Parasta sormijumppaa olisi tietenkin nuottien kanssa harjoittelu, mutta sopimatonta  yleensäkin aamun tunteina, saati sunnuntaina. Moni haluaa nukkua pidempään tai keskittyä perhe-ohjelmaan, joka hieman vaihtelee sään ja lasten ikärakenteen mukaan. Ihailen kuitenkin sitä, että täällä perheet harrastavat viikonloppuisin ja yhdessä. Erittäin suosittua on tietenkin luontopolkujen tutkiminen ja vaeltelu Alppien rinteillä, joita talvisin lasketellaan. Hieman myöhemmin, kun ilma oikeasti lämpenee, niin sisämaan laivareitit ovat tungokseen asti täysiä.

Aamun harmaus ja viileys pitää nami-hiirtä sisällä aamun tunnit, mutta ei toimettomana. Eilen 'tuoksuttelin' taas kerran Mansikkämäellä kukkivia 'Martta' -ruusuja. Ja myöhemmin vierailin Askartelua & Elämänmakuja -blogissa missä oli taitavasti taiteltuja paperiruusuja. Niihin tartuin ensimmäisenä. Paperiservettejä koossa 400mm x 400mm ei taaskaan ollut. Muistissa oli myös Rintalan kauniin, mutta paksun servetin kömpelyys askartelussa. Otin riskin ja päätin kokeilla pienillä seitin ohuilla japanilaisilla kahviserveteillä, 228mm x 228mm. Olivat poikkeuksellisesti vielä vaalean punaisiakin, jota muuten saa etsimällä etsiä nami-hiiren kotikolosta.

Espresso-kupillisen kanssa käytettäväksi aivan ihana! On sitten toinen juttu arvaako vieras, käyttää sitä servetin tavoin. Muistuu mieleen juuri seitin ohuista serveteistä, että aikoinaan niihin ei tahtonut varsinkaan vanhempi miesväki tottua, vaan hapuilivat talousrullaa. Ja kyllähän ne ovatkin kiusallisen ohuita suun pyyhkimiseen. Mutta nyt niille on löytynyt kaunista ja koristavaa käyttöä. Terveisiä KERMAHATULLE: "Kivaa, että  jaksat etsiä ihanuuksia !"

Toisen ruusun olisin halunnut tehdä vihreästä,  samantyylisestä ohuesta paperista, niin eipä onnistunut. Ohuella ja ohuellakin on eronsa. Vanha Arabian  mokkakuppi, modernimmassa espresso-käytössä, saa jatkossakin perinteistä unelmanohutta seuraa.

Toinen aamun askartelukin vaatii sormien käyttöä. Marzipaani-kukkia tulee harjoiteltua aika usein. Tässä kohtaa niitä terveisiä Juhlatarelle ja Ebelle ! Selkeät ohjeet ovat kultaa kalliimpia. Neuvojen jakaminen on arvostettava piirre ihmisluonteessa.

Kakkukukkien käytön pienuudesta johtuen, en ole hankkinut oikeaa lehtiformua, joten mielikuvitusta, mielikuvitusta....toisinaan käytän saksia, usein kuitenkin suklaakiekon pyörityksiä! - Sveitsissä suklaakiekon pyöritys on muuten samanlainen traditio, kuin erilaiset fonduetkin. Ne pitävät perheet tuntikausia pöydän ääressä nauraen, laulaen ja kisaillen.

" Ylös, ulos ja lenkille! "

Väreihin liittyy erilaisia uskomuksia ja ominaisuuksia ja niiden symboliikka on eri kulttuureissa erilaista ja usein keskenään ristiriidassa. 

Länsimaissa kirkkaan keltainen liitetään onnellisuuteen, lämpöön ja viisauteen, mutta myös vaaraan, sekä sairauteen. Koska ihmisen ihon kellertävyys on sairauden merkki, on keltaisia lippuja käytetty karanteenin ja epidemioiden symboleina. Räikeä keltainen ilmentää mustasukkaisuutta ja kateutta. 

Kiinalainen kunnioittaa keltaista, se on hänelle kaiken kasassa pitävä 'keskuksen' vertauskuva. Kun taas Venäjällä keltainen on vahva eron väri: jos mies antaa tyttöystävälleen keltaisia kukkia, hän todennäköisesti jättää tämän. 

Buddhalaisille sahraminkeltainen väri viittaa syksyn lehteen, joka joskus oli vihreä! Islamilaisissa maissa tumma, lämminsävyinen kullan keltainen liitetään viisauteen. 

Väri on valoa, pimeässä emme erota värejä lainkaan. Kun aurinko laskee tai valot sammutetaan, värit katoavat. Ihmissilmä näkee mustana väripinnan, joka ei heijasta mitään valon aallonpituuksia. Onneksi kiinnostus väreihin ei vaadi teoreettista tietämystä saati fysikan arvosanoja. Näkemisellä pärjää pitkälle.

Keltainen on valoisin kaikista väreistä. Se on ilon, rikkauden ja auringonvalon symboli. Pääsiäisenkin väri on keltainen, valkoinen, vihreä...

Ehkä joku on arvellut nami-hiiren unohtaneen kukkien harjoittelun, kun mitään ei ole aikaan asiasta mainittu. Harjoittelua on tapahtunut aina silloin tällöin ja parannustakin ilmaantunut kukkien tunnistettavuudessa. Ensimmäinen viritelmä sokerimassasta tehdystä ruususta on lupauksen mukaan säilytetty. Nyt olisi tietenkin narsissien ja pääsiäisliljojen vuoro, mutta keltainen ruusu kiehtoo aina. Sopivasti sain Mauste Sallisen keltaista marsipaania SLYltani, joten ryhdyin taas eilen kukkien tekoon.

Isomman kukan teko  oli noin yleensä minusta helpompaa, kuin pienten, vaikka kaikkea pientä aina näperränkin mieluummin. Ja vastoin monen kakkutaiturin blogien sanomaa, mantelimassan käsittely oli mielestäni kätevämpää, kuin sokerimassan kanssa työskentely. Tähän saattaa tietenkin vaikuttaa se, että olen harjoitellut enimmäkseen vaalealla mantelimassalla, jota on kaapissa usein. 

Keltainen ruusu on leveimmältä kohdaltaan 6 cm. Siihen olen pyöritellyt marsipaanista palloja, litistänyt hieman peukalolla ja ohentanut sitten pienellä silikonilastalla, tomusokerin pöllytessä pöydällä ja sormissa. Varsinainen taiteilu on tapahtunut kämmenellä.

Keltaiset kukat ovat painettu Städterin kahdella pienemmällä ruusumuotilla (30 mm, 35 mm) tosi ohueksi kaulitusta marsipaanista. Mykiöinä toimii ranskalainen sininen Canàsuc, jota käytän eri väreissä hyvinkin paljon ja SLYlta saadut vaalean punaiset Dr. Oetkerin rakeet. Pinsettejä ei keittiössäni ollut, joten lainasin kylpyhuoneen varastosta. Muita apuvälineitä olivat coctailtikku, pyöreävartinen lusikka, joka korvasi pallopäisen kukkatyökalun. Tässä vaiheessa vielä tuskin tarvitsen parempia työvälineitä, kun perehdyn erilaisiin asioihin, ainoastaan ripauksen kekseliäisyyttä. - Kukkien alla on Porvoossa painettu servetti.

 Ei ole olemassa erikseen 'hyviä' tai 'huonoja' värejä, ainoastaan lempivärejä.

Poikkesin juuri Pampulan sivuilla ja edelleen naurattaa hänen tarjoama 'järkyttävän syntinen' leipomus, jonka täytyy olla taivaallisen makeaa ! Sitä ennen olin käynyt Sekasopan blogissa, josta löytyi helppo tavallisen pulliaisen sokerimassan ohje ! Toki niitä on muillakin. Helpon ohjeen sijaan ajattelin päästä tänään harjotelmissani vielä helpommalla. Olin hankkinut kaupan ale-myynnistä viime viikolla valmista sokerimassaa. Valkoisen tai kirkuvan punaisen sijaan olin valikoinut valean sinisen, ajatellen kai, ettei 'leivonnan hyvä haltia' unohtaisi minua opinnoissani - 'forget me not'. Sen sijaan unohdin taas olevani edelleenkin ilman minkäänlaista kaulinta. Pojalleni olen lahjoittanut joskus omani, pojantyttärelle olen tuonut tuliaisena pienen vaalean punaisen ja tyttärellänikin olen nähnyt muutamia kaulimia. Mutta minä kaulitsen harvaluikuiset leipomukseni tyhjällä viinipullolla. Ei pidä nauraa ! Se toimii hyvin, tasapaksu ja vesitäytteinen tarvittaessa. Mutta siinä on vain yksi pullonkaula ja  se on, se ongelma. Aion sen nyt korjata ja tuoda tuliaiseksi itselleni pienen kaulimen. Vaalean punainen ei kuitenkaan tule kysymykseenkään.

Näitä olisin tarvinnut 'tavallisen pulliaisen' massaan:

 425 g tomusokeria, 1/2 valkuainen, 1/2 rkl sitruunamehua,

1 rkl nestemäistä glukoosia, sekä 1/4 rkl glyseriiniä apteekkarilta 

ja tietenkin jotain elintarvikeväriä.

Kokeiluun ryhdyin rohkeasti valmiilla sokerimassalla. Se tuoksui hennosti glyseriinille. Sitä oli yllättävän helppo käsitellä, ei kuivunut käsiin tai voipaperille, kuten olin arvellut tapahtuvan. Suljin loput takaisin minigrip-pussiin. Tarvikkeita olin valikoinut työpöydälle valmiiksi, sekä kakkupaperin kokoa 23,5cm x 14,5cm, joten harjoitukset saattoivat alkaa.

Myöhemmin huomioin, että massan olisin voinut kaulita ohuemmaksi levyksi, sillä kaikista tuli hieman paksuhkoja, niin rusetista, kuin lumihiutaleista ja kukistakin. Käsittely kuitenkin yhdellä lisä-millillä oli varmaan aloittelevalle helponpaa. - Ruususta, joka ei päässyt nyt kuvaan, paksuuden huomasi parhaiten. Harjoittelen lisää ja laitan sitten vertailevan kuvan. Tuossa se odottaa pöydällä ja tuumii olevansa kaunis ! - Hopeapalloja löytyi kaapista, samoin lasten tuomia ranskalaisia, keltaisia sokeri-mimosankukkia.

Kukat tunnistan kukiksi, ja kun illan tässä mietin, niin löydän niille nimenkin kukkakirjaa selaten. Nyt tulee mieleen vain Upseerien kauluslaatat ja heraldinen, Tudor-suvun ruusu ! Mutta sehän on ruusu ja 'kukka'! Tarvitseekin siis vain miettiä, mihin näitä käyttää........