Alkujaan venäläinen "Ystävän laulu" Arja Saijonmaan, Tapani Pertun tai Vesa-Matti Loirin esittämänä koskettaa sanoillaan, jotka suomensi onnistuneesti Juha Vainio, kuten myös rauhallisella melodiallaan.

Ystävyys on, kuin perhosen lento, hauras, kaunis ja ihmeen hento. Ei montaa  kauniimpaa asiaa elämä anna! Ystävät ovat lähellä kauempanakin 365 päivää vuodessa, ei ainoastaan helmikuun 14. !

Blogiystävyys ansaitsee ehdottomasti makean huomion. Kakun asemesta vain pieni jälkiruoka, diplomaattikreemiä kakkupohjalla. Tällä kertaa koristeena vispattua kermarahkaa, tuoretta mansikkaa, Fazerin Marienne murskaa, nami-hiiren sokerikukkia...

ONNELLISTA YSTÄVÄNPÄIVÄÄ KAIKILLE !

Lämpimiä ajatuksia kiitosten kera kaikista pienistä piipahduksista tai hetken viipymisistä, sekä mieltä ilahduttavista kommenteista !

Ensimmäinen syy on se, että poikkesin aamulla KakkuKatrin blogiin. Siellä oli tehty maapähkinäistä fudgea meltsin avulla. Resepti kuulosti hiiren korvissa oikein helpolta. Nami-hiiri ei ole maapähkinäisten tahnojen ystävä, ei edes suklaisen. Pähkinät kelpaavat kyllä. Tekemisen helppous houkuttaa toisinaan tekemään ja maistamaan, kuten nyt Katrin makeisia. Hiiri arvaa kyllä, että ensimmäinen ongelmaa tulee niiden pähkinämeltsien löytämisessä. En ole vielä niitä edes nähnyt missään.

Niin ja  se toinen syy miksi kirjoitan nyt maapähkinätahnasta tai -voista on se, että maanantaina, 24. tammikuuta on kansallinen 'Peanut Butter päivä' Amerikassa.

Historian mukaan Aztec intiaanien versio maapähkinävoista oli satoja vuosia sitten erilainen, kuin nami-hiiren lähimarketin purnukassa. Se oli puhdasta paahdettua pähkinää hienommaksi hierottuna. Sitä oli vaikea levittää leivälle ja maku oli kuulemma hieman kitkerä tai paremminkin kaiketi karvas.

- Vasta paljon myöhemmin George Washington Carverin päivinä opittiin joukkoon lisäämään sokeria ja melassia. Myöhemmin reseptiin lisäiltiin vielä kasvisöljyä levittämistä helpottamaan. - Nyt koneet ovat tehtaiden apureina ja tuloksena syntyy sileää tahnaa, joka sisältää lisäysten ja pähkinöiden ansiosta proteiinia, B ja E -vitamiinia, magnesiumia, folaattia,ravintokuituja, argiinia, sekä antioksidanttia. Filippiineillä, Amerikassa, Alankomaissa/Hollannissa ja Englannissa uskotaan tämän vuoksi pähkinävoin terveellisyyteen. Nami-hiirikin uskoo, vaikkei levittele sitä leivälleen. On myös hyvä muistaa, että markkinoilla olevissa on hyvin suuriakin eroja. Tuoteselostetta on hyvä lukaista. 

     Maapähkinävoi -minikakkuja sydänkoloista !

200g keittosuklaata palasina

80 ml maapähkinävoita  +   erikseen 2 rkl

1 rkl kunnon kermaa

1 rkl voita

2 kananmunaa  +  1 munankeltuainen

60 ml sokeria

1 tl vaniljaa – sokerina tai uutteena

ripaus suolaa

vähintään 1 rkl   jauhoja

Kermavaahtoa tai vaniljajäätelöä tarjoiluun

Kolme kulhoa !

Sulata 1/5 osa suklaasta ja maapähkinävoi vesihauteessa sekoittaen.  Poista kulho    lämmöltä, lisää kerma ja sekoita tasaiseksi. Peitä kulho muovikelmulla ja laita kylmään  noin 20 minuutiksi.

Laita toinen astia vesihauteeseen ja lisää ne loput (4/5 osaa) suklaasta, 2 rkl maapähkinävoita  ja voi.  Sekoita!  Nosta kulho pois lämmöltä ja anna jäähtyä vähintään   10 minuuttia.  

Lisää kulhoon kananmuna, munankeltuainen, sokeri, vaniljasokeri ja suola. Vatkaa nopeasti, kunnes seos on lähes kolminkertaistunut tilavuudeltaan, noin 5 minuuttia. 

Siivilöi jauhot munaseokseen ja  sekoita varovasti käännellen tasaiseksi taikinaksi. Lisää joukkoon myös suklaaseos varovasti sekoitellen. 

Jaa osa taikinaa silikoniseen (sydämenmuotoinen) muottiin. Ota ganache jääkaapista ja laita ’pallo’ kuhunkin koloon. Lopuksi vielä  ’pallon’ päälle taikinaa painaen samalla kevyesti taikinaa alaspäin.

Paista 180°C noin 9-11 minuuttia. Siirrä vuoka ritilälle ja anna jäähtyä 5 minuuttia.  Poista kakut varovasti koloistaan.  Tarjoile lämpimänä! 

Ulkomaisia leipomuksia tehdessään nami-hiiri kokee ne usein aika mutkikkaiksi, mutta tekee kuitenkin reseptien mukaan. Matkalla sitten huomaa mitä voisi tehdä toisin seuraavalla yrittämällä.

Onko oikeasti mikään monimutkaista, jos lopputulos on hyvää, herkullista ja nautittava makuelämys?

Muuten, jos matkaat vaikka Amsterdamiin ja haluat leivällesi maapähkinävoita, niin pitää aina ostaa 'maapähkinäjuustoa' eli pindakaasia. (Kaas=juusto) Kun Alankomaihin alkoi maapähkinävoi rantautua toreille ja kauppoihin, niin silloin voin nimi eli sana 'voi' suojattiin lailla 1948.

Posti-täti ei laiskottele lauantaisin, joten jo varhain aamulla saattaa löytää ihania yllätyksiä laatikosta. Tämä viikko on ollut pääasiallisesti kauniita, ihanin tekstein saapuvia kortteja täynnä! Tuhannet kiitokseni myös uusille blogi-Ystävilleni! Eteiseen hankitussa kaksimetrisessä korttitasku-lokerikossa on nyt kaunis 'sydän-galleria', jonka teema vaihtuu almanakkaa seuraten.

Ihanien yllätysten suuri salaisuus piilee juuri siinä yllättävyydessä, jonka saaja kokee aina kaunista, ajatuksella kirjoitettua viestiä lukiessaan tai vielä arvoituksellisempia, pieniä kirjerasioita avatessaan. Näin kävi tänä aamuna. Postilaatikkoon oli ilmestynyt postia. Uskon rikkoneeni vanhan aika-ennätykseni 42:lla askelmalla ylöspäin! Paremmin postia tutkittuani löysin muun muassa tällaisia kuvan ihanuuksia.

Lapsuuden makeita muistoja mieleen tuovia 'Pumppernikkeleitä'. Niitä on siis edelleen kaupoissa olemassa. Voi miten hauskaa! Ja vain yksi särkynyt sydän matkan rasituksesta. Se on enemmän kuin ihme. Niitä on varmasti suojellut lähettäjänsä lämpimät ajatukset! Sydämien mukana oli väriin sointuva kortti, johon lähettäjä oli kirjoittanut henkilökohtaista tervehdystään, käyttäen kynää, josta syntyi lempivärini väristä kirjoitusta ! Kuvaan laitoin toisen, myös tänään tulleen veikeän kortin. Sen lähettäjä puolestaan julki toi ystävyyttä hauskalla lauseella. Oli vielä eräs kortti, joka oli vanhalta koulutoverilta ja tarkkaan ajatuksella valittu: 

"Ystävät kuulevat ilman sanoja sen, mitä sydämemme sanoo!"

Ystävänpäivän tarinaa ruutupaperiltani en nyt aiokaan kirjoittaa, sillä aivan samoja asioita on kirjoittanut toimittaja, Mia Kuntsi, artikkelissaan uudessa Kotilieden numerossa. Jotain pientä ihan mitätöntä voisi kuitenkin lisätä, kuten sen, että almanakkaamme se pääsi vasta 1997 tai sen, että Englanti ja Ranska tulivat kuvioihin mukaan, kun 1300-luvulla vietettiin Ystävänpäivän juhlia ja rusettiluistelun tapaisia arpajaisia. Ja kun Ystävänpäivä ui sitten Atlantin yli Amerikaan 1800-luvun alussa ja siitä syntyi nykysanaa käyttäen  'hitti', niin monessa Euroopan maassa se oli jo unohdettu. Paluu tapahtui hyvin hitaasti ja amerikkalaisia syytellen kaupallisuudesta! No ehkä vielä senkin, että amerikkalaiset eivät ripustele punaisia sydämiä joulukuusiinsa. Ne kuuluvat kaikki Ystävänpäivään!

Kotilieden sivuilta huomasin 'Valentinen leivoksen'. Sen täytyy olla hyvää, samoin Arja Savelan,  pasta jälkiruoka. Siinä oli käytetty pieniä keitettyjä, tummia pastasydämiä hedelmien joukossa.

Sydämet on pakattu tällaiseen pakkaukseen, jota en olekaan ennen huomannut.* Mutta tuote on varmaan ihan sama, kuin lähiseutujen tapuli-muovipussien värikkäät italialaiset lilliputti-sydämet keittoihin ja ruokasalaatteihin, ja nyt siis uutena ajatuksena hedelmäsalaattiinkin. Kiva idea, jota aion kokeilla.

Viime viikonloppuna 'asuin' keittiössä ja suunnittelin lautasille kaikenlaista, jo esiteltyjen lisäksi. Silkasta päähänpistosta syntyi juustoinen, osin ananasrahkalla korvattu digestive pohjainen torttu. Pienensin  reseptiä hieman (15cm halk.) tarjoilulautaselleni sopivammaksi. Silti siitä tuli iso, mutta ei niin iso, että sitä olisi enää jäljellä. Basilikan oksa oli  vihreänä lisukkeena paremman puutteessa ja joutui myöhemmin salaattiin. Leikkasin kakusta muutaman palan syrjään jotka koristelin. 

Vasemmalla oleva pala toimi koekaniinina, sillä ripottelin sille oranssia kimalletta Wiltonin purkista. Kuvittelin sen tahraavan nonparellien tavoin kermakukat. Kuvasin leivoksen vasta seuraavana aamuna. Ihme! Mitään ei yön aika ollut tapahtunut, joten syötävää klitteriä voi huoletta käyttää tosi paikan tullen koristeluissa. Siksi siirsinkin sen 'varmat tuotteet' -laatikkoon. Keskellä oleva pullea sydän on sokeria, sydämen muotoinen sokeripala, kun pikeeri ei ole vielä 'hanskassa'ja suklainen konvehti oli aivan liian paksu tähän tarkoitukseen.

Oikealla olen palaseen jättänyt pehmenneen pikku-leivän, kun edellisen päältä olin ottanut sen pois. Leikattuun väliin olen laittanut muutteenmaksi puolukkahilloa. Ison kakun ihanat, suuret punaherukatertut olin syönyt huomaamattani siinä askarrellessani. Samoin oli kaupan rasiakin tyhjentynyt. Pidän puolukoista ja kaikista viinimarjoista.

On varmaan paikallaan tarjota Ystävälle ruokaakin, joten ylemmässä kuvassa on kehitelmää ajatuksella: kylmä lohirulla rullattuna Cantadou -piparjuurijuuston kera, lisukkeeksi sitten vaikka pieniä tilliperunoita ja vihanneksia.....

Alkupalaksi voisi myös tarjota pienessä lakkalikööri-lammikossa olevan lohiruusun  ja ripotella hiukkasen raastettua sitruunan- tai limenkuorta päälle.

Alemmassa kuvassa on lämmin tomaatti-riisipasteija halkaistuna ja aseteltuna valmiiksi, lisäksi vihanneksia ja varmaankin lämmintä liemikeittoa, sekä liisää pasteijoita.

Ystävä on aina lähellä, vaikka olisi kaukana !

Sydämellistä Ystävänpäivää kaikille !

*) Myllyn Paras värikäs pasta-tuoteperhe, kertoo uusin Maku-lehti !