Uudenvuoden taioista tunnetuin on tinan valaminen. Se tuli Suomeen Ruotsista ja Keski-Euroopasta. Alkuun tämä uudenvuoden perinne oli säätyläisten keskuudessa, mutta levisi 1800-luvulla tavallisen kansankin tavaksi ja aluksi luonnollisesti Länsi-Suomessa, Ruotsin naapurina. 

 

 

Nami-hiiri ei niin välitä tietää ennakkoon tulevaa, eikä osaakaan tulkita varjokuvia, vaikka osaakin leikkiä sormillaan 'varjopupua' ja perhosta. Mutta hauska muodostelma sokerista syntyi ja lisäksi hyvin kauniin värinen. Osa jäi kattilan pohjalle ja näytti ihan hevosenkenkätinan 'rahalta' . Ainoa haitta oli vain se, että ’sokeritina’ sulaa nopeasti kokoon eli tosi ekologinen idea !

Sokerin sekaan voisi hyvin lisätä tipan elintarvikeväriä, mikäli haluaisi hifistellä ja tehdä erivärisiä valoksia . Pitää varmaan kokeilla sitäkin.

 KAIKILLE IHANILLE LUKIJOILLENI JA TUKIJOILLENI KAKKUJEN MAKEASSA MAAILMASSA

PÄÄTTYNEEN VUODEN KAIKISTA KOMMENTEISTA KIITOKSELLA!

Hyvää Uutta Vuotta 2011 alla onnellisten tähtien!

Nami-hiiri oli varautunut eiliseen ilotulitukseen ja varmuudeksi laittanut kellonkin soimaan, sillä pienet paukkeet eivät hiirtä yleensä herättele, jos on ehtinyt nukahtaa. Iltayön sää oli sumuinen ja pikkukaupungin rakettisade hyvin minimaalista. Siinä aisti ’sääteliäisyyden’ ensimmäisen kerran moneen vuoteen. Hyvät ystävät kirjoittelivat aamulla Engelbergin upeasta ilotulituksesta. Ei hiirtä harmittanut,  on nähnyt niin monta loisteliasta vuosikymmenten aikana.

Nami-hiiri kuunteli ja katseli vanhan vuoden päätteeksi taas kerran hollantilaisen viulistin André Rieun ja hänen loistavan orkesterinsa hymyilevää TV-esitystä. Kokoonpanolla on aina niin hauskaa, pientä pelleilyä ihastuttavien sävelien soidessa. Se tarttuu ruudun läpi. Tämä on yksi niistä harvoista ohjelmista, jota voisi katsella ja kuunnella vaikka joka viikonloppu. Sitä ennen hiiri nautti pienten lasten ja nuorison osaamista sirkusohjelmassa.......ja vielä ’Art on Ice’ esityksen, jonka oli nähnyt myös livenä. Kaunoluistelu on aina kiinnostanut ja taidokkaat kuviot kiehtoneet. Siinä katsellessa täytetyt aprikoosit hupenivat, samoin pari pientä Tarte Flampée –läpyskää..

....muutama makealla ’Jijonalla’ koristeltu muffinssi. Kaikkea ihanaa tietenkin tuli samalla mietittyä! Hieman sitä hyvääkin, joka viipyy sekunnin suussa ja vuoden vyötäröllä. Lihavia ajatuksia? Ei suinkaan,  ehkä vain hieman 'löysemmin' pakattuja. Kävi mielessä, että tänä vuonna yhdestä lempihameesta on ollut pakko siirtää nappia 1/2 cm. Se tuskin ketään kiinnosta, mutta nami-hiirtä se kieltämättä hieman ärsyttää .

Joulu, se ei ole vielä loppunut . Edessä on ’Kolmen kuninkaan päivä ’ pulla-kruunuineen. Lähimarketin valikoima on pettämätön. Sinne oli jo viikolla ilmestyneet ne ’polven avulla tehdyt’, joita syödään helmikuun loppuun!

Yksi joulun makea erikoisuus on ihan pakko esitellä muutamin sanoin, kuvin ja reseptein, koska sellainen ilmestyi Espanjasta.

’Turron de Jijona’ on alkujaan maurilaisten herkku, joka on tuotu satoja vuosia sitten Espanjaan,  Jijonan pieneen kylään, Alicanten maakunnassa. Tällä alueella kasvaa  paljon mantelipuita ja siellä on myös hunajan tuotantoa. Molempia tarvitaan tähän tahmeaan, mutta kuivaan nougattiin.  Aidossa on sellainen pikantti jännä maku, että hunajan on pakko olla rosmariinista peräisin. On olemassa erikseen pehmeä Turron, joka on 'se' alkuperäinen, sekä  kova  versio. Jälkimmäisen nimi on ’Turron de Alicante’, siinä mantelit ovat kokonaisina.

Espanjalainen Jijonan nougat:

400 g rosmariinihunajaa tai appelsiinin kukkaishunajaa

200 g sokeria

1 munanvalkuainen

700 g kuorittuja paahdettuja manteleita

(tai manteli-pinjansiemen-hasselpähkinäseosta jauheena).

½ sitruunan raastettu kuori

1 tl kanelia + 2 tl korianteria 

Jauha mantelit ihan hienoksi jauheeksi ja lisää maustejauheet joukkoon. HUOM! Pieni osa manteleista on hyvä jättää murusiksi, sattumiksi !

Kaada hunaja ja sokeri kattilaan. Anna kiehua, mutta sekoita hyvin puukauhalla, kunnes sokeri on liuennut ja seos on hyvin paksua. Siirrä kattila syrjään. 

Vatkaa valkuainen ja lisää hunaja-sokeriseokseen. Sekoita hyvin 10-15 minuuttia ja laittaa sitten takaisin miedolle lämmölle, kunnes seos alkaa ’karamellisoitua’ ja saa tummahkon värin. 

Lisää maustettu mantelijauhe seokseen, sekä raastettu puolikkaan sitruunan kuori. Sekoita hyvin puukauhalla. Anna jäähtyä 5 minuuttia.

Kaada seos haluamaasi matalaan vuokaan/muottiin, niin että massan paksuus on 2-3 cm.

Laita muotti/muotit jääkaappiin 3 tai 4 tunniksi. Poista muotti, säilytä ilmatiiviissä laatikossa viileässä ja kuivassa paikassa.

Jijonassa vaalitaan  valmistuksessa perinteitä, vaikka muunnoksia tehdäänkin kaupallisista syistä.  Mutta perinne siirtyy isältä pojalle, kuten miltei minkä tahansa leopomuksen kohdalla. 

Tämän makean herkun kulutus on pääasiallisesti joulun aikaa. Se maistuu leipomusten välissä, jälkiruuissa ja sitä nautitaan sellaisenaan kahvin,teen, jopa kuohuvan kera.

Vuonna 1977 valmistunut  elokuva 'Jäniksen vuosi' on tehty pari vuotta aiemmin ilmestyneen, Arto Paasilinnan, romaanin pohjalta. Elokuvassa näyttelee Antti Litja tarinan turhautunutta mainosmiestä Kaarlo Vatasta, - kirjassa ammattina on toimittaja - joka kesäisellä työmatkallaan löytää vahingossa vammautuneen jäniksenpoikasen. Hän päättää sitten olla palaamatta kotiin sillä kertaa ja lähtee jäniksen kanssa kiertämään Suomea.....

Vuosi 2011 on kiinalaisen kalenterin mukaan jäniksen vuosi. Se tosin alkaa vasta helmikuun alussa. Eli näillä kummallakaan asialla ei ole mitään varsinaista tekemistä vuoden 2010 vaihtumisella muutaman päivän päästä uuteen vuoteen 2011. Mutta vaihtuipa vuosi missä tahansa ja milloin vain niin sitä juhlitaan iloisesti perheen ja ystävien kanssa. Kauniit, värikkäät, taivaalle hajoavat ilotulitteet kuuluvat juhlintaan.

Usein nautitaan hieman kuplivaa, joka voi yhtä hyvin olla Champagne, kuin ’Pommac’ ! – Jälkimmäinen on alkujaan vuodelta 1918 ja alkuperältään ruotsalainen hiilihapotettu virvoitusjuoma, joka on tehty omenoista ja rypäleistä. Juoman valmistamiseen käytettävä tiiviste on kypsytetty tammitynnyrissä vähintään kolme kuukautta. Sen resepti on tietenkin salainen, mutta sen sanotaan sisältävän 25 eri hedelmälajia. Juoma oli suunniteltu alkoholittomaksi viinin korvikkeeksi. Valinnan mukaan molempien kaveriksi maistuu pientä sormin syötävää suolaista tai makeaa ja hyvää ! 

Kuivattuja aprikooseja, Auran ja pistaasimanteleiden kera.

Kapealle leivän palalle päärynästä  siivu, mukaan maustettua juustotahnaa ja saksanpähkinää rouhittuna.

Silputtua purjoa kalatahnan ja  rapean keksin/leivän päällä.

Suikaloituja, marinoituja vihanneksia endivillä.

Kaikkia on testattu ja nautittu syksyn mittaan kotona tai kylässä.  'Sushia' kakun muodossa oli maistuvaa kokeilua.

Kaikki nämä tarjottavat valmistuvat hyvin nopeasti ja ilman, että keittiössä pitäisi 'asua'!

Näiden lisäksi vielä muutamat edellisen postauksen läpyskät  esivalmiiksi, niin ovikello saa soida ja liukuminen=Rutsch alkaa !

Einen guten Rutsch ins neue Jahr 2011! 

Rutsch guet übere!

Juurisellerin kiinni saaminen ärsytti kuvainnoillisesti, mutta nyt siitä on muistona vain tilannekomiikka! Aiottu Waldorfin salaatti on koossa ja kuvasin osan sen valmistusvaiheesta nähtäväksi, oikeastaan juuri tuon sellerin takia. Luonnollisesti olisi pitänyt ostaa suurempi mokkula sen sijaan, että valitsin pienimmän tapani mukaan. Suuri olisi ollut ehkä mehukkaampi.

Salaatin salaatti ja kastikkeen ainekset odottelevat jääkaapissa. Tuon kulhosta rönsyilevän juurisellerin leikkelin (=kiertelin) spagetin kiehkuroita juureksista tekevällä pienellä apulaisellani, johon tutustuin kesällä ja johon heti ihastuin silmittömästi. Se vie hieman aikaa, mutta lopputulos on hauskaa! Tulisin varmasti ilman tuota vempaintakin toimeen, on monia tapoja 'leikellä' vihanneksi hauskasti tai kauniisti. - Vihanneskukat ruusut yms. ovat harjoittelun alla. Comossa, Italian ja Sveitsin rajalla, näin kesällä taitavan vihanneskukkien tekijän. - Ja salaattia sekoitellessa ne lonkerot kyllä pienenevät asianmukaisemmiksi pätkiksi. Toinen mikä ei olisi ollut välttämätöntä koskaan ostaa, on punaviinillä maustettu sormisuola. Pientä diivailua keittiössä, jolla on oikeasti suuri merkitys ruokahalun kasvattamiseen.

Tähtien merkeissä alkoi tämä aamuni, vaikka eiliseltä iltataivaalta niitä ei erottanut ja kuukin leikki hetken kuurupiiloa ! 'Tähdistä' teen tänään lasagnea yhdessä jääkaapissa saframisormisuolan ja tillisilpun kanssa loikoilevasta pienestä lohen palasta. - Pidän kalasta ja siksi aina lankean täälläkin loheen, vaikka se on uiskennellut aika kaukana kaloista, jotka ovat lohia tai syvistä järvistä, kuten Inari. Kanadan lohi ei varmaan kuulu edes samaan sukuun, ei voi kuulua! En tiedä mitä maulle on tapahtunut. Minne karannut? Järki sanoo, että älä sitten osta, kun et kerta tykkää. Mutta mielihalut ja lempparit ne on hiirelläkin.

Nämä kuvan tähtipastat ovat hauskoja, samoin pastasydämet, jotka on valmistettu suklaan kanssa. Tähdissä ei ole erityistä tai poikkeavaa taivaallista makua. Ihan tavallista pastaa. Eikä sydämissä maistu suklaa, vaikka niissä sitä hieman on.  Viehätys on lähinnä mielikuvituksessa, ja hauska poikkeava muoto perinteisistä levyistä. Varovasti keittäen niitä voi myös asetella lasten lautasille tavallisen pastan tapaan. 

Ihan takuuseen en mene, tarjoaisinko vieraille juuri tällä tavalla 'keihästettyä' melonia. Mutta tulin niin iloiseksi nähdessäni kaupassa pitkästä aikaan ennen hyvinkin usein käyttämiäni suklaatikkuja jäätelön koristeena. Oli ihan pakko jotain improvisoida heti, kun oli tuo pieni vesimelonikin kassiini eksynyt. Uskoin tikkujen valmistuksen loppuneen. Ne ovat suklaasta kierrettyjä, rapeita ja  n. 20 cm pitkiä ja paljon ohuempia kuin lyijykynät. Pienen pintakäsittelyn vuoksi, pitkän tikun ehtii mainiosti syödä, ennenkuin se tahrii edes sormet. Eri värejä löytyy kaiketi kuusi. Meloni, joka muuten oli ihan mauton, on pituussuuntaan halkaisijaltaan vain 19 cm. Tikuilla ei oikeasti voi keihästää melonia, katkeavat, ellei hieman auta. Kirsikoita löytyi myös, joista  eilen hukkui osa juustojen kera. Kaupasta ostettu kakulle tai tortulle tarkoitettu suuri lumihiutale sai testaajan paikan kuvaa varten. 

Salaattia olen käynyt tässä aina välillä maistelemassa ja lasagne on menossa uuniin.....

 Jääkaapin ovessa on edelleen pieni lappu pienellä magneetilla kiinni:

"Vaikket mitään muista, niin muista edes syödä jotain !" 

Vielä on hetki minun alkavaan UUTEEN VUOTEEN 2010, joten kirjoittelen hieman odotellessani. Jännittävää oli huomioida, että pitkiä tarinoitani on luettu ja vielä enemmän  klikkailtu 'ulos' tai seurailtu mielenkiintoisempia sivuni laitojen linkityksiä. Kommentteja on saapunut huomattavasti vähemmän, mutta ne ovat sitä vertaa arvokkaampia!

Joulu on monen mielestä nyt ohi, mutta ei se oikeasti ole. Henkiläkohtaisesti en aio sitä vielä paketoida, vaikka käytinkin viimeiset, valmiit voitaikinat tänään. Edessä on näet vielä 'Kolmen Kuninkaan' juhla ! Kirjoitan ja kerron siitä hieman tuonenpana.

Paketoin loput pähkinätäytteet ja taiteilin pieniä voitaikinasydämiä formuilla ja koristelin kuminalla, unikon- ja  sesaminsiemenillä, joita on pöydällä ja pitkin lattiaa. Myöhästyin hieman ja leipomusten pinta ehti kuivua hiukan. 

Tein myös  8 avokadotahnalla täytettyä tuuttia, joista maistoin 'laaduntarkkailun' nimissä yhden, sekä kurkkupaloja.  Nämä vein naapuriin alku-illasta. - Nämä herkut ovat löytyneet ruokalehtiä selailemalla.

     Pesty ja jollain keittiövälineellä vähän rapsutettu kurkku         katkotaan hieman reilun sentin paksuiksi paloiksi.

Paloista poitetaan keskusta ja kolo täyttetään miltei millä tahansa jääkaapista löytyneellä aineksen  karkeaksi silputulla ja  koossa pusyvällä seoksella. Mukaan voi hyvin laittaa sen pois otetun, vaan ei pois heitetyn kurkun keskustan, smetanaa tai  majoneesia, riippuen hieman dominoivasta täyteaineksesta. 

Voitaikinasta metallisten töttöröiden avulla tehdyt tuutit puolestaan voi nekin täyttä ihan millä vain, makealla tai suolaisella. Ainakin Kakkukimara on tehnyt kermasarvia samanlaisilla välineillä. Niillä saa tehtyä myös kauniita kierteitä, maustettuja spiraaleita vaikka parsan, nakin tai rullatun juustosiivun ympärille muutteemmaksi eli mitä mieleen juolahtaa. Jälkiruokiin nämä kiekurat, kuten tuuttien suutkin voi kastaa osin suklaassa.

Kuvan avocado-tuuttien täytteeseen sekoitin puolisen ruokalusikallista currytahnaa , josta  hieman nipistin pois. Joukkoon  pienin avocadon, sekä 50 g Créme fraichiä, 

1 tl sitruunamehua, hieman pippuria ja sormisuolaa.

Pienen punaisen chilin jätin varmuudeksi pois täytteestä - kaikki eivät pidä tulisuudesta, enkä tiennyt myöskään, mitä kutsujen emäntä oli varannut juomaksi kuohuvan lisäksi.  Mutta pienet rinkulat leikkasin koristeeksi väriä antamaan.                           

Aitoa maljaa kohottelin vanhalle vuodelle toisten mukana, vaikka mieluummin olisin puraissut juhlavasta piparista !

Uuteen vuoteen 2010 lähdetään uusin purjein, avoimin mielin ja kohti uusia kakkuja, kohti uusia seikkailuja.