Punaherukat ovat niin hyviä sinällään, että harvoin ehtivät itävaltalaiseen Linzer torttuun asti! Perinteisissä leipomuksissa hiiren mielestä pitäisi pysytellä aitoudessa tai ainakin niin kauan, että kyseinen leipomus on hallinnassa tai edes muutaman kerran oikein tehty. Joskun on vain pientä 'kapinamieltä' ilmassa, mutta tos, tosi harvoin. Siispä hyvää, joskin hieman turhan makeaa korviketta, vadelmahilloa, tuli taas purkin pohjalta laitettua.

Orvokitkin ovat nyt osa sitä 'kapinaa mielessä' ja samoin muoto . Kukat ovat taas tärkeä osa myöhemmille harjoituksille - orvokkeja ilman orvokkimuottia!

Tässä aiempi postaus reseptin kera samanlaisesta leipomuksesta.

 "Narnian tarinat“ on seitsemän lapsille suunnatun fantasiakirjan muodostama sarja, jonka Clive Staples Lewis (29. November 1898 – 22. November 1963) kirjoitti 1950-luvulla. Hän oli Irlannissa syntynyt englantilainen, jonka ystävät tunsivat nimellä "Jack". "Narnian“ on tekijänsä parhaiten tunnettu työ ja se on lastenkirjallisuuden klassikko. Kirjasta löytyy ikivanha marmelaatimakeinen, aivan samoin, kuin myös amerikkalaisen Luther Davisin (1916-2008) kirjoittamasta musikaalista "Kismet" (1953)!

On tullut todettua monasti aiemminkin, että kun kaikki on jo keksitty, niin aloitetaan alusta. Taiturimainen blogisti, Ebe, oli tehnyt löydön kauppareissulla ja myöhemmin kotona sitten testannut ostostaan hyvin tuloksin. Oli syntynyt sieviä pipareita! Sillä aikaa kun Ebe Mansikkamäellä leipoo ja pähkäilee taikinansa kanssa, niin hiiripä pääsee vähemmällä näpyköitä näppäillessään ja valmiita kuvia siirrellessään.

Viime marraskuussa oli nami-hiiri  koonnut tekstiä pikkuleipä-tauluista, koska kaupat ja marketit olivat täynnä taas erilaisilla kuvioilla varustettuja pikkuleipiä. Kaikki muodotkin olivat koolla ja asiakkaiden valittavana.  Oli vain tapahtunut jotain, sillä kuvat olivat tallessa blogin kuvapankissa, mutta käsinkirjoitettu luonnos on kadonnut omille teilleen. Siispä ‚Da-Capo’ !

No koska Halloween näyttää olevan jo hanskassa ja monella työn alla, niin on aika keskittyä stressittömästi tulevaan jouluun ja juhla-aikaan.  Eben löydöksestä sai jutun juurta, kun joulua laitetaan jo vauhdilla esille. Voisi olla muuten mukava pikku-joulun lahjanakin 

Nämä hollantilais-ranskalais-saksalaiset ja tietenkin siirtolaisten mukanaan kuljettamina amerikkalaistuneet 'piparit' ovat enimmäkseen katollisten maiden herkkuja. Aikoinaan muotteja on valmistettu veistämällä puusta. Pyökki tai kirsikkapuu olivat oiva materiaali kovaa, muttei liian kovia kaiverrukselle.  Eli miehet ovat osallistuneet panoksellaan keittiön askareihin. - Ihan sen tyylistä osallistumista ‚uusilmiönä’ oli ainakin SLY12 kierroksella havaittavissa. Ainakin pari miestä antoi ‚värikkään’ lisänsä. Toinen paketin sisältöä miettineenä vaimoaan opastaen ja toinen hauskalla ihmettelyllään vaimonsa ‚tyttömäistä’ SLY-innostusta!

Aiheet piparien muoteille eli tauluille on saatu luonnosta ja  vuoden eri juhlista. Onpa niitä nimikoitu lahjoiksikin vauvoille ja morsiammille.

'Tekstiviestejä’ on käytetty myös, mutta se onkin ollut taitoa vaativa kaivertamista, raapustaa teksti peilikuvana.

Tuo 'taulu’ sanan käyttö ei ole ihmeellistä, sillä jouten ollessaan ne roikkuivat tupien seinillä! Edelleenkin näyttävät koristavan keittiöiden seiniä. Käyttö ei rajoitu suinkaan vain jouluun, vaan kaikkiin tapahtumiin ja perhejuhliin. Juhlapöytien voinapitkin koristeltiin kätevillä puisilla leimasinmuoteilla. Se tapa on hieman harvinaisempaa, mutta saa aina ansaitun huomionsa. Ja puiset kaulimet oli tehty helpottamaan perheenäidin urakkaa, joko 4, 6, 8 tai 12 kuvan sarjalla. Näistä kaulimista on Eben ostama muovinen moderni versio saanut selvästikin ideansa. Nami-hiirestä se muistuttaa kuitenkin enemmän maalitelaa, kuin esi-isäänsä kaulinta! .  

Historia on speculaasilla todella pitkä alkaen jo 3000 vuotta eKr. Ihminen on silloinkin halunnut koristella ympäristöään ja itseään erilaisilla luonnonmateriaaleilla, saven tai puun avulla. Niistä on löydöksiä ja mielenkiintoisaa tarinaa ihan kirjaksi asti.

Speculaas, Springerle, Tirggel tai shortbread ovat aina olleet koristelun kohteina. Ihan selvästi kaunis - pieni hunajakakku, kova valkoinen anisleipä, englantilaisten suosima shortbread tai Hollannista kotoisin oleva speculaas ja Zürichin Tirggel - maistuu tavallista herkummalta!

Koristeellisuutensa ja säilyvyytensä vuoksi, ohuet speculaasit ripustellaan edelleenkin joulukuusiin. Se on eurooppalainen traditio. Silloin käytetään muotteja, joihin on kaiverrettu myös 'reikä' nauhalle. - Tunnelmallisilta joulumarkkinoilta ei juuri aitoja puusta tehtyjä pikkuleipä-tauluja enää löydy. Ruskea, erehdyttävästi puuta muistuttava muovi on vallannut nämäkin markkinat.

Taikinat ovat hieman erilaisia eri maissa, riippuen myös käyttötarkoituksesta, suuhun vai koristeeksi. Erilaisilla mausteilla maustettuja ohjeita on monia, joista muutamat muistuttavat omaa 'nisse ja nasse' taikinaamme tai monen suosimaa murotaikinaa. Toisissa ohjeissa pyritään ohueen lopputulokseen ja siksi pikkuleivät on 'tuettu' ohuilla mantelisiivuilla kääntöpuolelta. (kuva ylempänä)

Pieni puinen voinapin leimasin.

'Les4Saisons' II

Venetsialaisen Antonio Vivaldin hieno 'Neljä Vuodenaikaa, Die vier Jahreszeiten' soi mielessä ja katse hapuilee huilupartituuria hyllyltä, kun nami-hiiri yrittää keskittyä pöydällä olevaan hillopurkkiin, joka kuuluu markettiketjun teettämään 'Les4Saisons' -kesäsarjaan. Ensimmäinen oli se kevään väritön, mutta makea 'Mustaselja'. Puut kukkivat lähistöllä, joten on käsitystä kukkien näöstä ja muistissa viime vuoden mustat marjatertut puunoksilla, että lintujen tiputtamina kaduilla kulkijoiden kenkiä sotkemassa.

Pöydällä on uusin marketista ostettu purnukka,  'Mango-Kewra' yhdistelmä.

Intialaista kewraa ei useinkaan marketeissa näe ja harvoin tavaratalojen erikois-herkkuosastoillakaan. Hedelmä muistuttaa mielikuvassa ananasta, joskin rinnakkain aseteltuna on eroa ja paljon. Enemmän, kuin persikalla ja nektariinilla, joita erottaa ainoastaa persikan poskien nukkaisuus toisistaan. Lukijalle on helpoin selittää kewran hedelmää ananaksella, koska maussa on selvästi hentoa samankaltaisuutta, joka soveltuu hyvin mangon seuralaiseksi samaan purnukkaan. Mangon hieno maku säilyy, mutta saa hieman ponnekkuutta ananasvivahteesta. Väri on syvän keltainen.

Eri kielissä kasville, joka kasvaa puunkokoiseksi Intiassa, on erilaisia nimityksiä, niinpä englantilaiset puhuvat 'Umbrella tree' stä ja 'Screwpine'stä, kun Ranskassa keskustelussa on 'Pandanus'. Kewra kasvi (Pandanus odoratissimus) on kaksijakoinen. Kasviopin mukaan sillä on erikseen mieskukat ja  naiskukat. Jälkimmäisistä tehdään hennosti tuoksuvaa parfymoitua kewra vettä. Naiskukista kasvaa myös hedelmät. Elintarviketeollisuus hyödyntää kewraa erilaisissa tuotteissaan uutteena tai öljynä, vähemmän hedelmälihana. Marmelaatipurkissa on käytetty vain 0,2% uutetta, mutta sen maistaa. Kasvin tuoksuttomista lehdistä, jotka eivät kelpaa syötäviksi, valmistetaan koreja, sekä mattoja.

Lontoossa syntynyt taiteilija-kirjailija James Forbesin (1749-1819) kaunis maalaus 'The Keura Tree' vuonna 1780 Intian matkalla. Hän asui siellä useamman vuoden ja vieraili myös Tai Mahalissa ja  oli ensimmäinen eurooppalainen taiteilija, joka ikuisti sen. Intian vuosiensa aikana hän kirjoitti kaikkiaan 52.000 sivua sen luonnosta ja arkkitehtuurista, ennenkuin palasi kotimaahansa.