...onko ihanampaa aamua kuin tää" Näin lauleskeli, Johnny Liebkind, kappaleessa "Ihana aamu" vuonna 1970. Laulun alkuperä on unkarilainen ja Fredi suomensi ja sovitti sen Johnnya varten. Mutta miltein jokaisella kielellä löytyy myös sanonta: "Aamu hetki kullan kallis." Se  on uusi seikkailu uuteen päivään. Sitä ei kannata aloittaa 'väärällä' jalalla sängystä nousemalla, koska päivä on jo silloin auttamattomasti pilalla.

Nami-hiiri yrittää aloittaa päivänsä myös terveellisesti, eihän milloinkaan tiedä miten makea loppupäivästä kehkeytyy. Kukaan ei elä pelkällä suklaalla, kermaruusuilla ja kahvista puhumattakaan, en edes minä, vaikka se usein, ehkä siltä kuulostaakin. Aamukahvia pienen tai puolikkaan banaanin kanssa nautin jo itse aamunkin vielä miettiessä noustako auringolla vai ilman. Pienten puuhastelujen jälkeen, riippuen hieman viikonpäivästä,  on sitten hyvä keskittyä aamupalaan. Sunnuntaisin pienen pieni annos puuroa kuuluu aika usein aamiaiseen. Toki viikollakin, joskin kiireisinä päivinä nopeasti 'valmistuva' murolautanen käy korvikkeeksi. Hedelmät, vihannekset ja mehut vaihtelevat jääkaapin sisällön mukaan. Ja samoin pienet sämpylät, jotka usein ovat lähileipomon kuumia tuotteita kokojyvästä, porkkanasta tai pinaatista pyöräytettynä. Viime mainittu on ehdoton suosikkini. Sämpylöitä suosin siksi, että ne saa kulutettua päivässä, kun taas jättikokoiset leivät pyörivät viikonkin leipälaatikossa. Pakasteesta löytyy hätävaraleipää viipaloituna ihan riittämiin. Tuoretta, lämmintä leipää ei voita kovin moni asia.

Tänään tuoremehu on sekoitus: appelsiinia, porkkanaa, banaania.

Sämpylä kokojyvästä, samoin pieni voisarvi.

Suklaakiekolla pyöritettyjä ruusukkeita, vahvan makuisesta Tête de Moine juustosta , rypäleitä.

Raikasta,  aprikoosimarmelaadia, joka on sokeriton ja lisäaineeton. Se maistuu voisarven kanssa.  

Marmelaadi on itävaltalaisen Stauds'in valmistamaa sveitsiläiselle tavarataloketjulle, samaan tapaan, kuin moni kotimainen ja ulkomainen yritys valmistaa tuotteita Stockmann Gourmet - sarjaan.

Keltaiseksi värjätty ja keitetty kananmuna.  

Niitä saa maailman kaikissa väreissä kausittain kovaksi keitettyinä suoraan kaupan hyllyiltä. Osaan kyllä keittää ja paistaakin kananmunia, mutta joskus on hauska kokeilla kaupan turhaltakin tuntuvia ihmeellisyyksiä. Testailun tuloksena tiedän, että säilyvät jääkaapissa viikkoja sisuksen mustumatta tai maun kärsimättä. Pakkauksissa on tietenkin asianmukaiset ilmoitukset säilyvyydestä. 

Juustoruusuke

Puolikova pastöroimattomasta lehmänmaidosta valmistettu Tête de Moine -juuston historia ulottuu yli 800 vuoden taakse Ballelayn luostariin (nykyisessä Juran kantoonissa, Sveitsissä). Nimi ”munkinpää” viittaa yhtäältä luostariin juuston syntysijana, toisaalta juuston ulkonäköön: juustot ovat muodoltaan lieriömäisiä, halkaisijaltaan 10–15 senttimetriä ja painoltaan keskimäärin hieman alle kilon ja kun niiden ”kansi” leikataan juustoa avattaessa, Tête de Moine muistuttaa munkin tonsuuria. Toisen version mukaan juuston nimitys olisi peräisin luetteloista, joissa määritettiin luostarin kellarissa säilytettävän juuston määrä ”yhtä munkinpäätä kohti”. Erikoisuus tämän juuston nauttimiselle on se, että sitä ei leikata, vaan höylätään ruusukkeiksi. Ennen höylää, sitä 'vuoltiin' pystysuoralla veitsellä.

Näillä eväillä on hyvä jatkaa alkanutta päivää ja testailla sitten rauhassa pitkin päivää, ei niin terveellisiä makeuksia! Ja aamuaterian päätteeksi pyyhkiä vielä suukin ihanilla, iloiseksi yllätykseksi saaduilla pehmeillä serveteillä, kuten edellisestä kirjoituksestani voi lukea. 

'Kaikkea hyvää' -servetit saivat mukavaa palautetta blogilaisilta. Minä puolestani aion niitä käyttää ahkerasti, kiitokseksi. Niiden arvoa nostaa vielä se, ettei lähettäjä itse ollut niitä raaskinut käyttää, mutta oli valmis niistä luopumaan, ilahduttaakseen minua !

                              "Morning has broken..."                                                      säveltänyt Cat Stevens

Aurinko paistaa tänäänkin kauniisti viileässä ilmassa! Onkin sopiva hetki laittaa ensin muutama kuva viime sunnuntaista. Silloin aurinko paistoi aivan ihastuttavalta siniseltä talvitaivaalta. Tein retken hyvien ystävieni luokse 'Enkelin vuorelle', jossa he tapaavat viettää joulua, samoin Pääsiäistä, kesää, syksyä, uudelleen joulua....

Engelberg on Titliksen (3239 m) tuntumassa ja meren pinnan yläpuolelta matkaa olisi suoraan ylös  1050 metriä. Tältä alueelta löytyvät aivan kaikki kesän ja talven aktiviteetit, sekä luonnon rauha. Purjeliitäjiä oli taivaalla nytkin monta, mutta en  saanut niitä napattua kuvaan.

Paikallisten kutsuma 'Huhn' -vuori

Täällä viihtyy ja tänne haluaa palata. Eikä mikään ihme, eihän ?

Se on pieni ihme, että näissä taivaallisissa maisemissa maistuu nami-hiirellekin pienen ravintolan kotitekoinen sorbetti, joka ei normaalisti tule edes kesän helteellä mieleen.  Mutta lounaan jälkeen Engelbergissä valinta on aina ollut tämä. Johtuisikohan se tuosta piparista? Mene ja tiedä. - Ystävien luokse tullessani tiedän, että oli 'kivaa, kun tulin' !

Pientä asian poikasta tuosta aiheesta!

Sveitsi on tunnetusti siisti ja puhdas maa monin paikoin, monin ajatuksin. Roskaisuus, joka on tännekin viime vuosien aikana ilmaantunut, ei ole sveisiläistä tyyliä. Mutta se, että vaikka kaupat ovat täynnä ihania servettejä eri kuosissaan, väreissään ja eri muodoissaan, niin kahviloista ne puuttuvat. Tai ei tietenkään puutu, mutta niitä pitää aina erikseen pyytää!  Tämä on synnynnäistä nuukuutta, sillä säästöä on jokainen käyttämätön servetti.

Nami-hiiri on hurahtanut moneen asiaan jo lapsuudessaan, ja servetti on niistä yksi. - En muista tarkkaan vuotta, milloin ostin tai edes mistä löysin kuvan servettejä viimeksi, en kuitenkaan Helsingistä. Olen käyttänyt niitä vuosia. Ainoastaan valkoisia, vaalean vihreitä ja heleän sinisiä, jossa on lukenut kultapainatuksella 'Kiva kun tulit'. Sen muistan, että olisi ollut mahdollisuus valita muitakin tekstejä, kuten 'Tervetuloa' tai 'Kiitos'. Mutta ne eivät sytyttäneet ostohalukkuuttani silloin, eikä ne toiset värit. Nyt varastoni on loppu ja  kuvassa on vihon viimeinen. En raaski siihen suutani pyyhkiä, mutta jota katselen ja hypistelen haikeudella kahvia juodessani. Pitääkö tämä unohtaa? Pitääkö näin pienestä asiasta, mutta suurta iloa tuottavasta paperin palasta luopua lopullisesti? Moni blogilainen on tainnut myös huomata tämän 'servetti-hurahdukseni', jos on sattunut saamaan lähettämäni paketin. Paketeissa niiden tietenkin voisi kuvitella olevan pehmike! Maailma on pullollaan servettejä paljon tärkeämpiä asioita. Aivan oikein !

Mutta jos näitä jostain löytyisi, niin vinkatkaa ihmeessä !

Kiitoksella 

Aamulla heräsin tummaan, mutta kirkkaaseen aamuun, ei ollut edes tavanomaista sumua. Päivästä kehkeytyi mahtavan aurinkoinen ja viherkasvit saivat kyytiä lattialla auringon säteiden alle. Ellen tietäisi joulun olevan edessä päin, olisi voinut kuvitella sen jo livahtaneen ohi !

Eilen oli uskomaton sadepäivä. Myöhemmin illalla tarkkailin mittaria, josko viilentyisi miinukselle. - Ei tarvinnut vielä laittaa nastoja kenkiin. Ostin sellaiset Suomesta tammikuussa, kun olin nähnyt monen niitä käyttävän Enkelivuorella /Engelberg. Hyvä suomalainen tuote, eikä ole edes ruma. -  Sadepäivä sopii hyvin tavaratolon kerroksissa laukkaamiseen. Tulin kotiin muutaman kassin kanssa. Kaikki olimme ihan kuivia, sillä sateenvarjoni on tosi suuri ja mahduimme kaikki sen alle oikein hyvin - kassit ja minä.

Lumihiutaleita pellistä ja muovista, rusetin sabluunat, tähti pyrymidi. Ja söpö bambi. Niitä laukkaa joskus metsän polulla vastaan. Aasin ostin ihan sveitsiläisen Samichlausin takia, sillä hän kulkee aasi kaverinaan. Muutaman kilometrin päässä on lehmä-aasi farmi.

Ei varmaan ole vaikea arvata, että innostuin muffinsseista. Pitsireunaisia suojuksia: taitettu valkoinen, tumma ruskea, hento vihreä ja hopea. Tuo kapula oli kyllä ihan heräteosto, niin pitkällä en vielä harjoitelmissani ole, että sitä oikeasti tarvitsisin  vielä tässä vaiheessa. - Ne Eben tekemät muffinsien suojat ovat kyllä mielessä, ja jos kaunista kartonkia tule vastaan, niin yritän ainakin askarrella itse. Yksiväriset antavat paremman mahdollisuuden fantasioille ja taidokkaat leipojien koristelut pääsevät oikeuksiinsa. 

Kun näin tämän kullatun tähden, niin syntyi heti ajatus, josta kirjoitan myöhemmin. Ja pienet ja  syötävät kultaiset tähdet levisivät pöydälle ihan oma alotteisesti, kun yritin saada vain parit kuvaan.

P.S.

Tämä kuva unohtui. Löysin mukavia lahjarasioita, johon mahtuu juuri yksi muffinssi ja jos sen laittaa johonkin hieman koristeellisenpaa formuun, niin lahja on siinä.