Juurisellerin kiinni saaminen ärsytti kuvainnoillisesti, mutta nyt siitä on muistona vain tilannekomiikka! Aiottu Waldorfin salaatti on koossa ja kuvasin osan sen valmistusvaiheesta nähtäväksi, oikeastaan juuri tuon sellerin takia. Luonnollisesti olisi pitänyt ostaa suurempi mokkula sen sijaan, että valitsin pienimmän tapani mukaan. Suuri olisi ollut ehkä mehukkaampi.

Salaatin salaatti ja kastikkeen ainekset odottelevat jääkaapissa. Tuon kulhosta rönsyilevän juurisellerin leikkelin (=kiertelin) spagetin kiehkuroita juureksista tekevällä pienellä apulaisellani, johon tutustuin kesällä ja johon heti ihastuin silmittömästi. Se vie hieman aikaa, mutta lopputulos on hauskaa! Tulisin varmasti ilman tuota vempaintakin toimeen, on monia tapoja 'leikellä' vihanneksi hauskasti tai kauniisti. - Vihanneskukat ruusut yms. ovat harjoittelun alla. Comossa, Italian ja Sveitsin rajalla, näin kesällä taitavan vihanneskukkien tekijän. - Ja salaattia sekoitellessa ne lonkerot kyllä pienenevät asianmukaisemmiksi pätkiksi. Toinen mikä ei olisi ollut välttämätöntä koskaan ostaa, on punaviinillä maustettu sormisuola. Pientä diivailua keittiössä, jolla on oikeasti suuri merkitys ruokahalun kasvattamiseen.

Tähtien merkeissä alkoi tämä aamuni, vaikka eiliseltä iltataivaalta niitä ei erottanut ja kuukin leikki hetken kuurupiiloa ! 'Tähdistä' teen tänään lasagnea yhdessä jääkaapissa saframisormisuolan ja tillisilpun kanssa loikoilevasta pienestä lohen palasta. - Pidän kalasta ja siksi aina lankean täälläkin loheen, vaikka se on uiskennellut aika kaukana kaloista, jotka ovat lohia tai syvistä järvistä, kuten Inari. Kanadan lohi ei varmaan kuulu edes samaan sukuun, ei voi kuulua! En tiedä mitä maulle on tapahtunut. Minne karannut? Järki sanoo, että älä sitten osta, kun et kerta tykkää. Mutta mielihalut ja lempparit ne on hiirelläkin.

Nämä kuvan tähtipastat ovat hauskoja, samoin pastasydämet, jotka on valmistettu suklaan kanssa. Tähdissä ei ole erityistä tai poikkeavaa taivaallista makua. Ihan tavallista pastaa. Eikä sydämissä maistu suklaa, vaikka niissä sitä hieman on.  Viehätys on lähinnä mielikuvituksessa, ja hauska poikkeava muoto perinteisistä levyistä. Varovasti keittäen niitä voi myös asetella lasten lautasille tavallisen pastan tapaan. 

Ihan takuuseen en mene, tarjoaisinko vieraille juuri tällä tavalla 'keihästettyä' melonia. Mutta tulin niin iloiseksi nähdessäni kaupassa pitkästä aikaan ennen hyvinkin usein käyttämiäni suklaatikkuja jäätelön koristeena. Oli ihan pakko jotain improvisoida heti, kun oli tuo pieni vesimelonikin kassiini eksynyt. Uskoin tikkujen valmistuksen loppuneen. Ne ovat suklaasta kierrettyjä, rapeita ja  n. 20 cm pitkiä ja paljon ohuempia kuin lyijykynät. Pienen pintakäsittelyn vuoksi, pitkän tikun ehtii mainiosti syödä, ennenkuin se tahrii edes sormet. Eri värejä löytyy kaiketi kuusi. Meloni, joka muuten oli ihan mauton, on pituussuuntaan halkaisijaltaan vain 19 cm. Tikuilla ei oikeasti voi keihästää melonia, katkeavat, ellei hieman auta. Kirsikoita löytyi myös, joista  eilen hukkui osa juustojen kera. Kaupasta ostettu kakulle tai tortulle tarkoitettu suuri lumihiutale sai testaajan paikan kuvaa varten. 

Salaattia olen käynyt tässä aina välillä maistelemassa ja lasagne on menossa uuniin.....

 Jääkaapin ovessa on edelleen pieni lappu pienellä magneetilla kiinni:

"Vaikket mitään muista, niin muista edes syödä jotain !" 

Vielä on hetki minun alkavaan UUTEEN VUOTEEN 2010, joten kirjoittelen hieman odotellessani. Jännittävää oli huomioida, että pitkiä tarinoitani on luettu ja vielä enemmän  klikkailtu 'ulos' tai seurailtu mielenkiintoisempia sivuni laitojen linkityksiä. Kommentteja on saapunut huomattavasti vähemmän, mutta ne ovat sitä vertaa arvokkaampia!

Joulu on monen mielestä nyt ohi, mutta ei se oikeasti ole. Henkiläkohtaisesti en aio sitä vielä paketoida, vaikka käytinkin viimeiset, valmiit voitaikinat tänään. Edessä on näet vielä 'Kolmen Kuninkaan' juhla ! Kirjoitan ja kerron siitä hieman tuonenpana.

Paketoin loput pähkinätäytteet ja taiteilin pieniä voitaikinasydämiä formuilla ja koristelin kuminalla, unikon- ja  sesaminsiemenillä, joita on pöydällä ja pitkin lattiaa. Myöhästyin hieman ja leipomusten pinta ehti kuivua hiukan. 

Tein myös  8 avokadotahnalla täytettyä tuuttia, joista maistoin 'laaduntarkkailun' nimissä yhden, sekä kurkkupaloja.  Nämä vein naapuriin alku-illasta. - Nämä herkut ovat löytyneet ruokalehtiä selailemalla.

     Pesty ja jollain keittiövälineellä vähän rapsutettu kurkku         katkotaan hieman reilun sentin paksuiksi paloiksi.

Palista poitetaan keskusta ja kolo täyttetään miltei millä tahansa jääkaapista löytyneellä aineksen  karkeaksi silputulla,  koossa pusyvällä seoksella ja mukaan voi hyvin laittaa sen pois otetun, vaan ei pois heitetyn kurkun keskustan, smetanaa tai  majoneesia, riippuen hieman dominoivasta täyte-aineksesta. 

Voitaikinasta metallisten töttöröiden avulla tehdyt tuutit puolestaan voi nekin täyttä ihan millä vain, makealla tai suolaisella. Ainakin Kakkukimara on tehnyt kermasarvia samanlaisilla välineillä. Niillä saa tehtyä myös kauniita kierteitä, maustettuja spiraaleita vaikka parsan, nakin tai rullatun juustosiivun ympärille muutteemmaksi eli ihan mitä mieleen juolahtaa. Jälkiruokiin nämä kiekurat, kuten tuuttien suutkin voi kastaa osin suklaassa.

Kuvan avocado-tuuttien täytteeseen sekoitin puolisen ruokalusikallista currytahnaa , josta  hieman nipistin pois. Joukkoon  pienin avocadon, sekä 50 g Créme fraichiä, 

1 tl sitruunamehua, hieman pippuria ja sormisuolaa.

Pienen punaisen chilin jätin varmuudeksi pois täytteestä - kaikki eivät pidä tulisuudesta, enkä tiennyt myöskään, mitä kutsujen emäntä oli varannut juomaksi kuohuvan lisäksi.  Mutta pienet rinkulat leikkasin koristeeksi väriä antamaan.                           

Aitoa maljaa kohottelin vanhalle vuodelle toisten mukana, vaikka mieluummin olisin puraissut juhlavasta piparista !

Uuteen vuoteen 2010 lähdetään uusin purjein, avoimin mielin ja kohti uusia kakkuja seilaten, kohti uusia seikkailuja.