Lauantai oli kaunis ja lämmin. Nami-hiiri pukeutui taas yli tarpeen. Mutta ei mitenkään nolostuttanut, koska taivaalla sekkaili pilviä. Uusi MAKU-lehti oli saapunut juuri aamulla postilaatikkoon. Otin sen mukaani kauppareissulle. Ohitin lähimarketin kävellen ja matkasin 10 minuuttia kauemmaksi asemalle. Selailin lehteä istuessani aurinkoisella junan penkillä. Luin vain otsakkeita. Tarkempi syventyminen lehteen tapahtuisi myöhemmin keittiössä, illalla tai jonain toisena päivänä.
"Valitsemisen vaikeus", sitä se todella on, kun kyse on ruuasta. Olenkin aina sanonut, että teen ihan mitä vain, kun joku kertoo mitä haluaa syödä. Se ei tietenkään ole tae nappiin menneestä nami-hiiren onnistumisesta. Tietämän mukaan kovin usein ei ole ruokailijoiden kuitenkaan tarvinnut tehdä iltalenkkiä nakkikioskille tai pizzeriaan.
"Piirakkapulikka" hm..mmm se puuttuu, mutta olen nähnyt sellaisia. Teen mielelläni sämpylöita ja voisarvia, eikä hedelmäpiiraisiin ja wienereihinkään tekoon pulikkaa tarvita.
"Syksyn maukkain tapahtuma Turussa", sinne menisin varmasti tukka putkella.
"Sinustako jälkiruokamestari?" vaikka ne esittävätkin suurta osaa hiiren keittiön listalla, niin annan kunnian oikeasti paremmin osaaville. On hyvä pitää mielessä omat taitonsa. Luen reseptejä kirjoista tai utelen ravintoloiden kokeilta, mutta itse en kehittele varsinaisesti mitään. Pienentelen reseptejä minivuokiin ja kattiloihin sopiviksi.
"Metsän aarreaitta" - niitä retkiä muistelen haikeudella. kun korit ja ämpärit olivat lapsuudessa ja myöhemminkin poimittuja herkkuja pullollaan. Syksyllä kellarin hyllyillä notkui sotilaallisen suorissa riveissä keitettynä, hillottuna ja umpioituna purkkeja ja purnukoita. Ne lasipurkit olivat 'arvotavaraa', jotka käytettiin säästeliäästi talven aikana. Se mitä nykyään jää metsästä käteen, hiiri syö tuoreena, keittää kiisselin tai valmistaa kastikkeen ja tuntee tyytyväisyyttä niitä nauttiessaan. Metsässä tai luontopoluilla kulkiessaan nami-hiiri nappaan sallituista puista hedelmän silloin toisen tällöin, käyttäen maan lakien mukaista 'jokamiehen oikeutta' merkityillä alueilla. Usein on tikapuutkin laitettu valmiiksi puita vasten, ettei kukaan keksi repiä ja riepottaa puiden oksia. Omenoita, päärynöitä, aprikooseja, niitä on suurista puista tarjolla. Usein maalaistalojen pihapiirissä on koju, josta voi hakea vaikka retkelle enemmänkin evästä 'ota ja maksa' periaatteella. Tuotteissa on hinnat ja maksaminen on matematiikkaa ja rehellisyyttä. Samalla idealla toimii maanteiden varsilla kukkatarhatkin, joilta voi leikata kojussa olevilla saksilla haluamansa kukkia nipun maljakkoonsa. Kukat ovat kappalehinnoiteltuja ja lippaan suu odottavana. Oudoin oli se kukkatarha, erään koirapuiston lähellä, josta olisi voinut poimia kukat ja ottaa pankkisiirron mukaan! Ihmiset maksavat mielellään heti ja mieluummin tasaavat summan ylös, kuin alaspäin.
Ostoskassin sisältöä myöhemmin keittiön työpöydällä: kurkku, oreganoa, kirveliä, salviaa, vaalen vihreä paprika ja keltaisia porkkanoita. Raastoin yhden heti testaukseen, vaikka matkalla olin testannut jo aika monta kokonaista!
Kotiin luettavaksi jää mielenkiintoisia artikkeleita paljon. Kaunis kuva vilahti vanhasta Hartwalin puisesta pullokorista täynnä juureksia! Ei näkynyt keltaisia tai punaisia porkkanoita.
"Porkkana-kanelipulla" kuulostaa maukkaalta, mutta punajuurta en sekoittaisi suklaakakkuun – en ainakaan tänään. Sensijaan punajuurigratiinia saatan tehdä lähiaikoina.
Keitetyt kananmunat, kuin värikkäät 'jalokivet' matkaavat kotiin ehjinä, vaikka kompastuisi. Edellisistä ostosta onkin jo kulunut hieman aikaa.
"Arjen hyvät valinnat ruokapöytään, niin juhlan hetkinä on varaa herkutella." Noin sen tietenkin pitäisi mennä. Entäpä, jos se arkikin on juhlaa ja koostuu sydänystävällisistä päivistä? Vaikka varsinaisia syyspuuhia ei nami-hiirellä pahemmin ole päiviensä täytteenä, niin "Maukas arki on luksusta". Siihen kuuluu suklaa, jossain muodossa!
"Metropolin maalaispuodit" eli puodit ovat hiipineet takaisin Helsinkiin. Nehän ovat uusvanhoja kauppoja, joissa sorttimenttia on vain laajennettu ja pakolliset kylmätiskit edustamassa nykyaikaa! - Ihan turhaan unohdettiin pienet palvelutasokkaat pikku-puodit. Oikeaa luksusta ovat Euroopassa säilyneet ja säilytetyt puodit, joista voi ostaa: lämmintä, loppuyöstä paistettua leipää, palan tuoretta lihaa tai kokonaisen kalan, pikku-juustoloiden voita ja juustoa. Oi, ja ne herkkukaupat, joissa nami-hiiri käy niin mielellään. Mutta vielä mieluummin hiiri tepastelee torilla, jossa ovat tuottajat itse sulassa sovussa kauppaamassa maatilojensa tuotteita. Myyjät ovat sateellakin aina iloisia ja vitsikkäitä olematta silti mitään ‘helppoheikkejä’. Uskon, että toriasiakas on marketissa kävijää tyytyväisempi. Saavat ostamansa herkut tuoreina, irtonaisina, sopivan kypsinä ja ystävällisen hymyn saattelemina. He myyvät vaikka yhden perunan, jos asiakas tarvitsisi. Marketin mahdollisista irtotuote-lokeroista ei kehtaa jotenkin ostaa edes yhtä banaania, saati sitten perunaa. - Pieni varmistus, että kantoapuri on taskussa. Nami-hiiri astuu mietteissään aurinkoiselle laiturille ja askeltaa toria kohden. Niiden syksyistä väririkkautta, aurinkoisessa säässä, ei voita mikään!
Myöhemmin valmistui tuoreella kirvelillä maustettu herkullinen, sosekeitto keltaisista porkkanoista, lämpimien itsetehtyjen sämpylöiden kanssa. Oli tarkoitus tehdä porkkanaisia niistäkin, mutta pieniä porkkanoita napostelin kotimatkalla liian monta ja ylempänä kuvatun raasteenkin söin edelleen makua testatessani 
. Kirveli antoi kivan piristyksen makuun. Se on muuten ranskalaisten suosimassa 'fines herbes' -sekoituksessa se neljäs mauste, persiljan, rakuunan ja ruohosipulin kaverina. Kirveli soveltuu mainiosti vihannesten ja munakkaiden mausteeksi. - Salvia puolestaan maustaa aromikkaasti maksan, kalan ja erilaiset kastikkeet. Oletko maistanut salviaa teessä ?
Kassista muuten löytyi vielä muutakin, mutta teen niistä myöhemmin ihan oman postauksen.
Edit. 06.09.2010:
Anteeksi, etten huomannut linkittää aiemmin kirjoittamaani postausta 'kaupan keitetyistä kananmunista'! Oletin ilmeisesti kaikkien aina lukevan kaikki tarinani 
. Linkki on tässä.
! Marjapitoisuuksia ei mainita, kuten EU -direktiivit edellyttää, sillä maa ei ole 'EU', vaikka keskellä Eurooppaa. Eivätkä markettien omat nimikkosarjat ole koskaan vientituotteita. Ehdoton 'ei' pitää hieman miedontaa, sillä eri maiden marketit rakentavat yksiköitä ristiin rastiin ja mukana myös sveitsiläiset. Ja silloin tuoteselosteiden pitää olla säädösten mukaisia ja käännetty kohdemaan kielelle. - Tässä vaiheessa tulee aikoinaan Äidin talveksi kellariin säilömä 'omena-puolukka'-hillo muistikuviin ja vesi valuu leukaa pitkin. Siinä oli runsaasti terveellistä puolukkaa survottuna ja happamuutta lieventämässä omenalohkot. Sitä syötiin arkena ja sunnuntaina erilaisten ruokien lisäkkeenä. Purkit olivat suuria viiden litran, vihertäviä 'Ilves' -purkkeja. 
