Posti-täti ei laiskottele lauantaisin, joten jo varhain aamulla saattaa löytää ihania yllätyksiä laatikosta. Tämä viikko on ollut pääasiallisesti kauniita, ihanin tekstein saapuvia kortteja täynnä! Tuhannet kiitokseni myös uusille blogi-Ystävilleni! Eteiseen hankitussa kaksimetrisessä korttitasku-lokerikossa on nyt kaunis 'sydän-galleria', jonka teema vaihtuu almanakkaa seuraten.

Ihanien yllätysten suuri salaisuus piilee juuri siinä yllättävyydessä, jonka saaja kokee aina kaunista, ajatuksella kirjoitettua viestiä lukiessaan tai vielä arvoituksellisempia, pieniä kirjerasioita avatessaan. Näin kävi tänä aamuna. Postilaatikkoon oli ilmestynyt postia. Uskon rikkoneeni vanhan aika-ennätykseni 42:lla askelmalla ylöspäin! Paremmin postia tutkittuani löysin muun muassa tällaisia kuvan ihanuuksia.

Lapsuuden makeita muistoja mieleen tuovia 'Pumppernikkeleitä'. Niitä on siis edelleen kaupoissa olemassa. Voi miten hauskaa! Ja vain yksi särkynyt sydän matkan rasituksesta. Se on enemmän kuin ihme. Niitä on varmasti suojellut lähettäjänsä lämpimät ajatukset! Sydämien mukana oli väriin sointuva kortti, johon lähettäjä oli kirjoittanut henkilökohtaista tervehdystään, käyttäen kynää, josta syntyi lempivärini väristä kirjoitusta ! Kuvaan laitoin toisen, myös tänään tulleen veikeän kortin. Sen lähettäjä puolestaan julki toi ystävyyttä hauskalla lauseella. Oli vielä eräs kortti, joka oli vanhalta koulutoverilta ja tarkkaan ajatuksella valittu: 

"Ystävät kuulevat ilman sanoja sen, mitä sydämemme sanoo!"

Ystävänpäivän tarinaa ruutupaperiltani en nyt aiokaan kirjoittaa, sillä aivan samoja asioita on kirjoittanut toimittaja, Mia Kuntsi, artikkelissaan uudessa Kotilieden numerossa. Jotain pientä ihan mitätöntä voisi kuitenkin lisätä, kuten sen, että almanakkaamme se pääsi vasta 1997 tai sen, että Englanti ja Ranska tulivat kuvioihin mukaan, kun 1300-luvulla vietettiin Ystävänpäivän juhlia ja rusettiluistelun tapaisia arpajaisia. Ja kun Ystävänpäivä ui sitten Atlantin yli Amerikaan 1800-luvun alussa ja siitä syntyi nykysanaa käyttäen  'hitti', niin monessa Euroopan maassa se oli jo unohdettu. Paluu tapahtui hyvin hitaasti ja amerikkalaisia syytellen kaupallisuudesta! No ehkä vielä senkin, että amerikkalaiset eivät ripustele punaisia sydämiä joulukuusiinsa. Ne kuuluvat kaikki Ystävänpäivään!

Kotilieden sivuilta huomasin 'Valentinen leivoksen'. Sen täytyy olla hyvää, samoin Arja Savelan,  pasta jälkiruoka. Siinä oli käytetty pieniä keitettyjä, tummia pastasydämiä hedelmien joukossa.

Sydämet on pakattu tällaiseen pakkaukseen, jota en olekaan ennen huomannut.* Mutta tuote on varmaan ihan sama, kuin lähiseutujen tapuli-muovipussien värikkäät italialaiset lilliputti-sydämet keittoihin ja ruokasalaatteihin, ja nyt siis uutena ajatuksena hedelmäsalaattiinkin. Kiva idea, jota aion kokeilla.

Viime viikonloppuna 'asuin' keittiössä ja suunnittelin lautasille kaikenlaista, jo esiteltyjen lisäksi. Silkasta päähänpistosta syntyi juustoinen, osin ananasrahkalla korvattu digestive pohjainen torttu. Pienensin  reseptiä hieman (15cm halk.) tarjoilulautaselleni sopivammaksi. Silti siitä tuli iso, mutta ei niin iso, että sitä olisi enää jäljellä. Basilikan oksa oli  vihreänä lisukkeena paremman puutteessa ja joutui myöhemmin salaattiin. Leikkasin kakusta muutaman palan syrjään jotka koristelin. 

Vasemmalla oleva pala toimi koekaniinina, sillä ripottelin sille oranssia kimalletta Wiltonin purkista. Kuvittelin sen tahraavan nonparellien tavoin kermakukat. Kuvasin leivoksen vasta seuraavana aamuna. Ihme! Mitään ei yön aika ollut tapahtunut, joten syötävää klitteriä voi huoletta käyttää tosi paikan tullen koristeluissa. Siksi siirsinkin sen 'varmat tuotteet' -laatikkoon. Keskellä oleva pullea sydän on sokeria, sydämen muotoinen sokeripala, kun pikeeri ei ole vielä 'hanskassa'ja suklainen konvehti oli aivan liian paksu tähän tarkoitukseen.

Oikealla olen palaseen jättänyt pehmenneen pikku-leivän, kun edellisen päältä olin ottanut sen pois. Leikattuun väliin olen laittanut muutteenmaksi puolukkahilloa. Ison kakun ihanat, suuret punaherukatertut olin syönyt huomaamattani siinä askarrellessani. Samoin oli kaupan rasiakin tyhjentynyt. Pidän puolukoista ja kaikista viinimarjoista.

On varmaan paikallaan tarjota Ystävälle ruokaakin, joten ylemmässä kuvassa on kehitelmää ajatuksella: kylmä lohirulla rullattuna Cantadou -piparjuurijuuston kera, lisukkeeksi sitten vaikka pieniä tilliperunoita ja vihanneksia.....

Alkupalaksi voisi myös tarjota pienessä lakkalikööri-lammikossa olevan lohiruusun  ja ripotella hiukkasen raastettua sitruunan- tai limenkuorta päälle.

Alemmassa kuvassa on lämmin tomaatti-riisipasteija halkaistuna ja aseteltuna valmiiksi, lisäksi vihanneksia ja varmaankin lämmintä liemikeittoa, sekä liisää pasteijoita.

Ystävä on aina lähellä, vaikka olisi kaukana !

Sydämellistä Ystävänpäivää kaikille !

*) Myllyn Paras värikäs pasta-tuoteperhe, kertoo uusin Maku-lehti !

Oli mahdottoman mukavaa, että muutamat lukijat huomasivat leikkimielisen kysymykseni joku päivä sitten. Ja voi mitä tarjottiinkaan vastauksiksi! Se oli hauskaa luettavaa. Pidän siitä, jos ei oikeasti tiedetä, niin ajatellaan ja käytetään mielikuvitusta huumorilla. En luvannut suoranaisesti palkintoa, mutta niitä lähtee matkaan kaksi. Toinen lähinnä oikeasta vastauksesta ja toinen mielikuvituksellisimmasta.

Näin hienoja tuikulle tarkoitettuja alusia saa mustina ja valkoisina Ikeasta, ympäri maailmaa! Hinta Sveitsissä oli 9.90CHF pyöreesti 6,75€.

Vasemmalla se kyselyn jäätelöannos kirjoituksesta ja oikealla mukaelma saamastani ihanasta alkupalasta 'tuikun kolossa', joka laittoi nami-hiiren kipittämään Ikeaan matkansa jälkeen.

Jäätelö tarvitsee vain lusikan kattaukseen, sillä vohveli ja pikkuleivät menee helpoiten sormin suuhun!!  Ja tuosta herkullisesta 'lohi-leipä-alkupalasta' selviytyy  veitsen avulla, jolla vierailija sitten laittaa leivälleen seosta, joka koostuu:

- ranskankermaa ja raejuustoa 50/50

- runsaasti graavi- tai kirjolohta pienehköinä palasina

- tilliä, mausteita maun mukaan

-  laitoin salvia-Derbystä pari juustonappia leivän seuraksi, mutta Rosalan kolmioksi leikattuja viipaleita mahtuu kivasti kolme reunan ympärille tasaisella välimatkalla aseteltuina.

KUKA sitten saa ja mitä ?

Lähinnä oikein arvasi TUULA vastaten 'kynttilänalusta', sillä sellainenhan tuikku-alusta on.

ja

Vastaus, joka vieläkin naurattaa, oli TAIMIKAKUN 'lampunvarjostin' !

Molemmille laitan 8 muffinssien koristereunaa - 4 kpl kuvan punaisia ja myös 4 kpl aniliinin punaisia kukka- aiheisia, lisäksi 4 lahjarasiaa. Sorry - tytöt, mutta haluan puolittaa pussit Ystävänpäivän takia, niin kumpikin saa punaisia sydämiä !

Snail mailin (=postiosoite) tarvitsisin ja ne voi laittaa minun sähköpostiini (sivun vasen yläkulma). Kuoret  ovatkin muuten valmiina jo huomiseen postiin.

 Kivaa päivää kaikille !

Aika hauska sattuma, jota aion nyt käyttää aasinsiltana omaan kirjoitukseeni. On RUNEBERGIN päivä, joka vuosi samaan aikaan. Torttuja on leivottu ja niitä nautitaan  lukuisten kahvikupillisten seuralaisena. Porvoon kaupungissa ei ole luovuttu perinteistä, joten kutsuttuja kirjailijoita vierailee tänäkin Runebergin päivänä porvoolaisissa kouluissa ja kertovat lapsille työstään, kirjoittamisesta - ja arvatenkin yrittävät vastailla tyydyttävästi koululaisten heille esittämiin kimurantteihin kysymyksiin. Tänään on julkistettu myös joka vuotinen Runeberg-kirjallisuuspalkinnon voittaja - kirjailija Kari Hotakainen, kirjallaan "Ihmisen osa".

Samaan aikaan mietiskelee nami-hiiri hieman toisenlaista 'ihmisen osaa' mitä kirjailija Hotakainen tuoreessa kirjassaan. Sydän, ystävyys, Ystävänpäivä, vaalean punainen väri ovat nami-hiiren 'keitoksen' aineksia, korkean maanantaita odottavan kirjepinon takana.

Useimmiten ne sydämet, joita näemme, eivät muistuta lainkaan oikean sydämemme muotoa. Kuitenkin ne tunnistetaan ja mielletään sydämiksi. Sydän - formua löytyy kaikkialta. Erityisesti sillä kuvataan kiintymystä, rakkautta, sekä onnea, riippuen kuinka läheinen saaja, vastaanottaja on antajalleen. Se on myös aivan tavallinen muoto suklaakonvehdeille tai niiden pakkauksille. Syklaasydämillä on tunnetusti suuri osuus makeismarkkinoilla. Niiden sisään on kautta historian kätketty aitoja sormuksia, kun kosinta on haluttu julkistaa yllätyksenä. Ujoimmat ovat kirjoittaneet niihin runoja, viestejään. 

Sydämen muodossa on pyöreyttä, pulleutta, kynän tai penssellin vetämää suoruutta. Ja sen keskelle on aina raapustettu nimikirjaimia tai nimiä. Niitä on täytetty kukin tai tehty  sisään pieniä neliötä, kolmioita, ympyröitä eli siitä löytyy, jos ei kaikki, niin useita eri muotoja.

Ystävänpäivän posti (14. helmikuuta) ruuhkauttaa aina postinkantajat. Ruuhka posteissa on vuoden  toiseksi suurin, joulun jälkeen, siitäkin huolimatta, että suuri määrä viestitellään nykyään sms- sekä internet-tyyliin. Pieniä sydämiä 'yhdellä ämmällä' satelee niin sanoissa, kuin kirjeissäkin ajatuksien siivittäminä. Pääasiallisesti Ystävänpäivän väri on punainen tai vaalean punainen. Onko oikeasti värillä väliä? Kaikki eivät pidä punaisesta, ei edes vaalean punaisesta. On kohteliasta vaihtaa väriä saajalleen mieluisammaksi ainakin lähipiirissä. - Lueskelin eilen Kinuskikissan blogia. Hän oli tehnyt hurmaavan, vaalean sinisen 'jääsydän'-kakun. Vaalean sininenhän on väriopin mukaan kylmä väri. Totta, mutta noin kauniin, suuritöisen kakun tekijä on tuskin ajatellut oikeita jääpuikkoja kädet kohmeessa, vaan lämpimin käsin ja  rakkaudella sen koonnut ja koristanut! Kakku oletettavasti sulaa suussa! Ja onhan hänen edellinen kakkunsa punainen, jota voi katsella välillä, jos kylmä tulee  !

Sydämiä eri väreissä löytyy 'muistojenkaapeista'. Nami-hiirellekin on kertynyt kokoelma erilaisia sydämellisesti annettuja, ilolla vastaanotettuja, herttaisia asioita: piirustuksia, kortteja, kirjoja, uusia ja hieman vanhempia esineitä. Usein saatteena on ollut lämpimiä sanoja, jotka ovat tallennettu, silkkinauhalla suljettavaan 'Ystäviltä'-laatikkoon.

Mutta jos matkalta palaavan äidin pöydälle on ilmestynyt, murrosikäiseltä lapselta yllätykseksi sydän täynnä mielimakeisia, niin siinä ei sanoja tarvita! Se sydän on sanoja pullollaan. Vaikka se on moneen kertaan tyhjentynyt ja makeiset vaihtuneet uusiin, niin antajan kaunis ajatus elää tyhjässäkin lasirasia -sydämessä, aina milloin katse sen kohtaa. 

Ihan oikeasti ystävät ansaitsisivat tervehdyksiä ja ajatuksia jokaisena vuoden päivänä, kuten vanhenpammekin. Marleena Ansion pienestä vuonna 1996 ilmestyneestä kirjasesta "Ajatuksin siivin"  lyhyt mukaelma:

"Sulle laulun laulan, jossa sanat kukkia on. Niillä kaikilla kiittää sua tahtoisin Ystäväin!"

Leikillisesti voisi tätä alempana esiteltävää annostani kutsua 'Aino ja Alvar Aallon sveitsiläiseksi visiitiksi', sillä Aino -lautasella on Alvar Aalto -muotilla tehtyä tarjottavaa, sveitsiläisen kiekkosuklaan kanssa.

Arkkitehti, Akateemikko, Aallon (s.1898 k.1976) suunnittelemia taloja löytyy Sveitsistä ainakin Zürichistä ja Luzernista. Arvostetulla ja kansainvälisesti tunnetulla modernin arkkitehtuurin kärkinimellä oli paljon ystäviä täällä. Luennointimatkoiltaan Saksasta tai muualta Eurooppaa, hän koukkasi aina Zürichin kautta. Aallot kävivät talvisin säännöllisesti hiihtämässä ja viipyivät viikkoja. Viimeisinä vuosina arkkitehti Aallon käynnit vain lisääntyivät, syyksi on arveltu terveydelliset syyt ja mahdolliset lääkärissä käynnit.

Tuliaisiksi itselleni hankkimat formut ovat saaneet nyt tulikasteensa. Ensinmmäiset kokeilut on suoritettu. Ne ovat keskeneräisiä ja epätäydellisiä. Makea ei maistu nami-hiirellekään ihan joka päivä, vaikka ei ole kaukana totuudesta. Toisinaan testaan, kokeilen, jotta tiedän mitä kaapissa pitäisi olla ja miten toimia, kun vieraita on oikeasti tulossa. 

 Kuvassa oikealla on koristetta liikaa, mutta niitä höyläyksiä piti mahduttaa johonkin.

Muutama vuosi sitten, Ystävä-perheeltä saatu Pentik -kulho, on mieluisa ja monessa mukana.

Puolivalmis annos on suklaakakkupohjaa täytettynä suklaa moussella, johon lisäsin höyläämisestä jääneet harjoituskiehkurat ja muruset. Kermakukkien harjoitukset jatkuivat taas. Kerma on vatkattu vihreän sokerin kanssa. Päälle 'lunta' tomusokeripurkista. . 'Aalto' -annoskakku pitäisi sitten tarjoomuksena vieraalle vielä päällystää. Pieneen kannuun ehkä jotain marjakastiketta, joka pitäisi mahdollisen kuivuuden loitolla tai raikastaisi makeutta. Jäätelökin käy mielessä.

Kahta, isoa samanlaista rullaa/ruusuketta on melkein mahdoton saada suklaakiekosta harjoittelematta. Se onnistuisi kyllä, ellei välillä tarvitsisi siirtää edellistä 'ruusuketta' erilliselle lautaselle pois tieltä. Tämä käden liikkeen muutos aiheuttaa muutoksen käden painossa kahvalla ja katkaisee liikkeen pyörittämisessä yms. - näin uskon. Alkuun oli taas hieman vaikea saada edes kokonaisia ja tarpeeksi paksuja, mutta kauniita höyläyksiä aikaan. Sveitsiläinen säästää ihan joka paikassa, vaikkei mitään säästöä syntyisikään. Keittiöiden lämpötilaa säädellään ees-sun-taas. Ajattellaan, että kattiloissa porisevat keitokset tuovat ja luovat extralämpöä. Uunissa paistaminen on toinen juttu, mutta henkilökohtaisesti olen ihan erimieltä tästä säästöstä, taitaa tuottaa enemmän vain kustannusta.

Sveitsiläiset, sen paremmin, kuin muutkaat suklaat eivät viihdy kylmässä ja osoittavat luonnollisesti mieltään. Lämpömittarin +18°C on liian vähän. Kesällä taas on luonnollista lämpöä liiankin kanssa ja pitää kokata aikaisin aamuyöstä tai hyvin myöhään. Jos suklakiekko on liian kylmä, tulee siitä tikkumaisia rullia tai hajoavia lastuja, eikä niihin kärsi koskea. Ne sulavat sormiin koskettaessa, eivätkä anna makuhermoille mitään nautintoa. Mutta sormet ovat  pestävässä kunnossa. No pienen odottelun ja harjoituspyöräytysten jälkeen, syntyi siedettävää kiehkuraa, jotka sitten nostin lautasella jääkaappiin odotteleemaan mahdollista käyttöä koristeena. Vaikkei jääkaappi ole suklaan suosiossa, niin toki tunti, päivä tai pari ei niitä 'ärsytä'. Koristeet jäykistyvät ja ovat sormin kosketeltavia. Mutta jos ruusuketta haluaa availla mieleisekseen, on se tehtävä ennen jääkaappia. - Kiekoista olen huomannut sen, että pistaasia tai valkosuklaalla marmoroidut ja ns. puolitetut kiekot toimivat parhaiten. Mansikkaisen kiekon valkoisen suklaan koostumus on muuttunut hauraammaksi mansikan takia, vaikka maku on erinomaisen mansikkainen - Jos kuka muistaa Eben voittoisan Barbien, niin siinä on ollut oikeasti tekemistä. - Juuston kanssa on hieman helponpaa, sen joustavamman koostumuksen vuoksi.

Tämän annoksen toteutus on eräässä mielessä nami-hiiren elämässä suurta historiaa tai harppaus tulevaisuuteen ! En näet koskaan, en ikinä olisi uskonut hankkivani itselleni mustaa lautasta. En pidä edes mustaa värinä, sen paremmin, kuin valkoistakaan. Mutta kaikki on mahdollista, mikään ei mahdotonta. Hyvä Ystävättäreni tarjosi viime keskiviikkona lounaan alkupalaa tällaiselta lautaselta, jota suunnittelija ei ole  lautaseksi tarkoittanut.   Annos oli maukas ja ulkoisestikin enemmän, kuin vaikuttava - ja aika hyvin sopi myös tähän makeaan jäätelöannokseen, jota piti hieman tekemällä tehdä. Kokeilun tapaista tulevaan Ystävänpäivään !

- Voisi vaikka laittaa 'kyselyn' pystyyn:"Arvaa, mikä 'lautanen' oikeasti on ?" -