ajaksi leivinpaperilla.   

Kumoa jäähtynyt kakku. Puhdista ja kuivaa vuoka. Pane kakku takaisin vuokaan pistele kakkuun ohuella puutikulla syviä reikiä. Lusikoi eroon otettu hedelmien marinointiliemi kakulle. Anna kakun tekeutyä vähintään 2viikkoa ennen tarjoilua.  

Energiasisältö km. 100g/ 338 kcal  

Kaikki eivät pidä coctailkirsikoista, siksi laitan toisinaan taateleita ja aprikooseja enemmän, sekä lisään vihreää sukaattia ja koristelen vain niillä punaisilla ja vihreillä kirsikoilla.

Hyvin harvoin on päätöksen teko nami-hiirelle vaikeaa, mutta tänään on sellainen päivä. Eilisten kakkujen kaveriksi kaipaisin jotain pientä lisää. Onko leipoessa ruokahalu kasvanut  vai miten selittyy tämä uusi villitys?

Vuosia olen keräillyt lehdistä ja esitteistä reseptejä, mutta hölmöyksissäni leikannut aina vain ne varsinaiset reseptit itseäni varten. En ole kuuna päivänä voinut kuvitella kirjoittavani niistä tietotekniikan avulla julkisesti. Mikäli oikein muistan, nämä kivalta tuntuvat parit reseptit, olen taltioinut kirjaani  joskus Saarioisten mainoksista. 

OMENALEHTISET 

1 paketti valmiita lehtitaikinalevyjä 

hienoa sokeria 

Täyte: 1 prk maustamatonta tuorejustoa 

2 dl vaahdotettua kermaa 

1 rasia omenamarmelaatia 

Sulatetut taikinalevyt jaetaan halutun suuruisiksi neliöiksi, päälle ripotellaan sokeria ja paistetaan 225°C noin 15 min. Lehtisten annetaan jäähtyä kunnolla, jonka jälkeen ne halkaistaan. Täytteen ainekset sekoitetaan kaikki keskenään ja annostellaan lusikalla halkaistujen lehtisten väliin. - Täytteen näkyvään osaan voisi ripotella muutamia Meiran uusia lumitähtiä tai punaisia pikku-sydämiä. Voisihan ne myös tomusokeroida, mutta ehkä parempi ilman.

MUREAT LAKKAHILLOLEIVOKSET        

  Lakkahilloa ei voita mikään, eikä monia kiusaavat kivetkään löydä hampaankolojani. Usein kyllä lakkahillo tulee korvattua aprikoosilla, mutta vain siksi, kun sitä ei saa lähikaupoista.   

  200 g voita    

  3 dl vehnäjauhoja  

     1/2 dl kermaa  

  Täyte:     

1 prk  rahkaa, joka maustetaan vaniljalla  

  lakkahilloa tai aprikoosihilloa 

Murusta voi ja vehnäjauhot, lisää kerma. Anna taikinan vetäytyä kylmässä puolisen tuntia. Kauli taikina 2-3 mm:n ohueksi suorakaiteen muotoiseksi levyksi ja nosta se leivinpaperilla päällystetylle pellille. Ajele taikinapyörällä levy 5x5 cm:n ruuduille ja sirottele sokeria pintaan. Paistoaika vaalean ruiskeiksi on 6-7 min 200°C. Leivonnaiset irtoavat toisistaan paiston aikana. Jäähdytä ne ja laita täyte juuri ennen tarjoamista.  

Murea leivonnainen maistuu kahvin kera !

Musiikikoulussa on konsertti ensi perjantaina. Kolme pientä 'pianistia' toi viime viikolla henkilökohtaisesti minulle konserttiin kutsun. Ihan oikeasti kutsu oli kyllä tyttärelleni, mutta hänen ollessa matkoilla, minä voisin tulla. Ihanaa !

Hieman tarkemmin asiaa selvitettyäni, tilaisuudessa on kahvitarjoilua yms. koulun hyväksi.  Päätin osallistua tilaisuuden järjestämiseen pienellä panoksellani. Joulu on kuukauden päästä - sahramin keltaiset pullat pyörivät mielessäni, mutta päätin tehdä sahramikakun, ihan yksinkertaisen ja vanhalla reseptilläni. Tänään olen varmaan suunnitellut ja paistellut kahta kakkua - ja pientä maistiaiskakkua ainakin kolme, ehkä neljäkin tuntia, mutta se kannatti.

Kaapista löytyi kaikki tarvitsemani aineet, joten kauppaan ei tarvinnut sitä varten lähteä. Mutta huomenna pitää mennä hakemaan käyttämiäni aineita tilalle, hyvän tavan mukaisesti - ja samalla yksi metri punaista silkkinauhaa. Muovinen tapulitavara ei tähän kelpaa. Rusetti tulee siis vaihtoon. 

Sahramikakku pyöreässä, 24cm vuoassa, 12-14 palaa

200g voita

0,5g sahramia

2 munaa

3dl hienoa sokeria

2tl leivinjauhetta

1 1/2dl maitoa

4dl vehnäjauhoja

Ainekset sekoitetaan tavalliseen tapaan, paistoaika n. 45min 180°C . Yleensä sirottelen pinnalle vain tomusokeria sihdillä.

Sydänkakkuun kuitenkin tuikkasin taikinan sisälle taatelin ja sokeroidun punaisen kirsikan paloja.  Konserttikakun päällystin ja ripottelin pieniä sokerisydämiä koristeeksi. Hienostelua ? Kyllä !

'Crocus sativus' antaa makua ja keltaista väriä ruokiin ja leivonnaisiin. Yhteen grammaan maustesahramia tarvitaan 600 käsin kerättyä luotia, joita kukassa on vain kolme kappaletta. Maailman kalleimman mausteen titteliä hallitsee sahrami. Aidon sahramin kilohinta on mielenkiintoisaa matematiikkaa. Kilo maksaa noin 10.000€, vaikka tullin tilastot vakuuttavat sen olevan vain 1.000€ kilolta. Jossain vaiheessa Suomen puolella hinta siis kymmenkertaistuu ! 

Ensimmäinen historian mainitsema sahramiväärentäjä, Armas J. Pullan mainion maustekirjan mukaan, oli nürbergiläinen kauppias, Jobs Findeker, joka poltettiin roviolla yhdessä väärennöstensä kanssa vuonna 1444, haihtuen savuna ilmaan. Nykyään ei väärentäjiä polteta, mutta markkinoilla liikkuu valtavat määrät sekundalaatuista sahramia.

Makeiset lahjana on siitä hyvä ajatus, että aina niitä joku syö, ellei saaja itse. Tuli mieleen italialainen Torrone. Se on kyllä niin äkkimakeaa, että pahinkin makeannälkä katoaa pitkäksi aikaa jo parista palasta tai siivusta Torrone kakkua. Italiaan minulla on lyhyt hujaus ja sieltä sitä löytyy pilvin pimein. 

Nougat on yleisnimitys  hunajasta ja pähkinöistä, sekä kuivista hedelmistä tehdylle makeiselle ja kakulle. Nimi tulee latinan sanasta 'nucatum' , joka tarkoittaa 'valmistaa pähkinöistä'. 'Nux' on pähkinä. Nougaata on kolmea päätyyppiä: valkoinen, ruskea ja suklaanougat. Valkoinen on sitä pehmeää ja ranskalaista/italialaista. Ruskea on paahdettua sokeria, hieman nekun tapaista. Suklaanougat on wienernougaata, pehmeää ja sileää suklaavoita.

Italian perinteisin ja tunnetuin nougat on siis 'Torrone'. Sitä on ollut Italiassa jo vuodesta 1441 lähtien. Historian tietoa kyllä olisi tällekin makeiselle, mutta hyppään sen nyt kuitenkin yli. Torronella herkutellaan häissä, juhlissa ja jouluna. Mutta turisteille sitä kaupataan läpi vuoden, joko pehmeänä tai kovana versiona, palana, patukkana tai kakkuna. Kovaa nougatia Italiassa käytetään 'pappilan hätävaran' tapaan jälkiruuissa. Se murskataan ja sekoitetaan vispatun kerman joukkon tai jäätelöön. - Tämä Torrone on siitä ikävää, että siitä todella joko pitää tai sitten ei. Se ei siis sovellu minun mielestä kaikille jaettavaksi siitäkään huolimatta, että sen pakkaisi kauniisti!

Tuosta tuli mieleen omatekoiset nekut. Ne ovat ensimmäinen makeinen, jonka valmistukseen sain osallistua Äidin kanssa. Se oli silloin suuri ylpeyden aihe. Resepti oli vanhasta keittokirjasta ja sivun olin saanut taittaa hiirenkorvalle. Sain olla apulaisena, lähinnä kai pyöriä jaloissa, mutta laittaa myös voipaperista kiepautettuja pieniä tuutteja pystyyn suureen sokerilla täytettyyn laakeaan kulhoon odottamaan täyttämistä. Niitä voisi tosiaan tehdä pieniin tuutin muotoisiin tai pyöreisiin foliovuokiin. 

Resepti n. 50-70 kpl 

2 dl hienoa sokeria 

2 dl vispautuvaa kermaa 

1 dl vaaleaa siirappia

  1/2 dl mantelia tai pistaasia manteleita rouhittuna

Siirappi, kerma ja sokeri keitetään paksupohjaisessa kattilassa. Valmis massa muovautuu veteen kastamalla palloksi. Lisätään mantelirouhe ja seos kaadetaan pieniin karamellivuokiin. Säilytetään kylmässä. 

Jos puhdistaa huolella jouluresepteistä ja tuotekuvista vuoden aikana kertyneet pölyt, niin niitä voi taas käyttää. Pienet sormista liimautuneet ja kovettuneet takinan nokareet luovat nostalgisia muistoja. Pitää lukea ohjeet uudelleen ja tarkistaa kuvista mallit, sekä inventoida keittiön kaapin sisältö. Lahjojen kohteet ovat listattu erilliseen joulumuistioon. Se pitää vielä löytää!

Ja  lahjaksi aiotut makeudet voisi tietenkin taas pakata siihen samaan valkoisen pahvirasian kultaiseen 'altaaseen', kuten viimeiset kahdeksan joulua.  Niitä pieniä rasioita  oikein odotetaan. Näin on kertonut moni saajista uusi rasia kädessään. Ensimmäisen joulun jälkeen ei ole kenenkään myös tarvinnut soitella jälkeen päin, ja kysellä, että mitä ihmettä ne olivat, kun olivat niin hyviä ? Sekin on heille jo selvinnyt. Tänä jouluna tulee kuitenkin muutosta, ainakin jompaan kumpaan, sisältöön tai pakkaukseen. Sen olen päättänyt jo hyvissä ajoin. Mutta joulukortin tekstiä en aio muuttaa, en ainakaan vielä tänä jouluna. 

Viime vuonna toin itselleni koemaistiaisia ja idean poikasia matkaltani.  Tänä jouluna voisin ehkä jonkun ajatuksen hyödyntää. Vaihtoehtoja on monia. Täytyy valikoida vain sellainen, joka kävisi kaikille, kaikille aikuisille. Lapset ovat aina erikoisryhmässä. Ikä ja koko sanelee aikalailla päätöksiä, niin ja tietenkin kieli. Heitä varten on myös Joulupukki, jolle kirjoitan aina heidän toiveistaan. - Alati leipoville bloggaajille nämä kuvien melko tavalliset tuotteet eivät ole mitään ihmeellistä uutta. Mutta osalla onkin ollut vain kappalemäärien tai rasian soveltuvuuden testaajan tärkeä tehtävä. Mietitäänpä hetki....

 Hunajakakku, sielun ja ruumiin ravinto. Niitä jakoivat munkit taskuistaan köyhille ja sairaille. Hunajan parantavaan vaikutukseen uskotaan edelleen. Miksi niitä tehtiin luostareissa, on oikeastaan itsestään selvyys. Aivan samoin kuin nykyään 'tuotanto' keskitettiin ja siksi munkit valmistivat luostareissaan hunajakynttilöitä, -kakkuja ja -leipiä.

Hunajakakun historia on rajallinen, kertakäyttöisyyden vuoksi ei ole säilynyt leipänäytteitä; mitä nyt parin Egyptin faaraon kammiossa. Eurooppaan hunajakakku kulkeutui meritse. Ne säilyivät hyvin ja olivat siten oiva tuliainen idän kauppamatkoilta.

Reseptit - taas törmätään varjeltuihin salaisuuksiin - ne kulkeutuivat kuitenkin mm. pappiloiden palveluskunnan taskuissa kaiken kansan tietoon. Tarvittiin: voita, ruskeaa sokeria, pari munaa, vehnäjauhoja, leivinjauhetta, hunajaa, muskottia, kanelia, neilikkaa, (anista) ja koristeeksi mantelilastuja. Ja milloin joukossa oli mantelijauhoa tai hedelmiä, ei  hienosti kaiverrettuja, puisia muotteja voitu käyttää karkean rakenteen vuoksi. Hunajapiparit säilyvät kuukausia.  Niissä on pienet reijät ja niillä koristellaan joulukuusi tai lahjapaketti. Niistä löytää saksan kielisiä aforismeja, siinä missä jouluperheen ja enkelit tai keinuhevosenkin.

Vaika alkuperäisten hunajakakkujen ja piparkakkujen symboliikka on unohtunut, muoto ja kuviot ovat säilyneet.

Kotileipurit koristelevat paksut, pehmeät, keski-eurooppalaiset miedosti maustetut 'biberlit' kokonaisin mantelein, sekä kandeeratulla kirsikalla. Kahden paksun piparikakkusen välissä oleva vielä paksumpi mantelimassa pitää sen tuoreena pitkään. Tavallisin muoto  ympäri vuoden on koristelematon neliö tai suorakaide. Joulun aikaan niidenkin kulmissa kököttää kuoritut mantelit ja keskellä yksi kirsikka, kuten tähdissä ja sydämissäkin. Joulupukki-kiiltokuvan laittaa moni leipomo yksittäispakatun kakkusensa päälle selofaanikääreen alle.

Nami-hiiri ei näe näiden ja suomalaisten piparkakkujen välillä muuta yhteyttä, kuin, että kaikki kuuluvat jouluun, mutta niitä voi ostaa pikku-nälkäänsä heinäkuussakin !  - Osaan paksuista tähdistä sovelsin omaa 'tekniikkaa' ja lainattua, jossain kahvilassa näkemääni ideaa. Huitaisin siksi muutaman  suklaa raidan tuubista joihin sitten ripottelin nopeasti nonparellejä pussin pohjalta. Suurimmalta osaltaan ne pyörivät ja tanssahtelivat keittiön lattialla. Pussin suu repesi avatessani sitä hampailla, ihan vähän vain. Pienet nonparellit huomasivat tilaisuutensa tulleen ja seikkailu alkoi huimalla hypyllä ulos pussista....

"Vaikkei minulla maailmassa olisi kuin yksi penni rahaa, niin ostasin sillä piparkakun."  Goethe 

Sanavarastoni karttui uudella osuvalla, kivalta kuulostavalla sanalla, "snobinet", kun olin lukenut Aleksin, vivaciabatta blogiin ilmestyneitä kommenttejä joku aika sitten. Hän kisaili muutaman taitavan tytön kanssa - ja pärjäsi oikein hyvin ! Tuon sanan oli kommentoinut, Suklaasydän Belgiasta, muuta en osaa kertoa.

Pientä loihdintaa oli teemana allekirjoittaneen kilvassa ja arvalla valitut osallistujat loihtivat todella makeita juttuja, kakkua, jälkiruokaa, konvehteja ja  pääosin samoilla aineilla.

Lähestyvän joulun takia poimin joukosta vain ne, jotka sopisivat hyvin lahjoiksi säilyvyytensä, sekä pienuutensa vuoksi. Pieni koko ei kuitenkaan tarkoita 'tuosta vain lonkalta ja hokkus-pokkus!' Aivan liian usein juuri päinvastaista!

Aleksin kastanjapyre 'Snobinet'- kilpailukonvehti on punaisella keksimurulla koristeltu ja resepti on tässä.

Hänen toinen kilpailukonvehti, joka sopii myös lahjaksi, on tehty  Leivontafoorumin Halloween-haasteeseen ja sen trategiset mitat löytyy tästä. Konvehdin syvän keltainen väri on kaunis. Se piristää ja ehkä korostaakin joulun päävärejä, metsän vihreää, sekä joulun punaista !

Insanityn upeasta kilpailukokonaisuudesta soveltuisi jouluun tämä pieni pallero. Miltähän se näyttäisi istuessaan piparin päällä  ? Tai kookoshiutaleinen turkki niskassaan ? Insanityn alkuperäinen resepti on tässä.

Toki taitoa ja aikaa vie 'levynkin' tekeminen. Niistä voi taitella palasia. Näitähän saa ostaa valmiina kaupastakin irtopainohintaan. Ne voisi hyvin ostaa jo nyt - säilyvät, jos säilyvät syömättä.  Pari kolme erilaista levyn palaa sellofaaniin ja rusetti pätkästä silkkinauhaa ! Mukaan pieni jouluviesti, ehkä pieni pipari tai koriste kuuseen ! Ei kovin ihmeellinen toteutus, mutta 'käytetty aika' ja 'kaunis ajatus' lämmittävät saajan mieltä kallista pakettia enemmän !

Piparkakku, tuttavallisemmin vain pipari,  on saanut nimensä maustepippurista, joka oli 'Pfefferkuchen' ensimmäinen mauste. Piparien edeltäjää, hunajakakkua, valmistettiin jo faaraoiden ajan Egyptissä. Nämä hunajaiset kakut muuttuivat pipareiksi, kun hunajan syrjäytti sokeri ja taikinaan alettiin laittaa mausteita. 

Piparkakku on ehdoton joulun suosikki, vaikka käyttöä löytyy ympäri vuoden juustotarjottimilla tai jälkiruuissa. - Nami-hiirenkin kaapista niitä löytyy oikeastaan aina. Suomesta matkanneet ovat parhaita - ja Ikeasta hankitut 'mukiin meneviä' korvikkeita. - Mutta jouluksi niitä leivotaan, vaikkei koko vuotena tehtäisi kakun kakkua.

Piparkakut muotoillaan piparimuoteilla. Muotteja on markkinoilla kaiken kokoisia ja muotoisia  sadoittain. Löytyy sellaisiakin muotteja, joilla ei ole joulun kanssa mitään tekemistä. Olipa muotti peltiä, puuta tai muovia, niin niiden avulla syntyy piparit, joko ostetusta tai omin sormin tehdystä ja ohueksi kaulitusta, tummasta, mausteisesta taikinasta. Synniksi - tai ei ainakaan suureksi lasketa, vaikka olisi ostanut koristelemattomia figuripipareita leipomosta ja koristelisi ne sitten ihan itse valkoisella tai värjätyllä pikeerillä. Sinällään hieno idea kiireisille, mutta tunnelmaa tuovaa tuoksua ei kannata odottaa edes keittokomeroon. Ilman ei toki tätä jouluista tuoksua tarvitse olla - painallus piparimausteisesta huonetuoksusta riittää tai hetki samoin hajustetusta kynttilästä!

Piparien koristelu on hauskaa puuhastelua varsinkin lasten kanssa. Heiltä löytyy arvaamattoman hauskoja ideoita. Ne piparit olisivat isovanhemmillekin suurta iloa tuottavia, makeita ilon pilkahduksia, joista syntyy vanhoja muistoja.

Olen kerännyt tähän muutamia kuvia viime vuonna tehdyistä piparkakuista. Ne ovat kotoisin Mansikkamäeltä 2008.', Eben omaa tuotantoa. Ja ellei mieleistä muottia löydy, niin hän piirtää ja leikkaa pahvista ! 

Joulupiparkakuissa voisi näkyä traditio. Ne voisi koristaa perinteisesti samalla tavalla, joulusta toiseen ja solmia pussin suulle samanlainen punainen rusetti, kuin edellisenäkin jouluna. Koristeltujen piparkakkujen kauneutta ei kyllä kannaittaisi ainakaan paperiseen pussiin piilottaa, vaan käyttää sellofaanipussia tai arkkia. Itse tapaan laittaa kaupasta ostetut, mutta itse 'designatut' versioni matalaan kanteen tai leivosrasian pohjan tueksi ja peitellä lumipallo tai tähti sellofaanilla. - Toisaalta tekijöille syntyy  uusia visioita vuoden aikana, jotka sitten toteutetaan tulevana jouluna. Eli jos lähdetäänkin siitä, että pidetään perinteenä vain se taikina itse, niin miksi olisimme kaavoihin kangistuneita niiden koristelujen suhteen !

Näitä piparkakkuja olen ihastellut ja ihmetellyt, mutta nyt vie voiton  Eben näkemys 'Viivin ja Wagnerin piparkakkutalosta' sekä pieni sini valkoinen lintujen koti kaavoineen,  Helsingin Sanomissa 19.11.2009/osio D, Ruoka! Sen voisi valmistaa Itsenäisyyspäivään !

Piparin tärkeitä tehtäviä on  välittää viestejä - ja sen avulla toivotellaan myös onnea !

Aikoinaan, yli parikymmentä vuotta sitten, sain tutustua sokerin merkeissä aivan ihanaan ja aitoon herrasmieheen, silloisen Suomen Sokerin (myöhemmin Cultor) markkinointipäällikköön, jonka ilmeisellä avustuksella sain poikkeusluvan teettää Suomeen kukallisia sokereita ulkomailla. Suomen Sokeri ei voinut niitä tehdä ilman tarvittavia suuria konehankintoja, mutta se hallitsi ja sääteli sokerin monopolia Suomessa. Ilman tarvittavaa lupaa tuonti olisi ollut jopa rangaistavaa. Kotimaan konditorien 'hermot' eivät pientä olematonta näperrystä kestäneet. Se koettiin turhamaisuudeksi ja ennen muuta aikaa vieväksi. Sen mahdollisuuden olin testannut luonnollisesti ensimmäisenä. Rakastan suomalaista osaamista ja aloitan aina siitä, kun on mahdollista. Kotimainen valmistus olisi muodostunut hinnan takia myynnin esteeksi, kuinkas muuten. Luvan perusteella sokeripalojenkaan ei tarvinnut olla suomalaisia, koska maailmalta löytyi tarkoituksiini sopivan pieniä ja siroja paloja. Sokerin edestakainen lähetteleminen koristeltavaksi ja takaisin, olisi myös teettänyt runsaasti ylimääräistä kuluerää per pala. - Palatakeni taas Mansikkamäelle - kirjoituksen idea tänään syntyi ihan siitä, että mietin heti, josko sokerin voisikin koristaa Eben piparin tapaisella lumihiutaleella, mini kokoisena !? Ne voisi sitten latoa matalaan rasiaan ja sulkea läpinäkyvällä kannella tai selofaanilla, rusetein.

Kuvan sokerit ovat uutta tuotantoa ja isoilla paloilla. Kukitettu pala on nami-hiiren silmissä  liian suuri ja kömpelö, vaikkakin ihan normaalin kokoinen, Sirkkua vastaava. Lautasella on viimeisiä lilliputteja myös värillisinä, ilman kukkia. Vasen pystyrivi ja keskimmäinen sokeri siinä on kukitetun kanssa saman suuruinen, mutta korkeudessa on eroa puolet ! Sen toisella puolen on kyllä kukka, mutta se ei ansaitse tulla kuvatuksi. Missä tahansa kahvipöydässä nämä on huomattu ja huomataan. - Sokereita yleensäkin koristellessa tulisi käyttää pastellisävyjä. Voimakkaat värit sulavat tietenkin ihan samaan tapaan, mutta jättävät väristään kupin reunalle raidat sitä mukaa, kun kahvi vähenee kupissa. Niinhän tekee toisinaan kermakin. Eihän se oikeasti haittaa, muttei ole kivan näköistäkään.

Aikoinaan ensimmäisiä minikokoisia, kukin koristeltuja palojani, tarjosin ulkomaiselle kauppaketjun ostoryhmälle aamukahvilla. Kukaan seurueen naisista ei sokereihini kiinnittänyt verbaalisti huomiotaan, vaikka silmäilivät niitä selvästikin kiinnostuneina. Mutta pitkä ja todella suuri kokoinen mies, itse pääjohtaja,  hän huomasi ja 'esitteli' niitä teaminsä sihteereille ja ostajille antaumuksella. Pieni nami-hiiri hykerteli ilosta täriseviä varpaitaan salaa pöydän alla !

Eikö tällainen lahja olisi kiireiselle ystävällekin paikallaan ? Kaunis, hyödyllinen ja suussa, kahvissa tai teessä pois sulava 'ihanteellinen' lahja. Tätä lahjaa ei tarvitse, eikä ole tarkoituskaan tehdä kilokaupalla, vaan muutama kymmenen, josta riittää monen juhlan sokerikon huipuksi muutamat palat! Itse tapaan laskea vieraat ja laittaa sokerikkoon 'kukkia' saman verran tavallisten palojen joukkoon. Ei tarvitse keksiä jutun juurta tikusta - se kehkeytyy automaattisesti kukasta ja sokerista -  pastellisävyisistä kukista sokeripalan pinnalla. 

Terveisin

Kypsän mangon tunnistaa siitä, että se tuoksuu myös kypsälle. Aivan varovasti sen pintaa painaen tietää myös onko hedelmä kypsä. Kahden sormen kevyt kosketus ei myöskään ole kauppiaan kauhistus, eikä mangoa tarvitse poistaa hedelmähyllyltä täynnä mustelmia. Tapaan ostaa kaksi mangoa, yhden hyytelöä varten ja sen toisen syön siinä hyytelöä tehdessäni !

Kotona kuorin mangon  varovasti ja siivutan sen litteän kiven molemmin puolin 'vihanneshöylän' avulla. - Tottahan mangolle on myös kehitelty 'vempain' millä litteä kivi poistetaan, kun halutaan lohkoja. - Osasta siivuja painelen sitten niitä pieniä tähtiä ja loput nakkaan kattilaan passionnektarin kanssa. Mangonektaria ei ole joka kaupassa. Mutta passioon yhdistettynä, ehkä parempikin.

Tästä alla olevasta kokoonpanosta tulee n. 3 x 3 dl purkillista ja aikaa minulla menee 20 min kauppareissun jälkeen.

1 mango

5 dl passion-  tai mangonektaria

300 g hillosokeria

Lyhyesti: Soseuta mango, nektari ja sokeri . Kiehauta n. 3 min. 

Valmiiksi esille otetut ja puhtaat, kuumennetut purkit täytetään hieman vajaiksi ja tähdet laitetaan viimeisenä joukkoon. Sekoitan kevyesti pikkulusikalla. Purkit suljetaan/umpioidaan normaaliin tapaan välittömästi, kuten yleensäkin hillopurkit. 

Hyytelö säilyy viileässä ja pimeässä 5-6 kk, mutta avaamisen jälkeen säilyvät ainoastaan jääkaapissa.

P.S.

1 dl hyytelöä sisältää: 0 g rasvaa, 44 g hiilihydryyttia, 180 kcal. 

Vaikka nami-hiiri työkseen puhuukin tasokkaista liikelahjoista, niin yksityiselämässään hän arvostaa kaikkea itse tehtyä. Näin joulun lähestyessä se voisi olla vaikka, itse tehty kortti, pipari tai pieni purkki hilloa tai hyytelöä, makeisia.....Suuri harvinaisuus olisi  käsin kirjoitettu viesti tai jopa kirje. Tietokoneella kirjoittelu on tietenkin ruostuttanut tätä käden jaloa taitoa. Ja onhan se enemmän aikaakin vievää, mutta siinä kai se juttu onkin -  saaja huomaa, että häntä on oikeasti ajateltu muutama hetki. Mikä ihana tunne, ettei ole joutunut 'printtauslistalle' sadan muun kanssa. - Onneksi apteekit eivät ole hävinneet. Sinne voi aina poiketa kirje kainalossa,  jos lähettäjän käsiala on päässyt oikein pahastii rappeutumaan ! !

Tähtiä näkee pääasiallisesti kirkkaalla, yön sinisellä taivaalla. Tarkkaan katsoen ne tuikkivat ihan oikeasti, eikä vain lauluissa. Mutta ne ilmestyvät erilaisissa muodoissaan myös joulun lähestyessä keittiöön ja tarjoomuksiin.Tähti on joulun merkki.  Piparimuoteilla niitä, sekä lumihiutaleita saa helposti   taikinasta. Juuri ja juuri  silmin havaittavan pienillä juustomuoteilla voi tehdä minipipareita naposteluun, sokerikuorrutteella tai ilman. Niiden koristeleminen vaatii aikaa, kärsivällisyyttä ja tärinävapaata kättä. - Voisihan   muutamiin  laittaa koristeeksi vaikkapa valkoisia tai värillisia tikkukirjaimia, joista sitten muodostuisi joulun tervehdys. Värikkäällä nauhalla sidottu pusillinen pieniä piparkakkuja, on myös sopiva vieminen joulun alla tulppaanin asemesta.

Nämä lautasellani olevat 'manteli-hasselpähkinä'-pikkuleivät ovat paksuja (5mm) ja pehmeitä. Niissä ei ole piparkakun mausteista, kuin kaneli, toisinaan aavistus pomeranssia, jos maustehyllystä sattuu löytymään tuoreempaa, kuin 'parasta ennen 2007'. Kun harvoin leipoo, niin usein käy näin eri asioiden kohdalla. Rakenteeltaan ne ovat karkeajakoisia, johtuen pähkinöistä, jotka on tietenkin hienonnettu, mutta eivät ole jauhoa. - Lähinaapureiden leipomuksissa lisäksi raksahtelee hampaissa selvästi myös se sokeri (?). - Lautaselle kääntelin muutaman nurin päin, jotta rakenteen karkeus näkyisi.

Kun viimeksi piti pilkkoa mangokuutioita hyytelööni, jonka resepti on jostain vanhasta Feminasta repäistyllä kellastuneella lehtileikkeellä, vanhan keittokirjan välissä, niin leikkasinkin   normaalista poiketen hieman ohuempia siivuja mangosta. Painelin niistä pieniä tähtiä juustomuotilla ja ripottelin hyytelöön. Tähdet 'tuikkivat' tyytyväisinä hyytelöpurkissa. Kuvaa varten puin purkit vaaleisiin hattuihin. 

Terveisin