Aiemmin paljonkin elävien kukkien sokerointia ja liivatteella sivelyä huvikseen harrastanut nami-hiiri mainitsi viime postauksessaan puolihuolimattomasti sokerimassasta valmistamansa kukan sokeroinnista! Se oli oikeasti kokeilu, sillä sokerimassa on ilmestynyt hiiren elämään vasta tämän blogin myötä.  Siispä pientä täsmennystä ja hieman oikeaa asiaa, tiedä vaikka lukijoita kiinnostaisi kokeilla. Kukkien sokerointihan on tällä hetkellä  taas muodikasta. Euroopan marketeissa ne ovat hiiren mielestä turhan hinnakkaita - ja ulkonäöstä päätellen, ansarista valittu ne ’rumimmat’ yksilöt makeaan käsittelyyn. Pienellä kotiharjoittelulla pääsee kohtuulliseen lopputulokseen ja kukkarokin hymyilee.

Elävien, mutta ehdottomasti syötäviksi tarkoitettujen kukkien sokerointi kiehtoo. – Vanha ajatus, mutta jälleen kerran trendikäs. 

Kukkakaupan katkennut ruusu pääsi hiirenkoloon. Ruususta ei saisi koskaan irroittaa terälehtiä, sillä se 'loukkaantuu' ja hajoaa.  Kuvan ruususta puuttuu nyt seitsemän kaunista, mutta suurta terälehteä. Ne ovat saaneet sokeria pintaan ja loikoilevat lautasella. Kuvauksen jälkeen kukka-parka pääsi veteen - vanhaan pieneen sokerikkoon!

NOPEA TAPA KUKKIEN SOKEROINTIIN

- vispataan 1 kananmunan valkuainen + 1 rkl vettä vaahdoksi  tai ainoastaan valkuainen. Molempia tapoja löytyy kirjoista.

- puhtaat kukat tai terälehdet sivellään valkuaisvaahdolla ja annetaan ’seistä’ hetken  ennen kuin sirotellaan mahdollisimman hienoa kidesokeria päälle.   Huom! Tomusokeri ei käy tähän tarkoitukseen.

- annetaan kuivua esilämmitetyssä uunissa (50°C ) . Nami-hiiri jättää luukun ihan pikkuisen auki – valmis sokerikukka on kuiva ja rapea !

Kuvan pieni orvokki on syksyllä tehty testikappale säilyvyydestä ja lilahtava 'sormisokeri' on edellisen testailun rikkoutuneita kukkasia Ne mahdollisesti, mutta ei ihan varmasti, löytävät esiintymisareenan kesäjäätelön päältä .

Nami-hiiri  itse ei säilyttele sokeroimiaan kukkia tai lehtiä. Ne yleensä tehdään aina jotain tiettyä tarkoitusta varten, mutta tässä ohje...

KUKKIEN SOKEROINTI VARASTOON 

- 1 rkl jauhettua ’arabikumia’ apteekista + 1 rkl elintarvikeruusuvettä sekoitetaan keskenään kunnes muodostuu paksuhkoa tahnaa.

- puhtaat kukat sivellään tahnalla ohuelti molemmin puolin  vesivärisiveltimen avulla -  ilman aukkopaikkoja.

- sirottele sokeri mahdollisimman tasaisesti. Käytä vaikka sokerilusikkaa!

- anna kuivua lämpimässä paikassa ja pakkaa ilmavasti silkkipaperin päälle rasiaan ja säilytä valolta suojattuna kuivassa paikassa.   

Arabikumi on lähes väritön ja hajuton kasvikumi. Sitä saadaan kahden piikikkään akaasialajin (Acacia senegal, Acacia seyal ) maitiaisnesteestä, joka tihkuu puihin tehdyistä viilloista. Se kovettuu ilmassa ja on vesiliukoista. Sitä käytetään myös liimana, lääkkeiden ja väriaineiden sideaineena, sekä elintarvikkeissa lisäaineena (E414) sakeuttamiseen. 

Perinteisessä  Sisu-pastillissa on lähes puolet arabikumia. Kengänkiilloke sisältää arabikumia, samoin liima savukepapereissa.

Täysin kasviperäisen arabikumin vaihtoehto elintarvikkeissa on lehmän luista valmistettava liivate !

Taidetarvikkeissa arabikumia käytetään akvarellivärien sideaineena sekä litografiassa.

Nykyään ’arabikumilla’ on hieman huono maine. Ainakin Amerikassa tuotteelle on otettu uusi nimi käyttöön ja ristitty kasvupuun mukaan ’acacia cum’.

Ulla Mether on tutkinut arabikumia syvällisemmin. Siitä kertoo kirjanen "Puusta pastilliksi".