Voiko se kutistua tai tulla tunnottomaksi? Kysymyksiä, jotka ovat nousseet tänään hiirenkolossa topic -ihmettelyksi . Aika on rahaa, mutta sitä ‘rahaa’ ei nami-hiiri tapaa säästellä, vaan kuluttaa surutta. Ja nauttii tekemisien tuomasta ilosta  ilman sekuntiviisarin ärsyttävää nakutusta ajan lakkaamattomasta kulusta. 

Posti toi aamulla pienen paketin, jonka tilaukseen hiiri oli sortunut ainoastaan tuotteen pienen koon vuoksi. Aikaa säästyy, kun ei tarvitse laskea reseptin pienennyksiä, eikä voidella vuokaa. Sekoittaminen kestää valmistajan mukaan 10 sekuntia ! Totta vai superluokan myyntikikka aikapulassa kiiruhtaville nykyihmisille. Siitä otettiin heti selvää .

- ravista voimakkaasti muutaman kerran - hiiri sekoitti varmuudeksi  toiset 10 sekuntia -  ja poisti ‘kansipuolis(k)on’.

Seuraavaksi voisi kokeilla makeaa   ohjekirjasesta ja tallentaa aikaa  uunissa paituvan kakun nautiskeluun.

Säännöt on tehty noudatettaviksi. Siksi pieni tyttö ylitti kadun turvallisesti aina isän kädestä pitäen. Tuohon aikaan ei liikenne olut vilkasta, eivätkä autotkaan muodostaneet katkeamatonta nauhaa katupanelin vieressä.  Mutta oli  tehty sopimus. Isä jäi tietenkin jalkakäytävälle leipomon eteen ja tyttö meni yksin ostoksille seteli tiukasti sormien otteessa. Oli keskiviikko ja se oli leipomon vesirinkelipäivä.  Suurin hetki oli varmaan murtuneiden pikkuleipien maistelu leipurin ystävällisen rouvan  kanssa. – Kotona Isä söi tuoreen vesirinkilän voin ja makkarasiivun kera. Äiti söi sellaisenaan. Tytölle laitettiin hilloa lautaselle. Vesirinkeli  oli kuulunut Isän lapsuuteen. Se kuului  nyt myös tytön lapsuuteen. Isä kertoi, että rinkulalla oli toinenkin nimi hänen lapsuudessaan, 'vesidonitsi'. Nimi oli peräisin siitä, että vesirinkeleitä kiehautetaan vedessä ennen niiden paistamista. 

Vastaava ulkomaiden vesirinkeli on bagel. - Erään legendan mukaan ensimmäinen bagel leivottiin vuonna 1683 Wienissä, lahjaksi Puolan silloiselle kuninkaalle, Juhana III Sobieskille, joka oli voittanut Wienin taistelun ja murtanut sen piirityksen vuonna 1683.  Uhka Länsi-Euroopan joutumisesta osmanien valtaan täten vältettiin.

Nami-hiirellä on muutaman vuoden vanha Valiolta saatu seinäkalenteri "Rakkaudella Suomelle 2004“  leivontakansiossaan. Vesirinkeli oli tammikuun kohdalla ja sama ohje on myös Leivontafoorumin arvonnassa voitetussa kirjasessa "Essut esiin, nyt leivotaan" sivulla 43.

'Vesirinkelit bagelin tapaan' 20 kpl

3 dl maitoa

25 g hiivaa

1 tl suolaa

1 rkl sokeria

6-7 dl vehnäjauhoja

½ dl sulatettua voita/Voimariinia

keittämiseen : 2 l vettä  ja 2 rkl suolaa

1.Liota hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Lisää suola ja sokeri. Alusta joukkoon jauhot ja lopuksi rasva.

Kohota käsistä irtoava taikina vedottomassa paikassa liinan alla kaksinkertaiseksi. Kumoa kohonnut taikina jauhotetulle pöydälle ja vaivaa ilmakuplat pois.

Jaa taikina 20 palaan ja leivo ne sormen paksuisiksi nauhoiksi ja kiepauta rinkuloiksi. Paina liitoskohta hyvin kiinni.

2. Kuumenna suolalla maustettu vesi laakeassa kattilassa. Nostele muutama rinkilä kerrallaan veteen. Vesi saa poreilla keittämisen ajan. Keitä rinkeleitä noin 1 minuutti ja nosta reikäkauhalla leivinparoidulle pellille. Anna kohota vielä noin 10 minuuttia ilman leivinliinaa.

3. Paista kypsiksi 225°C noin  15 minuuttia. Kypsä rinkeli on kiiltävä, kauniin ruskea ja kova kuorinen, mutta pehmeä sisältä.

Nauti, voin, tuorejuuston tai marmelaatin kanssa.

Vinkki:

Savulohi-tuorejuustotäyte neljään vesirinkeliin:

100 g tuorejuustoa, 100 g kylmäsavulohta

2 tomaattia viipaleina, 1 pieni punasipuli renkaina, 2 rkl kapriksia

Rinkilöissä maistui lapsuudesta tuttu maku. Ne olivat  päältä hieman kovia ja sisältä pehmeitä, mutta kiiltoa ei ollut. Se  oli 'jäänyt' kai uuniin .  Pitäisi varmaan 'kilauttaa' kaverille  . Hiiri uskoo, että Viva ciabatta -blogissa Aleksi tietäisi kyllä kiillottomuuteen syyn.

...piirakka osallistui tässä kuussa suurien piirasten joukossa mittelöön. Nami-hiirelle osallistuminen Leivontafoorumin tammikuun haasteeseen ’piirakka’ oli impulssi, hetken mielijohde. Pieniä piirakoita tehdessään ei näet ollut vielä yhtään piirakkaa ilmestynyt foorumille. No sitten siinä kävi niin, että hiiren leipomus ei ollutkaan se ensimmäinen ’innoittaja’, vaan oikeasti toinen ja perässä seurasi vielä 13 muuta maukasta piirakkaa.

Tässä haasteellisessa kisassa voitti ensimmäinen piirakka, numerolla yksi kilpaillut.  Paljon onnea tammikuun Voittajalle!  

Toiseksi ei suinkaan tullut  se ’toinen’ eli haasteen numero 2. Se piirakka, jonka resepti on nami-hiiren oma vanha idea, mutta taikina kaupasta hankittu!  Kisahaasteeseen oli hauskaa ja mielenkiintoista osallistua.  Ei jäänyt mieleen pettymys tai paha mieli, saati ajatus mistään hetken erehdyksestä ja loppuiän katumuksesta, vaan sopivassa kohden hiiri osallistuu taas täysillä mukaan.

Piirakka sai yhden ihanan äänen ja muutaman maininnan, jotka luetaan positiivisesti opasteina. Pitäisiköhän oikein raamittaa   ?

2. Mausteinen pikkupiirakka / nami-hiiri / 1 ääni

Erityisen kiva annoskokoisuus. Nätti pallero, hauska vaihtoehto perinteiselle piirakalle.

Mukavan mausteinen ja söpö pikkupiiras  Suloisia minipiirakoita!

Mausteinen pikkupiirakka suosikkini, näyttää tosi juhlalliselta ja kuulostaa tosi hyvälle.

Kaikki muutkin piirakat näytti hyvälle, niin että vesi herahti kielelle, mutta kyllä tämä oli paras!  

 Kiitoksella! 

Toisissa kielissä  erotetaan eri piirakkalajit nimellä, esimerkiksi ruotsiksi paj ja pirog,  englannin kielessä sanotaan pie ja pasties. Sanastoja tarkkaillessaan löytyy lisää ilmaisuja, kuten pierogi, pierozhki. Ranskan pâté, joka on tehty usein taikinakuorella. On suuri yllätys, että  tourte onkin suolainen paistos tai piirakka. Luulisi sen olevan makea torttu ! Espanjassa syödään empanada ja Intiassa samosa. Nämä molemmat tunnetaan ympäri maailmaa. Jatkaessa tarkastelua sanasta ’piirakka, pasteija’ eri maiden  arkipäivän kielessä, niin lopulta menee sekaisin pasta, patee ja piirakka. Lautaselle ilmestyy ties mitä huolimattomasti lukien tai pienellä väärällä kirjaimen painotuksella. - Joku on joskus sanonutkin, että sihteerit ovat korvaamattomia juuri ’hattujen, pilkkujen, heittomerkkien’ oikein asettelussa! Hiiri uskoo tähän.

Keltainen kanapiirakka ja miten se tehdään:

Jos teet (rahka)voitaikinan itse, niin tee kuitenkin täyte ensin, jotta se saa hieman vetäytyä. Nami-hiiri käytti joulusta jäänyttä lehtitaikinaa. 

200 g kanan/broilerin rintaleikettä pienittynä

½ tl kurkkumaa

½ tl garam masalaa *

ripaus suolaa

ripaus eli pari kierrosta pippurimyllystä

 ½ sipuli kuutioituna

½ - 1 dl keitettyä murskattua riisiä tai rikottua ohraa

muutama rkl hapankermaa

öljyä kuullottamiseen

1 kanamuna voiteluun –  ripaus kurkkumaa tai sahramia 

1. Keitä riisi.

2. Kuullota pienet kanapalat sekä sipuli ja lisää mausteet joukkoon. Laita seos syrjään.

3. Leikkaa valmistamasi taikina kahtia ja tee suorakaiteet isoa piirakkaa varten. Levitä täyte.              

TAI leikkaa kaulitusta levystä parillinen määrä haluamallasi muotilla. Hiiri käytti KOKO -espressokuppia apuna.

4. Laita joka toiselle palalle hieman täytettä ja nosta ’kansi’ päälle nipistellen reunoista sormin tai haarukalla.

5. Voitele.

6. Paista 200°C:ssa alatasolla suunnilleen 15-20 min. 

Nauti teen tai höyryävän liemen kera. 

Mausteista kiinnostuneille kerrottakoon, että ’garam masala’ eli väkevä mausteseos koostuu yleensä suraavasti:

6 tl jauhettua korianteria

6 tl jauhettua mustaa pippuria

4 tl jauhettua kuminaa

3 tl jauhettua kardemummaa

5 tl jauhettua kanelia

1 tl jauhettua neilikkaa

1 tl jauhettua inkivääriä

¾ tl jauhettua laakerinlehteä

Valmista kaupan piirakkataikinaa saa pieniin leipomuksiin mitoitetuissa paketeissa - ja suuremmasta on ihan helppo leikata .  Nami-hiiren mielestä itse, kotona tehtyä ei voita mikään. Eikä se oikeasti vie tottuneelta tekijältä paljon aikaa. Hiiri ei lukeudu 'tottuneisiin' . Se on oma valiojoukkonsa, johon sunnuntaileipureilla on pitkä matkaa.

Pinaattia & vuohenjuustoa, yksi iso tai kuusi pientä !

I-2 murskattua valkosipulin lohkoa eli kynttä

4 - 4,5 dl  pinaatin pieniä lehtiä

vähän suolaa ja myllystä kierros pari pippuria

200g tai +/-  vuohenjuustoa

2 rkl rikottuja, paahdettuja pähkinöitä tai pinjansiemeniä

( ripaus muskottipähkinää ) 

Kuumenna öljyä kattilassa keskilämmöllä. Lisää valkosipuli ja keitä noin 2 minuuttia. 

Poista valkosipuli esimerkiksi reikäkauhalla ja  lisää pinaatit.  Keitä taas noin 2 minuuttia. Mausta suolalla ja pippurilla ja muskotilla, jos pidät siitä. 

Laita yhtä paljon pinaattia kuhunkin pikkuvuokaan, tietenkin taikinan tai esipaistetun pohjan päälle ! 

Leikkaa siivu tai pari juustoa päälle ja kuumenna uunissa/grillissä sen verran, että juusto saa hieman väriä.

Ota uunista ja anna  ihan pikkuhetki jäähtyä ja poista vuoat.

Tarjoile heti.

Perinteistä Tapaninpäivän ajelua  hevosella ei ole onneksi unohdettu. Tänään Helsingin Seurasaaressa  pääsee kahdella eurolla rekiajelulle. Se vie varmasti vanhanajan joulutunnelmaan. "Elää saa niin riemullisen hetken se, ken tekee reippaan rekiretken. Orhi, parhaas koita! Soita, tiuku, soita hilpeät ja hauskat sävelet!"

Keskiajalla 'Pyhää Stafanusta' eli Tapania kunnioitettiin hevosten suojelupyhimyksenä.

Mutta mitä tulee kanelitähtien ja kaiken ihanan suklaan jälkeen?

Se voisi olla 'Tarte Flambée', joka on kevyttä, mutta suolaista hyvää. Se on kotoisin Alsacesta, Ranskasta. Tämä on yksi kuuluisimmista gastronomian erikoisuuksista alueellaan. Voisimme käyttää alueesta myös hyvin nimitystä Elsassi tai Elsas, sillä sen historia on seikkaillut vaihtelevasti Ranskan ja Saksan omistuksessa monet, monet vuosikymmenet. Toisen maailmansodan jälkeen 1945 se liitettiin lopullisesti Ranskaan. Tiukalla kielipolitiikalla alue on miltei ranskankielinen.  

Nopeasti kuumassa nykyajan uunissa syntyy tämä hennosti suolattu naposteltava vaikka uuden vuoden valvojaisiin. Euroopassa sitä syödään silloin sormin pieninä palasina kuohuvan tai kuplivan kera. Se koostuu hyvin ohueksi kaulitusta leivästä tai pizzapohjasta.

Esimerkiksi pizzataikina kaulitaan  suorakaiteen muotoon perinteisesti, myös ympyräksi:

se on  peitetty ensin ranskankermalla, 

 sitten on ripoteltu harvakseltaan sinne tänne pientä sipulisilppua,

samoin kuutioitua pekoninsilppua tai kinkun murusia

 ja lopuksi pinnalle vielä hieman karkeaa juustoraastetta.

 Mausteena säästeliäästi on vain suolaa, pippuria ja ruohosipulia (?).

 Nami-hiiri laittaisi kyllä ruohosipulin tilalle tuoretta rosmariinisilppua.

Läpyskä paistetaan uunissa 1-2 minuuttia, niin että reunat saavat vain hieman väriä!

Lämpimänä ’Alsacen Tarte flambée’  maistuu parhaimmalta.

Pienellä ennakkovalmistelulla (aineksien kuutiointi) sen kanssa voi tosiaan siirtyä vaikka uuteen vuoteen. On hyvä varautua menekkiin ja tehdä muutama läpyskä valmiiksi odottamaan uunia, sillä se yleensä maistuu! On hyvä muistaa, ettei ‘Tarte flambée’ ole mikään pizza-ateria. Turhan moni ahtaa ohuen pohjan aivan liian täyteen erilaista täytettä.

Makea muunnos voisi olla:

crème fraichea

omenaa joko hyvin ohuena siivuna tai pikku-kuutiona

hieman sokeria ja kanelia,

sitten hetkeksi kuumaan uuniin !

On olemassa monia muunnelmia tästä alueensa tunnetuimmasta herkusta ja sen alkuperäisestä reseptistä. Suurimmat erot muodostaa sen koristelu eli ovatko sipulit renkaina, onko pekoni suikaleina.  Muunnoksissa on toisinaan silputtu paprikakin saanut paikan ’Tarte flambéen’ päällä! Silloin se vaikuttaa jo kyllä pizzalta.